{"page":0,"perPage":5,"hasMore":false,"tableName":"VaskiData","columnNames":["Id","XmlData","Status","Created","Eduskuntatunnus","AttachmentGroupId","Imported"],"rowData":[["350528","VASKI_JULKVP_KasittelytiedotValtiopaivaasia_fiVaski_VASKI_JULKVP_KasittelytiedotValtiopaivaasia_fi_16-Oct-2026_14:06:19:100_EEST2026-10-16T14:06:19.100+03:00paivitysEduskuntaEduskuntaHallituksen esitysHE1902026 vpHE 190/2026 vp24.09.2026Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuotevastuulain ja kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisesta2023-2026Hallituksen esitysHE1902026 vpHE 190/2026 vp24.09.2026Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuotevastuulain ja kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisestaVireilletuloasiakirjaHE 190/2026 vpViite EU:n asiakirjaanD / Direktiivi 2024/28531Laki tuotevastuulain muuttamisesta Perustuslaki 72 §2Laki kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisesta Perustuslaki 72 §Eduskuntakäsittelyn vireilletulo24.09.2026AnnettuVIR 10ead75cd2-b13a-40fe-a329-490379d94598MetadataMaintenanceGovProposalSubmissionToParliamentAntaminen, HE2TrueFalseFalseTrueValtioneuvosto antoi hallituksen esityksen. Allekirjoittajakunta- ja alueministeriAnna-KaisaIkonenEsittelijälainsäädäntöneuvosJussiPäivärinneOikeusministeriöAntajaHallituksen esitys HE 190/2026 vpRegeringens proposition RP 190/2026 rdIlmoitettu täysistunnossa25.09.2026Ilmoitettu täysistunnossaILM_P 1034e9f811-55ca-43d9-9f2a-8127f46e6bf1PlenarySession_RecordGovProposalMatterAnnouncementIlmoitettu täysistunnossa, HE5TrueFalseTrueTrueHallituksen esityksen antamisesta ilmoitettiin täysistunnossa. Käsittely valiokunnassa30.09.2026talousvaliokuntaAsian käsittelystä päättäminenAV 1aa8f89c1df-a5ac-4eb9-a5e4-a14b2bd2bc38Committee_Recordf6e6000b-47b9-40d8-bc0d-619d10bd0f80Committee_AgendaHandlingDecisionEnnakkokäsittely11TrueFalseFalseTrueEnnakkokäsittely30.09.2026talousvaliokuntaAsiantuntijakuuleminenAT 2a88dd4121-cde6-4f9d-894b-c5fe19ac2a50Committee_Record5ff2322e-5418-4629-9c61-c11522a14625Committee_AgendaMainHearingDecisionAsiantuntijasuunnitelman hyväksyminen1TrueFalseFalseTrueValiokunta hyväksyi asiantuntijasuunnitelman.\t\tAsiantuntijasuunnitelmaLähetekeskustelu30.09.2026TäysistuntoLähetekeskusteluP_375ff4c0d5d-ec0f-4697-94aa-b140a4c6f928PlenarySession_Recordcc761a93-f816-4636-be1d-10ac00d8064dPlenarySession_AgendaPreliminaryDebateDecisionLK: Tavallinen1TrueFalseFalseTrueAsia lähetettiin\t\t\ttalousvaliokuntaan.30.09.2026TäysistuntoKäsittelyK_104ab819b75-f5b8-4584-95fa-0ffaad3f9931PlenarySession_RecordPlenarySessionRecordArticleTäysistunnon pöytäkirjan asiakohta2TrueFalseFalseTrueTäysistunnon pöytäkirjan asiakohtaPöytäkirjan asiakohtaPunkt i protokolletVireilletulo valiokunnassa02.10.2026talousvaliokuntaAsian ilmoittaminenAI 1af266a744-20f6-4fc0-9d68-7fae729976a1Committee_Record74e4e4e4-a436-4ff2-88ad-dd3da14e737eCommittee_AgendaMainAnnouncementNoticeForReportSaapunut mietintöä varten2TrueFalseFalseTrueAsia on saapunut\t\t\ttalousvaliokuntaan mietinnön antamista varten.\t\tKäsittely valiokunnassa02.10.2026talousvaliokuntaEnnakkokäsittelyn vaiheiden hyväksyminenE 1d9ef8cd8-5a74-42c8-89c9-7e8370c06fabCommittee_Record9247e6f1-6a7a-4b62-b898-04fce78b8fafCommittee_AgendaMainCommitteeAdoptionOfPreliminaryHandlingEnnakkokäsittelyn hyväksyminen1TrueFalseFalseTrueValiokunta hyväksyi ennakkokäsittelyssä suoritetut toimenpiteet.14.10.2026talousvaliokuntaAsiantuntijakuuleminenSAT 3a5d7ecc09-937f-4dc7-96bb-f13e41d23737Committee_Record56eea4ad-61be-42ad-8b23-2913902a3133Committee_AgendaMainPlannedScheduledHearingKuultavana2TrueFalseFalseTrueValiokunnassa olivat kuultavina: lainsäädäntöneuvosJussiPäivärinneoikeusministeriöasiantuntijaOonaJuonalaElinkeinoelämän keskusliitto ryjohtava juristiMonaRedsvenFinanssiala ryjohtava asiantuntijaTiinaVyyryläinenKaupan liitto ryjuristiViiviKuosaKuluttajaliitto ryjohtava asiantuntijaMarjukkaTurunenSailab – MedTech Finland ryValiokuntaan ovat saapuneet kirjalliset lausunnot: Kilpailu- ja kuluttajavirastoSuomen Yrittäjät ryLääketeollisuus ry16.10.2026talousvaliokuntaAsiantuntijakuuleminenAT 4gb9e86404-9cfb-49eb-85c5-de2b7c1b1817Committee_Record76439267-fc7c-4970-868a-428bb76dedfdCommittee_AgendaMainHearingPhaseDecisionKuulemisen lopettaminen4TrueFalseFalseTrueValiokunta lopetti asiantuntijakuulemisen. 16.10.2026talousvaliokuntaValmistava keskusteluP 4a36d906d83-9fcd-4502-a613-c343a2c9377fCommittee_Record5f090786-6bc0-460d-bb3c-e7689d45c22cCommittee_AgendaMainCommitteePreparatoryDebateKäytiin valmistava keskustelu3TrueFalseFalseTrueValiokunta kävi valmistavan keskustelun.tuotevastuukuluttajansuojavahingonkorvausvastuutuoteturvallisuusdigitalisaatiotuotteetEU-direktiivitEuroopan unioni16.10.2026 14:06:19","5","2026-10-16 14:06:19","HE 190/2026 vp",null,"2026-10-17 11:12:22.972478"],["350527","VASKI_JULKVP_GovernmentProposal_fiVaski_VASKI_JULKVP_GovernmentProposal_fi_25-Sep-2026_16:54:27:109_EEST2026-09-25T16:54:27.109+03:00paivitysEduskuntaEduskuntaHallituksen esitysHE1902026HE 190/2026 vpJussiPäivärinne10.09.2026Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuotevastuulain ja kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisestatuotevastuukuluttajansuojavahingonkorvausvastuutuoteturvallisuusdigitalisaatiotuotteetEU-direktiivitEuroopan unionifalse2023-20262026Hallituksen esitysHE1902026 vpHallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuotevastuulain ja kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisestaESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖEsityksessä ehdotetaan muutettavaksi tuotevastuulakia ja kuluttajansuojalakia. Muutoksilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivi.Tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanemiseksi ja tuotevastuulain soveltamisalan ajantasaistamiseksi lain käsitteitä ja säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että laki vastaisi nykyistä paremmin digitaalisen toimintaympäristön vaatimuksia. Esimerkiksi tuotteen määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se kattaisi myös digitaaliset valmistustiedostot ja ohjelmistot. Lakiin ehdotetaan lisäksi lisättäväksi aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset vahingonkorvausvastuussa olevista tahoista, vastuuvapauden edellytyksistä, puutteellisen turvallisuuden arviointiperusteista sekä vanhentumisajoista. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi uusina säännöksinä muun muassa tuotteen puutteellista turvallisuutta sekä tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja syntyneen vahingon välistä syy-yhteyttä koskevat olettamat sekä todisteiden esittämistä ja luovuttamista sekä tuomioiden julkaisemista koskevat säännökset. Lisäksi nykytilaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kehittelyriskipuolustukseen sallittaisiin jatkossa vedota perusteena vapautua korvausvastuusta.Kuluttajansuojalain kanneaikaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi siten, että niissä käytetyt käsitteet vastaisivat tuotevastuulakiin ehdotettuja käsitteitä.Lakien ehdotetaan tulevan voimaan 9.12.2026, josta alkaen direktiiviä on ryhdyttävä soveltamaan.PERUSTELUT1Asian tausta ja valmistelu1.1TaustaEsityksen valmistelun taustalla on kansallista täytäntöönpanoa edellyttävä EU-säädös: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2853, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, tuotevastuusta ja neuvoston direktiivin 85/374/ETY kumoamisesta (jäljempänä tuotevastuudirektiivi tai direktiivi). Keskeinen syy direktiivin antamiseen oli ennen kaikkea vuonna 2018 toteutettu tuotevastuudirektiivin arviointi (SWD(2018)157 final), joka toteutettiin osana komission sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa (REFIT-ohjelma). Vaikka arvioinnissa todettiin, että direktiivi 85/374/ETY (jäljempänä vanha tuotevastuudirektiivi) on pääosin tehokas ja tarkoituksenmukainen sääntelyväline, siinä havaittiin myös useita puutteita, kuten direktiivin rajallinen toimivuus nykyaikaisessa digitaalisessa taloudessa ja kiertotaloudessa.1.2Valmistelu1.2.1EU-säädöksen valmisteluEuroopan komissio antoi 28 päivänä syyskuuta 2022 kaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotusta, jotka koskivat tuotevastuuta (KOM(2022) 495 lopullinen) ja sopimuksenulkoista siviilioikeudellista vastuuta koskevien sääntöjen mukauttamista tekoälyyn (direktiivi tekoälyyn liittyvästä vastuusta, jäljempänä tekoälyvastuudirektiiviehdotus; KOM(2022) 496 lopullinen). Ehdotettujen säädösten tarkoituksena oli mukauttaa tuotevastuuta ja sopimuksenulkoista vahingonkorvausta koskevia sääntöjä digiajan, kiertotalouden ja globaalien arvoketjujen vaikutuksiin.Tuotevastuuta koskevan direktiiviehdotuksen tavoitteena oli päivittää niitä sääntöjä, jotka koskevat valmistajan ja eräiden muiden tahojen vastuuta turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista. Tarkoituksena oli myös varmistaa korkeatasoinen kuluttajansuoja sekä tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeusvarmuus yrityksille. Ehdotuksella pyrittiin lisäksi vahvistamaan tuoteturvallisuutta. Ehdotusta edelsi komission vaikutusarviointi (SWD(2022) 316 final).Komissio ilmoitti vuoden 2025 työohjelmassaan aikovansa vetää tekoälyvastuudirektiiviehdotuksen takaisin, ja ehdotus on sittemmin vedetty virallisesti takaisin. Ehdotuksen tavoitteena oli varmistaa, että tekoälyn aiheuttamien vahinkojen uhrit saavat saman tasoisen suojan kuin muiden teknologioiden aiheuttamien vahinkojen uhrit. Lisäksi tavoitteena oli vähentää tekoälyä kehittävien tai käyttävien yritysten oikeudellista epävarmuutta niille mahdollisesti aiheutuvasta vastuusta. Ehdotus oli osa toimenpidepakettia, jolla tuettiin tekoälyn käyttöönottoa Euroopassa, ja se liittyi EU:n datastrategian puitteissa tehtyihin aloitteisiin sekä epäsuorasti myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan. Ehdotusta edelsi komission vaikutusarviointi (SWD(2022) 319 final).Ennen direktiiviehdotusten antamista komissio järjesti julkisen kuulemisen (18.10.2021–10.1.2022), jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa ja näkemyksiä keinoista, joilla vanhaa tuotevastuudirektiiviä voitaisiin parantaa, sekä siitä, miten erityisesti tekoälyjärjestelmien aiheuttamiin vahinkoihin liittyviä vastuukysymyksiä tulisi käsitellä, jotka kuuluvat sekä tuotevastuudirektiivin että siviilioikeudellista vastuuta koskevien kansallisten säännösten piiriin. Kuulemisen taustalla oli vuonna 2018 toteutettu vanhan tuotevastuudirektiivin arviointi (SWD(2018) 157 final) sekä vuonna 2020 annettu komission kertomus tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020) 64 final). Selvitys Suomen vastauksesta komission julkiseen kuulemiseen annettiin eduskunnalle E-kirjeenä 10.12.2021 (E 128/2021 vp).Oikeusministeriö järjesti ehdotuksista kuulemistilaisuuden 21.10.2022, johon oli kutsuttu keskeiset sidosryhmät ja viranomaiset. Ehdotuksia koskevaa U-kirjelmäluonnosta käsiteltiin kilpailukykyjaoston (EU8) kirjallisessa menettelyssä 24.–28.10.2022. Ehdotuksista laadittiin U-kirjelmä U 82/2022 vp, joka annettiin eduskunnalle 10.11.2022. Eduskunnassa ehdotuksia käsiteltiin lakivaliokunnassa (LaVL 30/2022 vp) ja talousvaliokunnassa (TaVL 74/2022 vp). Suuri valiokunta yhtyi erikoisvaliokuntien lausuntojen mukaisesti valtioneuvoston kantaan (SuVEK 190/2022 vp). Tuotevastuudirektiiviehdotuksesta annettiin lisäksi U-jatkokirjelmä UJ 39/2023 vp.Ehdotusten käsittely neuvoston siviilioikeustyöryhmässä alkoi 28.10.2022. Ehdotuksia käsiteltiin Tšekin puheenjohtajuuskaudella rinnakkain, mutta Ruotsin puheenjohtajuuskaudella (1.1.–30.6.2023) rinnakkainen käsittely keskeytettiin, koska useat jäsenvaltiot edellyttivät, ettei tekoälyvastuudirektiiviehdotuksen käsittelyä jatketa ennen kuin tekoälyasetusehdotusta (COM(2021) 206 final) koskevat neuvottelut olisi saatettu päätökseen. Neuvotteluissa keskityttiin tämän jälkeen ainoastaan tuotevastuudirektiiviehdotukseen. Kuten edellä todettiin, tekoälyvastuudirektiiviehdotus on sittemmin vedetty takaisin. Tämän vuoksi seuraavaksi selostettava yhteenveto U-kirjelmän (U 82/2022 vp) sisällöstä koskee vain tuotevastuudirektiiviehdotusta.Suomi piti tuotevastuudirektiiviehdotuksen tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina ja suhtautui ehdotukseen myönteisesti, sillä oli tärkeää, että tuotevastuusääntöjä päivitettäisiin vastaamaan paremmin digiajan, kiertotalouden ja globaalien arvoketjujen vaikutuksiin. Suomi piti kannatettavana myös sitä, että korvattavan vahingon alaraja poistettaisiin omaisuusvahingoilta ja että vahinkoa kärsineiden mahdollisuuksia saada vahingonkorvausta helpotettaisiin.Suomen yhtenä keskeisenä tavoitteena neuvotteluissa oli selvittää tuotteen toimitusketjun eri toimijoiden – erityisesti jakelupalvelujen tarjoajien, valtuutettujen edustajien ja verkkoalustan tarjoajien – vastuuaseman perusteltavuutta ja laajuutta sekä varmistaa näitä koskevan sääntelyn selkeys. Lisäksi Suomen yhtenä tavoitteena neuvotteluissa oli selvittää, voitaisiinko luopua kiellosta vedota vastuusta vapautumiseksi siihen, että tieteellisen ja teknisen tiedon taso ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita, vai heikentäisikö kiellosta luopuminen liikaa vahinkoa kärsineiden asemaa. Vanha tuotevastuudirektiivi sisälsi tuotekehittelyvahinkoja koskevan vastuunrajoituksen, jonka jäsenvaltiot saattoivat jättää ottamatta kansalliseen lainsäädäntöönsä. Uudessa tuotevastuudirektiiviehdotuksessa tällaista mahdollisuutta ei sen sijaan enää ollut.Suomen kannalta ongelmallisena pidettiin 12 kuukauden täytäntöönpanoaikaa. Suomi piti tärkeänä, että täytäntöönpanoaikaa pidennettäisiin 24 kuukauteen ja että direktiiviin sisällytettäisiin kuuden kuukauden siirtymäaika, jotta toimijat ja tuomioistuimet voisivat riittävästi valmistautua muuttuvien säännösten soveltamiseen. Tarkemmin Suomen kantoja on kuvattu U-kirjelmän U 82/2022 vp jaksossa 6.Neuvottelujen kuluessa useisiin kohtiin saatiin Suomen neuvottelutavoitteiden mukaisia muutoksia, muun muassa kehittämisriskiperustetta koskeva poikkeamismahdollisuus sekä 24 kuukauden mittainen täytäntöönpanoaika. Sen sijaan erillistä siirtymäaikaa ei neuvotteluissa onnistuttu sisällyttämään direktiiviin, ja direktiivi jäi joiltain osin tulkinnanvaraiseksi.Direktiivi julkaistiin virallisessa lehdessä 18.11.2024 (L-sarja). Direktiivi tulee panna täytäntöön 9.12.2026 mennessä, ja sen täytäntöön panemiseksi annettavia säännöksiä on sovellettava samasta päivästä lukien. Kuten edellä todettiin, direktiiviin ei sisälly erillistä siirtymäaikaa.1.2.2Hallituksen esityksen valmisteluOikeusministeriö asetti 10.2.2025 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella säännökset uuden tuotevastuudirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2853 tuotevastuusta ja neuvoston direktiivin 85/374/ETY kumoamisesta) täytäntöön panemiseksi. Työryhmän toimikausi oli 1.3.2025–1.2.2026.Työryhmässä olivat jäseninä oikeusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, Kilpailu- ja kuluttajaviraston/kuluttaja-asiamiehen, Kaupan liitto ry:n, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:n sekä Finanssiala ry:n edustajat. Lisäksi työryhmän pysyvänä asiantuntijana toimi apulaisprofessori Katri Havu Helsingin yliopistosta. Jäsenvaltioiden täytäntöönpanotyön tukemiseksi perustettiin myös komission asiantuntijaryhmä, joka koostui EU- ja EFTA-maiden viranomaisista. Asiantuntijaryhmä on tähän mennessä kokoontunut kolme kertaa.Työryhmän mietintö ”Tuotevastuudirektiivin täytäntöönpano” (Työryhmän mietintö. Mietintöjä ja lausuntoja 2026:8) julkaistiin 2.2.2026, ja se oli lausuntokierroksella 16.3.2026 saakka. Lausuntoa pyydettiin 38 taholta, joista 19 antoi lausunnon. Tämän lisäksi lausunnon antoi 4 muuta tahoa. Lausuntopalautetta selostetaan jäljempänä esityksen 6 jaksossa. Lisäksi lausunnoista on laadittu oikeusministeriössä tiivistelmä (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2026:38; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-497-8). Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://oikeusministerio.fi/hankkeet-ja-saadosvalmistelu tunnuksella OM042:00/2024.2Direktiivin tavoitteet ja pääasiallinen sisältö2.1Direktiivin tausta ja tavoitteetUuden tuotevastuudirektiivin säännökset vastaavat sisällöltään monilta osin vanhan tuotevastuudirektiivin säännöksiä. Merkittävä ero aiempaan sääntelyyn on kuitenkin se, että uudella direktiivillä tuotevastuusääntelyä mukautetaan digiajan, kiertotalouden ja globaalien arvoketjujen vaikutuksiin. Tämä tarkoittaa muun ohella uusien turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista vastuussa olevien talouden toimijoiden määrittämistä sekä tuotevastuuta koskevien määritelmien saattamista vastaamaan digiajan vaatimuksia. Lisäksi uudella tuotevastuudirektiivillä ajantasaistetaan säännöksiä, jotka koskevat valmistajan sekä muiden jo aiemmin vastuullisina pidettyjen talouden toimijoiden vastuuta turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista. Tavoitteena on vahvistaa yhteiset säännöt talouden toimijoiden vastuusta luonnollisille henkilöille turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista aiheutuneesta vahingosta ja tällaisten vahinkojen korvaamisesta, edistää sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa ja varmistaa kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden suojelun korkea taso sekä tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeusvarmuus yrityksille. Uudistuksen tavoitteena on varmistaa, että kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden suojelun korkea taso säilyy käytetystä teknologiasta riippumatta (1 artikla). Uusi direktiivi sisältää 24 artiklaa ja liitteen, jossa on vuoden 1985 direktiivin ja uuden direktiivin artikloiden vastaavuustaulukko. Uusi tuotevastuudirektiivi on vanhan tuotevastuudirektiivin tavoin luonteeltaan pääosin täysharmonisoiva siten, että jäsenvaltioilla ei ole oikeutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat direktiivin säännöksistä, jollei direktiivissä nimenomaisesti toisin säädetä (3 artikla). Kansallista liikkumavaraa on jätetty hyvin vähän, ja sen laajuutta käsitellään tarkemmin jäljempänä jaksossa 3.2.2.2Direktiivin pääasiallinen sisältö Kohde, soveltamisala ja määritelmätUudessa tuotevastuudirektiivissä säädetään luonnollisen henkilön oikeudesta korvaukseen turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta aiheutuneesta vahingosta. Tuotteella tarkoitetaan kaikkia irtaimia esineitä – riippumatta siitä, ovatko ne integroituna tai liitettynä toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön – sekä sähköä, digitaalisia valmistustiedostoja, raaka-aineita ja ohjelmistoja (4 artiklan 1 alakohta). Direktiivin soveltamisalasta on suljettu pois vapaat ja avoimen lähdekoodin ohjelmistot, jotka kehitetään tai toimitetaan kaupallisen toiminnan ulkopuolella, sekä ydinonnettomuuksista aiheutuneet vahingot siltä osin kuin vastuu niistä kuuluu jäsenvaltioiden ratifioimien kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan (2 artiklan 2 ja 3 kohdat). Direktiivi ei vaikuta henkilötietojen suojaa koskevan Euroopan unionin oikeuden sovellettavuuteen eikä jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee sopimusperusteista tai sopimuksenulkoista vastuuta muulla perusteella kuin tuotteen puutteellisella turvallisuudella. Myöskään vahinkoa kärsineen oikeudet sellaisen erityisen vastuujärjestelmän nojalla, joka oli olemassa jäsenvaltion lainsäädännössä ennen 30 päivää heinäkuuta 1985, eivät muutu uuden direktiivin myötä (2 artiklan 4 kohta).Direktiivin 4 artikla sisältää 18 määritelmää, kuten tuotteen, digitaalisen valmistustiedoston, komponentin, valmistajan määräysvallan, valmistajan, talouden toimijan ja merkittävän muutoksen määritelmät. Digitaalisella valmistustiedostolla tarkoitetaan irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia, joka sisältää aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot ja mahdollistaa koneiden tai työkalujen automaattisen ohjauksen (4 artiklan 2 alakohta). Komponentilla tarkoitetaan mitä tahansa aineellista tai aineetonta esinettä, raaka-ainetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen (4 artiklan 4 alakohta). Direktiivi sisältää myös uuden valmistajan määräysvallan määritelmän, jonka tavoitteena on sovittaa sääntely tuotteisiin, joiden ominaisuuksiin valmistaja voi vaikuttaa sen jälkeen, kun ne on saatettu markkinoille, esimerkiksi tarjoamalla ohjelmistopäivityksiä (4 artiklan 5 alakohta). Valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta; suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta taikka varustamalla kyseisen tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan esiintyy sen valmistajana; tai kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta omaan käyttöönsä (4 artiklan 10 alakohta). Talouden toimijalla tarkoitetaan tuotteen tai komponentin valmistajaa, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelupalvelujen tarjoajaa tai jakelijaa (4 artiklan 15 alakohta). Merkittävällä muutoksella tarkoitetaan, jollei muuta seuraa asiaankuuluvista Euroopan unionin tai kansallisista säännöksistä, tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, joka muuttaa tuotteen alkuperäistä suorituskykyä, tarkoitusta tai tyyppiä ilman, että kyseinen muutos on ennakoitu valmistajan alustavassa riskinarvioinnissa, ja muuttaa vaaran luonnetta, synnyttää uuden vaaran tai nostaa riskitasoa (4 artiklan 18 alakohta). Määritelmän tarkoituksena on selkeyttää vastuuta myös sellaisen tahon osalta, joka muuttaa merkittävästi jo markkinoilla olevaa tuotetta ja sen jälkeen asettaa sen saataville markkinoilla.Direktiivi on täysharmonisointidirektiivi, eli jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön direktiivissä vahvistetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä eivätkä myöskään tiukempia tai sallivampia säännöksiä kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden suojelun erilaisen tason saavuttamiseksi (3 artikla). Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella direktiivin soveltamisalaan kuuluvan vahingon kärsineellä luonnollisella henkilöllä on oikeus saada korvaus direktiivin mukaisesti (5 artikla). Direktiivin säännökset ovat vahinkoa kärsineen hyväksi pakottavia (15 artikla).Korvattavat vahingotKorvattavista vahingoista ja tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta säädetään direktiivin 6 ja 7 artikloissa. Kuten vuoden 1985 direktiivin mukainen tuotevastuu, myös uuden direktiivin mukainen tuotevastuu kattaa henkilövahingot ja esinevahingot. Vastuun soveltamisalaa on kuitenkin laajennettu niin, että se kattaa myös omaisuuteen kohdistuvan vahingon, kun omaisuutta ei käytetä yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin. Oikeutta vahingonkorvaukseen sovelletaan kuoleman tapauksessa tai muuhun henkilövahinkoon, tietyin poikkeuksin esinevahinkoon tai omaisuuden tuhoutumiseen sekä sellaisen datan tuhoutumiseen tai turmeltumiseen, jota ei käytetä ammattimaisiin tarkoituksiin. Sen sijaan vahingon aiheuttaneeseen tuotteeseen itseensä kohdistuva vahinko on edelleen rajattu vahingonkorvausvastuun ulkopuolelle (6 artiklan 1 kohta). Oikeus vahingonkorvaukseen kattaa vahingosta aiheutuvat aineelliset menetykset sekä aineettomat menetykset siltä osin kuin ne voidaan korvata kansallisen lainsäädännön nojalla (6 artiklan 2 kohta). Tuote katsotaan turvallisuudeltaan puutteelliseksi, jos se ei ole niin turvallinen kuin henkilöllä on aihetta odottaa tai kuin Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla vaaditaan (7 artiklan 1 kohta). Vastaava määritelmä sisältyi myös vuoden 1985 direktiiviin. Tuotteen puutteellista turvallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon kaikki seikat, muun muassa tuotteesta annetut tiedot ja tuotteen ominaisuudet sekä tuotteen kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö. Uuteen direktiiviin on lisätty joitakin huomioitavia seikkoja teknologisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Esimerkiksi tuotteen kyky oppia tai saada uusia ominaisuuksia sen jälkeen, kun se on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko tuote turvallisuudeltaan puutteellinen. Myös muiden tuotteiden kohtuudella ennakoitavissa oleva vaikutus tuotteeseen, kun niitä käytetään yhdessä tuotteen kanssa, on otettava huomioon turvallisuusarvioinnissa (7 artiklan 2 kohta).Direktiivin 11 artiklassa säädetään vastuusta vapautumisesta. Sääntely vastaa osittain vuoden 1985 direktiivin vastuuvapaussäännöksiä. Kyseisen artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan talouden toimija ei ole vastuussa turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta aiheutuneesta vahingosta, jos tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso sinä ajankohtana, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön, tai sinä aikana, jonka tuote oli valmistajan määräysvallassa, ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita. Tästä niin sanotusta kehittämisriskiperusteesta voidaan kuitenkin direktiivin 18 artiklan nojalla kansallisessa lainsäädännössä poiketa. VahingonkorvausvelvollisetTurvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista vastuussa olevat talouden toimijat luetellaan direktiivin 8 artiklassa. Vastuusäännökset vastaavat osittain vuoden 1985 direktiivin säännöksiä. Vahingosta vastuussa ovat turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistaja sekä turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin valmistaja, jos kyseinen komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan määräysvallassa ja se on aiheuttanut kyseisen tuotteen puutteellisen turvallisuuden (8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdat). Vahinkoa kärsineen henkilön aseman vahvistamiseksi ja täytäntöönpanokelpoisen korvausvaatimuksen varmistamiseksi tapauksissa, joissa valmistaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, uudessa direktiivissä korvausvastuullisten piiriin on sisällytetty myös turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin maahantuoja, valmistajan valtuutettu edustaja, ja silloin, kun Euroopan unioniin sijoittautunutta maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa ei ole, jakelupalvelujen tarjoaja (8 artiklan 1 kohdan c alakohta). Laajennuksen tarkoituksena on sovittaa direktiivin sääntely nykypäivän globaaleihin tuotantoketjuihin.Valmistajana pidetään mitä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka muuttaa tuotetta merkittävästi valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja sen jälkeen asettaa sen saataville markkinoilla tai ottaa sen käyttöön (8 artiklan 2 kohta). Turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen jakelija on vastuussa, jos edellä mainittua talouden toimijaa ei voida yksilöidä eikä jakelija yksilöi talouden toimijaa kuukauden kuluessa vahinkoa kärsineen pyynnön vastaanottamisesta (8 artiklan 3 kohta). Kyseistä kohtaa sovelletaan myös sellaiseen verkkoalustan tarjoajaan, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa ja joka ei ole talouden toimija, edellyttäen, että asetuksen (EU) 2022/2065 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät (8 artiklan 4 kohta).Talouden toimijoiden yhteisvastuusta säädetään direktiivin 12 artiklassa. Sääntely vastaa vuoden 1985 direktiivin sääntelyä. Jos vähintään kaksi talouden toimijaa on vastuussa samasta vahingosta, ne vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti (12 artiklan 1 kohta). Valmistajalla, joka integroi tuotteeseen ohjelmiston komponenttina, ei kuitenkaan ole takautumisoikeutta vahingon aiheuttaneen turvallisuudeltaan puutteellisen ohjelmistokomponentin valmistajaan nähden, jos ohjelmistokomponentin valmistaja oli kyseisen ohjelmistokomponentin markkinoille saattamisen ajankohtana mikroyritys tai pieni yritys ja valmistaja, joka integroi ohjelmistokomponentin, on tehnyt ohjelmistokomponentin valmistajan kanssa sopimuksen siitä, että se luopuu kyseisestä oikeudesta (12 artiklan 2 kohta). Uusi direktiivi sisältää kuitenkin vuoden 1985 direktiivistä poiketen myös säännökset takautumisoikeudesta. Talouden toimijalla, joka on maksanut korvauksen vahinkoa kärsineelle, on takautumisoikeus suhteessa muihin vastuussa oleviin talouden toimijoihin (14 artikla). Takautumisoikeutta koskevat direktiivin säännökset ovat tahdonvaltaisia.Todistustaakka ja todisteiden esittäminenTodistustaakasta säädetään direktiivin 10 artiklassa. Todistustaakka tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, siitä aiheutuneesta vahingosta sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välisestä syy-yhteydestä on kantajalla (10 artiklan 1 kohta). Tietyin edellytyksin oletetaan, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen tai että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys taikka että sekä tuotteen puutteellinen turvallisuus että syy-yhteys ovat käsillä (10 artiklan 2, 3 ja 4 kohdat). Olettamasäännöksiä sovelletaan muun muassa, jos kantajalla on 9 artiklan mukaisesta todisteiden esittämisestä huolimatta ja kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat huomioon ottaen erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kohtuuttomia vaikeuksia näyttää toteen tuotteen puutteellinen turvallisuus, tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys tai molemmat. Lisäksi edellytetään, että kantaja osoittaa todennäköiseksi, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen, että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys tai että molemmat seikat toteutuvat. (10 artiklan 4 kohta)Uusi direktiivi sisältää lisäksi säännökset todisteiden esittämisestä (9 artikla). Tämä sääntely on uutta vuoden 1985 direktiiviin verrattuna. Säännösten tavoitteena on lieventää merkittävää tiedollista epäsuhtaa, joka vahinkoa kärsineen ja valmistajan tai muun talouden toimijan välillä usein on.VanhentumisaikaDirektiivin mukaisten vahingonkorvauskanteiden ja vaatimusten vanhentumisajasta säädetään direktiivin 16 ja 17 artikloissa. Vanhentumissäännökset ovat osin samankaltaiset kuin vanhassa tuotevastuudirektiivissä. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvia vahinkoja koskevien vahingonkorvauskanteiden nostamiseen sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa (16 artikla). Vanhentumisaika alkaa sinä päivänä, jona vahinkoa kärsinyt on saanut tietää tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää vahingosta, tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta sekä sen asiaankuuluvan talouden toimijan nimestä, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa kyseisestä vahingosta 8 artiklan mukaisesti. Lopullinen vanhentumisaika on lähtökohtaisesti kymmenen vuotta siitä, kun turvallisuudeltaan puutteellinen tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön. Merkittävästi muutetun tuotteen osalta määräaika alkaa kulua päivästä, jona kyseinen tuote asetettiin saataville markkinoilla tai otettiin käyttöön merkittävän muutoksen jälkeen. (17 artiklan 1 kohta) Uudessa direktiivissä on otettu käyttöön myös lopullinen 25 vuoden määräaika tilanteissa, joissa vahinkoa kärsinyt ei ole voinut nostaa kannetta kymmenen vuoden kuluessa henkilövahingon piilevyyden vuoksi (17 artiklan 2 kohta).3Nykytila ja sen arviointi3.1NykytilaYleistäTuotevastuuta koskevat säännökset sisältyvät tuotevastuulakiin (694/1990), joka tuli voimaan 1.9.1991. Vuonna 1985 annetulla vanhalla tuotevastuudirektiivillä oli merkittävä vaikutus tuotevastuulain säätämiseen, ja tuotevastuulaki tuli sisällöltään lähes EY-direktiivin mukaisena voimaan. Vuoden 1994 alusta voimaan tulleilla muutoksilla tuotevastuulaki saatettiin lopullisesti vastaamaan vanhan tuotevastuudirektiivin säännöksiä. Tämän jälkeen tuotevastuulakia on muutettu muutamia kertoja, mutta muutokset ovat olleet vähäisiä ja teknisluonteisia.Tuotevastuulain soveltamisala käy ilmi sen 1 §:stä. Laki koskee tuotteesta henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista (1 mom.). Tuotteella tarkoitetaan irtainta esinettä, ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta. Laki koskee tuotteesta aiheutunutta vahinkoa, vaikka tuote olisi liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön. (2 mom.) Laki koskee siis kaikkia tuotteita riippumatta siitä, ovatko ne lopputuotteita tai onko ne tarkoitettu yksityiseen kulutukseen (ks. HE 119/1989 vp, s. 19). Tuotetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sähköön (3 mom.). Myös osatuotteet ovat laissa tarkoitettuja tuotteita (ks. HE 119/1989 vp). Osatuotteella tarkoitetaan tuotteen raaka-ainetta ja osaa sekä tuotteen valmistamisessa tai tuottamisessa käytettyä ainetta (4 mom.). Lain soveltamisalaa on rajattu sen 2 §:ssä. Laki ei koske tuotteesta tuotteelle itselleen aiheutunutta vahinkoa (1 mom. 1 kohta), osatuotteesta tuotteelle aiheutunutta vahinkoa, jos osatuote oli liitetty tuotteeseen ennen tuotteen liikkeelle laskemista (1 mom. 2 kohta), eikä ydinvastuulaissa (484/72) tarkoitettua vahinkoa (1 mom. 3 kohta).Laki on pakottava vahinkoa kärsineen hyväksi siten, että ennen vahingon ilmenemistä tehdyn sopimuksen ehto, joka rajoittaa hänen oikeuttaan lain mukaiseen korvaukseen, on mitätön (10 §).Korvattavat vahingot ja todistustaakkaVahingonkorvausta on tuotevastuulain mukaan suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa. Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon ajankohta, jona tuote laskettiin liikkeelle, tuotteen ennakoitavissa oleva käyttö, tuotteen markkinointi ja käyttöohjeet sekä muut seikat. (3 §)Vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys (4 a §). Tuotevastuulain 7 §:ssä säädetään vahingonkorvausvelvollisuudesta vapautumisesta. Korvausvelvollisuutta ei muun muassa ole, jos se, jolta vaaditaan korvausta, saattaa todennäköiseksi, ettei tuotteen turvallisuudessa ollut vahingon aiheuttanutta puutetta silloin, kun hän laski sen liikkeelle (2 mom.) Voimassa oleva tuotevastuulaki ei sisällä kehittämisriskiperusteeseen perustuvaa vastuuvapausperustetta.VahingonkorvausvelvollisetTuotevastuulain 5 §:n 1 momentissa luetellaan ensisijaiset vahingonkorvausvelvolliset. Vahingonkorvausvelvollisuus on sillä, joka on valmistanut tai tuottanut vahinkoa aiheuttaneen tuotteen (1 kohta); sillä, joka on tuonut tuotteen Euroopan talousalueelle siellä liikkeelle laskettavaksi (2 kohta); sillä, joka on liikkeelle laskettavaksi tuonut tuotteen EFTA-valtiosta Euroopan yhteisöön, Euroopan yhteisöstä EFTA-valtioon tai EFTA-valtiosta toiseen EFTA-valtioon (3 kohta); sekä sillä, joka on markkinoinut vahinkoa aiheuttanutta tuotetta omanaan, jos tuote on varustettu hänen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan (4 kohta). Toissijaiset vahingonkorvausvelvolliset luetellaan tuotevastuulain 6 §:ssä. Pykälän mukaan jos tuotteesta ei käy ilmi sen valmistajaa tai tuottajaa, jokainen tuotteen liikkeelle laskenut vastaa samalla tavoin kuin valmistaja tuotteen aiheuttamasta vahingosta, jollei hän vahinkoa kärsineeltä korvausvaatimuksen tai muulla tavoin ilmoituspyynnön saatuaan kohtuullisessa ajassa ilmoita vahinkoa kärsineelle vahingosta lain mukaan vastuussa olevaa tahoa tai sitä, joka on tarjonnut hänelle tuotetta kaupaksi. Sama koskee myös maahan tuotua tuotetta, vaikka tuotteesta kävisi ilmi tuotteen valmistaja tai tuottaja taikka tuotetta markkinoiva toimija, jollei tuotteesta käy ilmi lain mukaista maahantuojaa. (6 §)Jos vahinko on syntynyt osatuotteen puutteellisen turvallisuuden seurauksena, vahingon on katsottava aiheutuneen sekä tuotteesta että osatuotteesta (4 §). Vahingonkorvausvastuu on tuotevastuulakia koskevan hallituksen esityksen mukaan yhteisvastuuta. Yleisten vastuun jakamista koskevien periaatteiden mukaisesti lopullinen vastuu tulee sille, joka vahingon on aiheuttanut, joskin myös myötävaikuttava tuottamus otetaan arvioinnissa huomioon. (HE 119/1989 vp, s. 19)Korvauksen määräytyminenTuotevastuulain mukainen korvaus määrätään noudattamalla soveltuvin osin vahingonkorvauslakia (8 § 1 mom.). Korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole alle 2 350 markan määräisestä omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta (8 § 2 mom.).KanneaikaTuotevastuulakiin perustuva korvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä, tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta ja korvausvelvollisesta (9 § 1 mom.). Kanne on kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen laski vahingon aiheuttaneen tuotteen liikkeelle (9 § 2 mom.).KuluttajansuojalakiTuotevastuudirektiivin johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä vahinkoa kärsineellä saattaa olla oikeus vaatia vahingonkorvausta sellaisen sopimusperusteisen tai sopimuksenulkoisen vastuun perusteella, jossa ei ole kyse valmistajan vastuusta tuotevastuudirektiivissä säädetystä tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Johdanto-osassa todetaan lisäksi, että direktiivin ei tulisi vaikuttaa sellaisiin kansallisen lainsäädännön säännöksiin, jotka edistävät muun muassa kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden tehokasta suojelua koskevan tavoitteen saavuttamista. Kuluttajansuojalakiin (38/1978, jäljempänä myös KSL) sisältyy eräitä säännöksiä, joilla on liittymä tuotevastuulainsäädäntöön. Tällaisia säännöksiä on KSL:n 5, 5 a, 8, 9 ja 12 luvuissa. KSL:n säännöksillä ei rajoiteta vahinkoa kärsineen oikeutta korvaukseen tuotevastuulain nojalla (KSL 12 luvun 1 b §). Kun korvausta vaaditaan KSL:n nojalla ja asiaa arvioidaan yksinomaan KSL:n nojalla, vastuu perustuu KSL:ään eikä tuotevastuulainsäädäntöön.KSL 5 luvun 21 §:ssä, 5 a luvun 23 §:ssä ja 8 luvun 21 §:ssä säädetään tuotevahingoista ja vahingosta muulle omaisuudelle. Lisäksi KSL 9 luvun 20 §:ssä säädetään vahingonkorvauksesta toimeksisaajan suorituksessa olevasta virheestä taloelementtikaupassa ja rakennusurakoissa. KSL 5 luvussa henkilövahingot on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sen sijaan KSL 5 a, 8 ja 9 luvut sisältävät säännöksiä myös henkilövahinkojen korvaamisesta. Esimerkiksi KSL 5 a luvun 22 §:n mukaan kuluttajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii digitaalisen sisällön tai palvelun virheen vuoksi, ja korvausvelvollisuus käsittää virheestä kuluttajalle aiheutuneen henkilö-, esine- ja varallisuusvahingon. KSL 8 ja 9 luvuissa on puolestaan kyse sellaisten henkilövahinkojen korvaamisesta, jotka aiheutuvat palveluksessa tai suorituksessa olevasta virheestä. Sen sijaan henkilövahinkoja ei korvata tilanteessa, jossa vahinko aiheutuu suorituksessa tai palveluksessa käytetyn materiaalin virheestä.KSL 12 luvun 1 a §:ssä säädetään kanneajasta vahingonkorvausasiassa, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista (KSL 5 luvun 21 §) tai palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista (KSL 8 luvun 21 §). Pykälän mukaan kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tiedon esinevahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta. Kanne on kuitenkin pantava vireille viimeistään kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen laski vahingon aiheuttaneen tavaran tai materiaalin liikkeelle. KSL 12 luvun 1 a §:n kanneaikarajoitukset (kolme ja kymmenen vuotta) vastaavat voimassa olevan tuotevastuulain kanneaikasääntelyä (ks. tuotevastuulain 9 §).3.2Nykytilan arviointi ja muutostarpeet3.2.1Direktiivistä johtuvat muutostarpeetUuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpano edellyttää muutoksia voimassa olevaan tuotevastuulakiin. Muutostarpeet koskevat erityisesti lain soveltamisalan ja korvattavien vahinkojen piirin tarkistamista, uusien määritelmien ja olettamasäännösten lisäämistä, turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista vastuussa olevien talouden toimijoiden piirin tarkistamista sekä vanhentumisaikaa ja lopullista vanhentumisaikaa koskevaa sääntelyä. Direktiivin perusteella lakiin tulee lisäksi lisätä eräitä todisteiden esittämistä koskevia erityissäännöksiä sekä kansallisten muutoksenhakutuomioistuinten ja ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten antamien lopullisten tuomioiden julkaisemista koskevia säännöksiä.3.2.2Direktiivin säännökset, jotka eivät edellytä muutoksia lainsäädäntöönDirektiivin 2 artiklan 3 kohdan mukaan uutta direktiiviä ei sovelleta vahinkoihin, jotka aiheutuvat ydinonnettomuuksista, siltä osin kuin vastuu tällaisista vahingoista kuuluu jäsenvaltioiden ratifioimien kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan. Suomen osalta kyse on sellaisista yleissopimuksista, joihin viitataan ydinvastuulain (484/1972) 1 §:n 10–12 kohdissa. Tältä osin uusi direktiivi ei merkitse muutosta vuoden 1985 tuotevastuudirektiiviin verrattuna, eikä säännös edellytä muutoksia tuotevastuulakiin. Lisäksi direktiivi ei 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti vaikuta henkilötietojen suojaa koskevan Euroopan unionin oikeuden soveltamiseen eikä jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee sopimusperusteista tai sopimuksenulkoista vastuuta muulla perusteella kuin tuotteen puutteellisella turvallisuudella (ks. myös tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 9 kappale). Myöskään vahinkoa kärsineen oikeudet sellaisen erityisen vastuujärjestelmän nojalla, joka oli olemassa jäsenvaltion lainsäädännössä ennen 30 päivää heinäkuuta 1985, eivät muutu uuden direktiivin myötä. Nämäkään rajaukset eivät edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.Direktiivin 4 artikla sisältää määritelmiä, joista kaikkia ei ole katsottu tarpeellisiksi sisällyttää kansalliseen lakiin. Artiklan 6 kohdassa ”data” määritellään viittauksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/868, annettu 30 päivänä toukokuuta 2022 (ns. datanhallinta-asetus) 2 artiklan 1 alakohtaan. Koska kyse on suoraan sovellettavaan asetukseen tehtävästä viittauksesta, sitä ei ole tarpeen erikseen sisällyttää tuotevastuulakiin. Määritelmä on kuitenkin selvyyden vuoksi selitetty lain 8 §:n 2 momentin perusteluissa. Artiklan 16 kohta sisältää verkkoalustan määritelmän, jonka mukaan termi vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022 (ns. digipalvelusäädös) 3 artiklan i alakohdassa määriteltyä verkkoalustaa. Tätäkään määritelmää ei viittauksen vuoksi ole tarpeen erikseen sisällyttää kansalliseen lakiin, mutta se selostetaan lain 6 §:n 3 momentin perusteluissa. Lisäksi artiklan 17 kohta sisältää liikesalaisuuden määritelmän, jonka mukaan termillä on sama merkitys kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, liikesalaisuuksien suojaamisesta oikeudettomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta. Tämäkään määritelmä ei edellytä erillistä täytäntöönpanoa viittauksen vuoksi.Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että vahingonkorvausvaatimuksen voi esittää henkilö, jolle vahinkoa kärsineen oikeus on siirtynyt tai joka on tullut tämän sijaan Euroopan unionin oikeuden, kansallisen lainsäädännön tai sopimuksen nojalla, taikka henkilö, joka toimii yhden tai useamman vahinkoa kärsineen puolesta Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla. Vahingonkorvausvaatimuksen esittäjän prosessuaalinen asema määräytyy yleisten prosessioikeudellisten periaatteiden mukaan. Koska artiklan vaatimukset täyttyvät Suomessa yleisesti sovellettavien prosessioikeudellisten periaatteiden nojalla, artikla ei edellytä muutoksia. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan oikeus vahingonkorvaukseen koskee kuolemaa tai muuta henkilövahinkoa, mukaan lukien lääketieteellisesti tunnustettua vahinkoa psyykkiselle terveydelle. Koska tuotevastuulain soveltamisalassa (1 §) mainittu henkilövahingon käsite kattaa Suomessa ruumiilliset ja psyykkiset haitat sekä kuolemantapauksen, artikla ei edellytä muutoksia. Myöskään 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, sillä tuotevastuulain 2 §:n 1 kohdassa todetaan, ettei laki koske tuotteesta tuotteelle itselleen aiheutunutta vahinkoa. Lisäksi saman artiklan 2 ja 3 kohdat eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.Direktiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan tuotetta ei saa pitää turvallisuudeltaan puutteellisena pelkästään sen vuoksi, että parempi tuote, mukaan lukien tuotteen päivitykset tai versiopäivitykset, on jo saatettu tai saatetaan myöhemmin markkinoille tai otetaan myöhemmin käyttöön. Tämä periaate sisältyy jo nykyisen tuotevastuulain 3 §:ään, jonka mukaan tuotteen turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös ajankohta, jona tuote laskettiin liikkeelle. Ajankohdan huomioon ottaminen merkitsee sitä, ettei pelkästään se, että myöhemmin kehitetään turvallisuudeltaan parempia tuotteita, tarkoita, että tuote olisi ollut turvallisuudeltaan puutteellinen (HE 119/1989 vp, s. 46). Artikla ei siten edellytä lisäystä kansalliseen lainsäädäntöön. Lakiehdotuksen mukaan säännös sijoitettaisiin jatkossa tuotevastuulain 3 §:n 2 momentin 5 kohdaksi.Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistaja on vastuussa vahingosta. Valmistajan vastuusta on säädetty jo nykyisen tuotevastuulain 5 §:ssä, minkä vuoksi säännös ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Myöskään 8 artiklan 5 kohta, joka sallii jäsenvaltioiden käyttää olemassa olevia kansallisia alakohtaisia korvausjärjestelmiä tai perustaa uusia järjestelmiä kansallisen lainsäädännön nojalla tietyissä tilanteissa, ei edellytä kansallisia toimenpiteitä.Direktiivin todisteiden esittämistä koskeva 9 artikla ei edellytä erillistä kansallista täytäntöönpanoa artiklan 6 kohtaa lukuun ottamatta. Artiklan 1 ja 2 kohtien edellytykset todisteiden esittämisestä täyttyvät nykyisten oikeudenkäymiskaaren säännösten nojalla. Myöskään artiklan 3 kohta ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, sillä jo nykyisillä oikeudenkäymiskaaren säännöksillä tuomioistuin voi hylätä esimerkiksi asiaan vaikuttamattoman ja tarpeettoman näytön. Samoin artiklan 4 ja 5 kohtien vaatimukset täyttyvät jo nyt kansallisilla säännöksillä. Esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä säädetään todistamisesta liikesalaisuuden osalta, ja liikesalaisuuslain (595/2018) 14 §:ssä säädetään liikesalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta, käyttämisestä ja ilmaisemisesta sekä suojaamisesta asianosaisjulkisuuden osalta. Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään todisteiden ja muiden seikkojen perusteellisesta ja tasapuolisesta arvioinnista. Artiklan 7 kohta, jonka mukaan artikla ei vaikuta todisteiden esittämistä ennen oikeudenkäyntiä koskeviin kansallisiin sääntöihin, ei vaadi kansallisia toimenpiteitä. Selvyyden vuoksi todettakoon lisäksi, että artiklan 6 kohdan toinen, kansallisen tuomioistuimen viran puolesta antamaa esittämistapamääräystä koskeva säännös ei edellytä lakimuutosta, sillä tällaisen määräyksen antaminen viran puolesta ei Suomessa ole kansallisen lainsäädännön mukaista. Direktiivin todistustaakkaa koskevan 10 artiklan 1 kohta on jo pantu kansallisesti täytäntöön tuotevastuulain 4 a §:llä, minkä vuoksi se ei edellytä lakimuutoksia.Direktiivin 11 artiklan 1 kohdan e alakohta, joka koskee kehittämisriskiperustetta vastuusta vapautumisen perusteena, ei edellytä kansallisia täytäntöönpanotoimia, sillä direktiivin 18 artikla sallii siitä poikkeamisen, vaikka alakohta ei vastaa kansallista lainsäädäntöä. Suomi hyödynsi vastaavaa poikkeusmahdollisuutta pannessaan täytäntöön vanhan tuotevastuudirektiivin (vanhan tuotevastuudirektiivin 15 artikla).Direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vähintään kaksi talouden toimijaa on vastuussa samasta vahingosta, ne vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti. Voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö sisältää jo säännökset yhteisvastuun jakautumisesta (vahingonkorvauslain 6:2–3), minkä vuoksi säännös ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön (ks. myös HE 119/1989 vp, s. 47). Direktiivin vastuun vähentämistä koskeva 13 artikla ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, sillä vahingonkorvauslain yleissäännöksistä (vahingonkorvauslain 2:1.2 ja 6:1) seuraa jo, että vahingonkorvausvastuuta voidaan vähentää tai se voidaan poistaa tavalla, joka vastaa direktiivin 13 artiklaa. Samoin direktiivin 14 artiklan takautumisoikeutta koskevat vaatimukset täyttyvät jo nykyisessä kansallisessa lainsäädännössä (velkakirjalain 2 §:n 2 momentti ja vahingonkorvauslain 6:3), eikä artikla näin ollen edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Myöskään direktiivin vastuun poissulkemista ja rajoittamista koskeva 15 artikla ei edellytä toimenpiteitä, sillä tuotevastuulaki on jo nykyisellään pakottavaa sääntelyä, josta ei voida poiketa sopimuksin. Nykyinenkään lainsäädäntö ei rajoita tuotevastuulain soveltamista.Direktiivin 16 artikla sisältää sääntelyn vahingonkorvauskanteiden vanhentumisajasta. Koska artiklan 1 kohdan vanhentumisajan alkamista koskevat kriteerit vastaavat tuotevastuulain 9 §:n 1 momentin kriteerejä, kohta ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Tuotevastuulain korvausvelvollisen käsite on avoin, ja sen katsotaan kattavan myös uuden direktiivin mukaisen, aiempaa laajemman korvausvelvollisten joukon. Artiklan 2 kohta ei myöskään edellytä muutoksia, sillä Suomessa kansallisen oikeuden pysäyttämis- ja keskeyttämistoimet ovat jo nyt direktiivin mukaisia. Direktiivin 18 artiklassa säädetään poikkeuksesta kehittämisriskiperusteeseen. Artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat pitää voimassa sellaisia olemassa olevia toimenpiteitä, joiden perusteella talouden toimijat ovat vastuussa silloinkin, kun ne näyttävät toteen 11 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun kehittämisriskiperusteen täyttymisen. Artikla ei edellytä kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, mutta 1 kohdan toisen alakohdan mukaan Suomen on ilmoitettava komissiolle, jos se aikoo hyödyntää 18 artiklan mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa.Direktiivin 19 artiklan 2 kohta ja 20 artikla koskevat direktiivistä komissiolle aiheutuvia velvoitteita eivätkä siksi vaadi kansallisia toimenpiteitä. Myöskään direktiivin voimaantuloa ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat 21 artiklan 2 kohta sekä artiklat 22–24 eivät edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.3.2.3Kuluttajansuojalain muutostarpeetTuotevastuudirektiivillä ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa yksinomaan kuluttajansuojalainsäädännön alaan kuuluvia kuluttajasopimuksiin ja palvelussuorituksiin liittyviä virhe- ja vahingonkorvausvastuita. Kuluttajansuojalain esine- ja henkilövahinkoja koskevat säännökset, joilla on liittymäpintaa tuotevastuulainsäädäntöön, voidaan siten lähtökohtaisesti säilyttää nykyisellään. Selvyyden vuoksi todetaan lisäksi, että tuotevastuudirektiivin vastuullisia toimijoita (ns. talouden toimijoita) koskeva sääntely ei myöskään aiheuta muutostarpeita kuluttajansuojalakiin. Näin ollen esimerkiksi KSL:n aiempaa myyntiporrasta ja välittäjiä koskevat vastuusäännökset voidaan säilyttää ennallaan.Uudessa tuotevastuudirektiivissä säädetään erillisestä, lopullisesta 25 vuoden vanhentumisajasta sellaisia henkilövahinkoja koskevissa tilanteissa, joissa vahinkoa kärsinyt ei ole voinut nostaa kannetta kymmenen vuoden kuluessa henkilövahingon piilevyyden vuoksi. Kuten edellä on todettu, myös KSL sisältää eräitä säännöksiä henkilövahinkojen korvaamisesta. Vaikka uusi tuotevastuudirektiivi ei tätä edellytä, yhdenmukaisuussyistä on aiheellista arvioida, tulisiko tuotevastuulain lisäksi myös KSL:ään sisällyttää 25 vuoden lopullinen vanhentumisaika henkilövahinkojen osalta. Jos henkilövahinkoa koskeva vaatimus ja sitä koskeva vastuuperuste kuuluvat tuotevastuudirektiivin soveltamisalaan, sovelletaan direktiivin mukaista lopullista 25 vuoden vanhentumisaikaa. Jos taas vaatimus ja vastuuperuste kuuluvat yksinomaan KSL:n soveltamisalaan, sovelletaan henkilövahinkoa koskevan vaatimuksen osalta yleistä vanhentumislainsäädäntöä. Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003, vanhentumislaki) 7 §:n 2 momentin mukaan henkilövahinkoihin ei sovelleta vanhentumislain mukaista kymmenen vuoden enimmäisaikaa. Vanhentumislain mukainen kolmen vuoden yleinen vanhentumisaika koskee myös henkilövahinkoja, ja tällöin aika alkaa kulua vanhentumislain 7 §:n 1 momentissa säädetystä ajankohdasta, eli käytännössä siitä, kun vahinkoa kärsinyt on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Yleisen vanhentumislainsäädännön soveltamisen arvioidaan johtavan piilevien henkilövahinkojen osalta kuluttajien kannalta parempaan lopputulokseen kuin tuotevastuulain mukaisen lopullisen vanhentumisajan soveltaminen. Vaikka eron käytännön merkitys voidaan arvioida vähäiseksi, ei pidetä perusteltuna kuluttajansuojan heikentämistä nykyisestä pelkästään sääntelyn yhdenmukaistamiseksi.Esinevahinkojen osalta on aiheellista vielä arvioida kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muutostarvetta. Kyseisen pykälän kanneaikasäännös koskee yksinomaan esinevahinkoja, ja se on laadittu voimassa olevan tuotevastuulain 9 §:n pohjalta. Tämän vuoksi on tarpeen arvioida, tulisiko KSL 12 luvun 1 a §:n käsitteistöä, kuten termiä ”liikkeellelasku” (”laski ... liikkeelle”), muuttaa vastaamaan tuotevastuudirektiiviä ja ehdotettua tuotevastuulakia. Uudessa tuotevastuudirektiivissä ja ehdotetussa tuotevastuulaissa liikkeellelaskun sijasta käytetään käsitteitä ”asettaa saataville markkinoilla”, ”markkinoille saattaminen” ja ”käyttöönotto”. Vaikka KSL 12 luvun 1 a §:n terminologian muuttaminen vastaamaan ehdotetun tuotevastuulain ja uuden tuotevastuudirektiivin käsitteistöä ei ole täysin välttämätöntä, yhdenmukaistaminen olisi sääntelyn selkeyden ja systemaattisen johdonmukaisuuden kannalta perusteltua. Yhtenäinen terminologia vähentäisi tulkintaepävarmuutta ja helpottaisi sekä lainkäyttäjien että elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia ymmärtää sääntelyä.3.2.4Eräitä muita huomioitaSähköSähköön liittyvien vahinkotilanteiden ja korvausten arvioinnissa voidaan tapauksen yksilöllisten olosuhteiden ja esitettyjen vaatimusten luonteen perusteella joutua tarkastelemaan eri sääntelykokonaisuuksia ja niihin liittyviä vastuujärjestelmiä. Sähkön jakelua, verkkopalvelua ja sähköntoimitusta koskevista virheistä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen osalta sovellettavaksi tulevat yleensä ainakin sähkömarkkinalain (588/2013) erityissäännökset. Lisäksi sähköön liittyvien vahinkotilanteiden ja korvausten arvioinnissa voi tulla kyseeseen myös tuotevastuulain soveltaminen sen mukaan, millaiset tapauksen olosuhteet ovat ja miten kuluttajan tai muun luonnollisen henkilön vaatimukset on muotoiltu. Edellä todetun perusteella tuotevastuulakiin ei arvioida olevan tarpeen lisätä direktiivin täytäntöönpanosta johtuvien muutosten lisäksi erillistä sähköä koskevaa sääntelyä.Helposti saavutettava -käsiteUuden tuotevastuudirektiivin 9 artiklan 6 kohdassa ja 19 artiklan 1 kohdassa käytetään käsitettä ”helposti saavutettava” (englanniksi easily accessible). Sitä ei kuitenkaan määritellä direktiivin artikloissa eikä johdanto-osan kappaleissa. Vaikka ilmaisua käytetään myös muussa Euroopan unionin sääntelyssä, esityksen valmistelussa ei ole tunnistettu sellaista säädöstä, jonka yhteydessä käsite olisi määritelty.Saavutettavuuden käsitettä on puolestaan kuvattu esimerkiksi saavutettavuusdirektiivin (EU) 2016/2102 johdanto-osan kappaleessa 2. Sen mukaan saavutettavuudella tarkoitetaan kyseisessä direktiivissä periaatteita ja tekniikoita, joita on noudatettava verkkosivustojen ja mobiilisovellusten suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä, jotta ne olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa. Saavutettavuusdirektiivi koskee kuitenkin julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuutta, ja sen johdanto-osassa esitetty kuvaus liittyy yksinomaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan.Tuotevastuudirektiivissä ei viitata saavutettavuusdirektiiviin eikä muuhunkaan digitaalisten palvelujen saavutettavuutta tai esteettömyysvaatimuksia koskevaan Euroopan unionin erityissääntelyyn käsitteen ”helposti saavutettava” määrittelemiseksi. Tämän vuoksi käsitettä on arvioitava tuotevastuudirektiivin omassa asiayhteydessä. Näin ollen tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanossa ei ole perusteltua käyttää terminologiaa tai muotoilla perusteluja siten, että käsitteen ”helposti saavutettava” voitaisiin ymmärtää viittaavan sellaisenaan esimerkiksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019) – jolla saavutettavuusdirektiivi on pantu täytäntöön – tarkoitettuun saavutettavuuteen. Viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuin ratkaisee, miten direktiivissä käytettyä ilmaisua on unionin oikeudessa tulkittava.Euroopan talousalueEhdotetuissa säännöksissä viitattaisiin tässä vaiheessa vain Euroopan unioniin, unionin markkinoihin ja unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin. Säännöksissä ei siten viitattaisi Euroopan talousalueeseen, Euroopan talousalueen markkinoihin tai Euroopan talousalueelle sijoittautuneisiin toimijoihin. Ratkaisu johtuu siitä, että uutta tuotevastuudirektiiviä ei ole vielä otettu osaksi Euroopan talousalueesta tehtyä sopimusta (jäljempänä ETA-sopimus). Direktiivin soveltaminen ETA-EFTA-valtioihin edellyttää ETA:n sekakomitean päätöstä, jolla direktiivi otetaan osaksi ETA-sopimusta muuttamalla sen liitettä III.Kansallinen täytäntöönpanolainsäädäntö on kuitenkin saatettava voimaan uuden tuotevastuudirektiivin edellyttämässä määräajassa. Koska direktiiviä ei arvioida ehdittävän ottaa osaksi ETA-sopimuksen liitettä III ennen kansallisen lain voimaantuloa, ehdotetun lain sääntelyä ei voida tässä vaiheessa rakentaa sen varaan, että se ulottuisi myös Euroopan talousalueeseen kuuluviin EFTA-valtioihin. Tämän vuoksi ehdotetuissa säännöksissä käytettäisiin toistaiseksi ainoastaan uuden tuotevastuudirektiivin sanamuotoa vastaavia viittauksia Euroopan unioniin, unionin markkinoihin ja unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin.Jos taas uusi tuotevastuudirektiivi otetaan myöhemmin osaksi ETA-sopimuksen liitettä III, kansallista tuotevastuulakia on aiheellista arvioida uudelleen. Tällöin tuotevastuulakiin lienee tarpeen tehdä muutokset, joilla viittaukset Euroopan unioniin, Euroopan unionin markkinoihin ja Euroopan unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin korvataan tai täydennetään viittauksilla Euroopan talousalueeseen, Euroopan talousalueen markkinoihin ja Euroopan talousalueelle sijoittautuneisiin toimijoihin. Tällaisia muutostarpeita voi kohdistua ainakin ehdotetun 1 a §:n 8–12 kohtaan, ehdotetun 5 §:n 1 momentin 3–5 kohtaan sekä ehdotetun 6 §:n 1 ja 2 momenttiin.Muutostarpeiden täsmällinen sisältö ja ajankohta riippuu siitä, milloin ja millä tavoin uusi tuotevastuudirektiivi otetaan osaksi ETA-sopimusta ja siitä, sisältyykö ETA:n sekakomitean päätökseen direktiivin soveltamista koskevia mukautuksia. Nyt ehdotettu sääntely ei siten merkitse kannanottoa siihen, miten tuotevastuulakia olisi myöhemmin mahdollisesti muutettava.Lääkevahinkojen korvaussuoja kehittelyriskipuolustuksen näkökulmastaSuomessa lääkkeiden aiheuttamia henkilövahinkoja korvataan käytännössä pääasiassa lääkevahinkovakuutuksesta, jonka piiriin kuuluvat lähes kaikki Suomessa myytävät lääkkeet. Korvauksen saaminen ei edellytä lääkkeen valmistajan tai muun tahon tuottamusta eikä sitä, että lääke olisi tuotevastuulain tarkoittamalla tavalla turvallisuudeltaan puutteellinen. Lääkevahinkovakuutus tarjoaa siten vahingonkärsijälle eräiltä osin tuotevastuuta laajemman ja käytännössä helpommin käytettävän korvausreitin.Lääkevahinkovakuutus ja tuotevastuulakiin perustuva vastuu ovat rinnakkaisia korvausjärjestelmiä. Jos kehittelyriskipuolustus sallittaisiin Suomessa, se ei sellaisenaan vaikuttaisi lääkevahinkovakuutuksesta maksettaviin korvauksiin, vaan niiden korvattavuus määräytyisi edelleen vakuutusehtojen perusteella. Kehittelyriskipuolustuksen käyttöönotto kaventaisi sen sijaan tuotevastuulakiin perustuvaa rinnakkaista korvausreittiä niissä tilanteissa, joissa talouden toimija kykenisi näyttämään, että tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso sinä ajankohtana, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön, tai sinä aikana, jona tuote oli valmistajan määräysvallassa, ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita.Lääkevahinkovakuutus ei kuitenkaan kata kaikkia mahdollisia tilanteita, vaan korvaussuoja riippuu vakuutuksen kattavuudesta ja vakuutusehdoista. Myös uudenlaisen ja vaikeasti ennakoitavan riskin vakuutettavuus voi poikkeuksellisesti muodostua ongelmaksi. Esimerkiksi covid-19-rokotteiden vakuutusturvan säilyttäminen lääkevahinkovakuutuksen piirissä edellytti valtiontakuuta, koska asianmukaista jälleenvakuutusta ei ollut saatavilla. Vakuutusjärjestelmä ei siten kaikissa tilanteissa yksin takaa aukotonta korvaussuojaa. Ruotsissa lääkevahinkovakuutusjärjestelmä on rakenteeltaan ja keskeisiltä toimintaperiaatteiltaan varsin samankaltainen kuin Suomen järjestelmä. Molemmissa maissa kyse on vapaaehtoisesta, lääketoimialan laajasti kattavasta vakuutusjärjestelmästä, jossa korvaukset määräytyvät vakuutusehtojen perusteella ja joka toimii tuotevastuun rinnalla itsenäisenä korvausjärjestelmänä. Ruotsin uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa mietinnössä (SOU 2025:103) on ehdotettu kehittelyriskipuolustuksen säilyttämistä. Lääkkeiden osalta arvioinnissa on annettu erityistä merkitystä Ruotsin lääkevahinkovakuutusjärjestelmälle (Läkemedelsförsäkringen), joka kattaa yli 99 prosenttia Ruotsin lääkemyynnistä ja jonka on arvioitu kattavan lääkkeiden kehittelyvahingot käytännössä lähes aina. Vakuutusjärjestelmän kattavuuden vuoksi lääkkeiden turvallisuuspuutteista johtuvia kehittelyvahinkoja ei ole pidetty niin painavana perusteena, että kehittelyvahingot tulisi niiden vuoksi saattaa uuden lain mukaisen ankaran vastuun piiriin. (ks. SOU 2025:103, s. 98)Suomessa kehittelyriskipuolustuksen käyttöönotto voisi nykytilaan verrattuna kaventaa lääkkeiden käyttäjien kokonaissuojaa tilanteessa, jossa kehittelyriskipuolustuksen edellytykset täyttyisivät ja vahinko jäisi samalla lääkevahinkovakuutuksen ja muiden korvausjärjestelmien ulkopuolelle. Tällaisen tilanteen toteutuminen edellyttäisi kuitenkin myös sitä, että talouden toimija kykenisi täyttämään kehittelyriskipuolustukselle asetetut tiukat edellytykset. Talouden toimijan olisi siten näytettävä toteen, ettei tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita. Aiemman tuotevastuudirektiivin soveltamiskokemusten perusteella kehittelyriskipuolustuksen käytännön merkitys on ollut verraten vähäinen. Kun otetaan huomioon lääkevahinkovakuutuksen edellä kuvattu laaja kattavuus, lääkkeiden markkinoille saattamista edeltävä myyntilupamenettely ja siihen liittyvä lääkkeen laadun, tehon ja turvallisuuden arviointi sekä kehittelyriskipuolustuksen tiukat soveltamisedellytykset, suojan heikentymisen merkityksen voidaan kuitenkin arvioida jäävän rajalliseksi, eikä lääkevahinkojen korvaussuojaan liittyvien näkökohtien voida sellaisenaan katsoa muodostavan niin painavaa perustetta, että Suomessa tulisi jatkossakin vain tämän vuoksi poiketa direktiivin mukaisesta kehittelyriskipuolustuksesta.4Ehdotukset ja niiden vaikutukset4.1Keskeiset ehdotuksetYleistäTuotevastuudirektiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön muuttamalla tuotevastuulakia.Nykyinen tuotevastuusääntely on ollut voimassa pitkään. Sääntely on toiminut pääosin hyvin, ja sen tulkintakäytäntö on vakiintunut. Täytäntöönpanon lähtökohtana on tämän vuoksi ollut, että kansallista sääntelyä muutetaan vain siltä osin kuin se on välttämätöntä direktiivin täytäntöönpanon kannalta. SoveltamisalaEhdotuksen mukaan tuotevastuulain soveltamisala säilyisi suurelta osin ennallaan. Tuotteen määritelmää laajennettaisiin niin, että siihen sisältyisivät sähkön lisäksi myös raaka-aineet, digitaaliset valmistustiedostot ja ohjelmistot. Osatuotteen käsitteestä luovuttaisiin, ja jatkossa laissa käytettäisiin direktiivin mukaista komponentin käsitettä. Komponentilla tarkoitettaisiin mitä tahansa aineellista tai aineetonta tuotetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on yhdistetty tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan. Lain soveltamisalaa täsmennettäisiin siten, että laki ei koskisi yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin käytetylle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa eikä vapaita ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, jotka kehitetään tai toimitetaan kaupallisen toiminnan ulkopuolella. Tuotevastuulakiin lisättäisiin myös merkittävän muutoksen käsite, jonka perusteella vastuu voisi tietyin edellytyksin kohdistua myös toimijaan, joka muuttaa tuotetta merkittävästi sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen ja asettaa tuotteen tämän jälkeen saataville markkinoilla tai ottaa sen käyttöön.Vahingonkorvausvelvollisuuden edellytykset ja olettamasäännöksetTuotevastuulain 3 §:n luetteloa seikoista, jotka on otettava huomioon tuotteen turvallisuutta arvioitaessa, ehdotetaan muutettavaksi niin, että luetteloon lisättäisiin huomioon otettavaksi seikaksi tuotteen mahdollinen kyky oppia tai saada uusia ominaisuuksia markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen.Tuotevastuulakiin lisättäisiin uudet 4 b ja 4 c §:t, joissa säädettäisiin tilanteista, joissa tuotteen puutteellinen turvallisuus tai puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys on oletettava. VahingonkorvausvelvollisetEhdotuksessa mahdollisten vahingonkorvausvelvollisten joukkoa laajennettaisiin. Tuotteen valmistaja olisi jatkossakin ensisijaisesti vahingonkorvausvastuullinen. Valmistajan määritelmää laajennettaisiin niin, että myös sitä, joka muuttaa tuotetta merkittävästi valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja sen jälkeen asettaa tuotteen saataville markkinoilla tai ottaa sen käyttöön, pidettäisiin tuotteen valmistajana. Valmistajan ohella myös tuotteen Euroopan unionin alueelle tuonut maahantuoja olisi vahingonkorvausvelvollinen, jos valmistaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle. Lisäksi valmistajan valtuutetun edustajan ehdotetaan olevan vastuussa valmistajan ohella, jos valmistaja on sijoittautunut kolmanteen maahan. Vahingonkorvausvelvollisten joukon laajentamisella on tarkoitus varmistaa, että Euroopan unionin alueelta löytyy lähes poikkeuksetta taho, jolle vahinkoa kärsinyt voi kohdistaa vaatimuksensa.EU:n markkinavalvonta on osoittanut, että uudet globaalit toimitusketjut sisältävät joskus talouden toimijoita, jotka eivät sovi perinteisten sisämarkkinoiden toimijoiden määritelmään. Tämä koskee erityisesti jakelupalvelujen tarjoajia. Nämä tarjoajat hoitavat suurelta osin samoja tehtäviä kuin maahantuoja, mutta eivät aina vastaa perinteistä määritelmää. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että myös jokainen jakelupalvelujen tarjoaja olisi vastuussa tuotteen aiheuttamasta vahingosta, jos tuotteen valmistaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle eikä unionin alueelta löydy myöskään tuotteen maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa. Vahingonkorvausvastuussa olisi myös sellaisen verkkoalustan tarjoaja, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa.Merkittävä muutosVastuun selkeyttämiseksi myös sellaisen toimijan osalta, joka muuttaa merkittävästi jo markkinoilla olevaa tuotetta ja sen jälkeen asettaa sen saataville markkinoilla tai ottaa sen käyttöön, ehdotukseen on sisällytetty käsite ”merkittävä muutos”. Tuotteeseen tehty muutos on merkittävä, jos se on tehty tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen ja jos sitä pidetään merkittävänä asiaankuuluvien Euroopan unionin tai kansallisten tuoteturvallisuussäännösten mukaan. Jos tällaista kynnysarvoa ei ole vahvistettu, muutosta pidetään merkittävänä, jos se muuttaa tuotteen alkuperäistä suorituskykyä, käyttötarkoitusta tai tyyppiä tavalla, jota valmistajan alkuperäinen riskinarviointi ei ole ennakoinut, ja joka muuttaa vaaran luonnetta, synnyttää uuden vaaran tai lisää riskitasoa. Tuotetta, jota on merkittävästi muutettu sen jälkeen, kun se on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, pidetään jatkossa uutena tuotteena. Jos merkittävän muutoksen on tehnyt joku muu kuin alkuperäisen tuotteen valmistaja, muutoksen tekijää pidetään uuden tuotteen valmistajana.Valmistajan määräysvaltaEhdotus sisältää myös uuden valmistajan määräysvallan käsitteen. Sen tarkoituksena on sovittaa vahingonkorvausvastuuta koskevat säännöt myös tuotteisiin, joiden ominaisuuksiin valmistaja voi vaikuttaa myös niiden markkinoille saattamisen jälkeen esimerkiksi tarjoamalla ohjelmistopäivityksiä. Valmistajan määräysvallalla viitataan tilanteeseen, jossa valmistaja itse suorittaa tai antaa luvan tai suostumuksensa komponentin integrointiin tai tuotteen muuttamiseen taikka jossa valmistajalla on kyky toimittaa ohjelmistopäivityksiä tai -versiopäivityksiä itse tai kolmannen osapuolen välityksellä. Kuten edellä on kuvattu, lähtökohtana on, että merkittävän muutoksen tuotteeseen tehnyttä tahoa pidetään uuden tuotteen valmistajana. Jos merkittävä muutos on kuitenkin tehty alkuperäisen valmistajan toimeksiannosta tai tämän luvalla, alkuperäisen valmistajan vahingonkorvausvastuu säilyy.Korvattava vahinkoEhdotuksen mukaan korvattavaa vahinkoa koskevaa sääntelyä muutettaisiin niin, että korvausvelvollisuuden alaraja poistettaisiin ja korvausvastuu ulotettaisiin koskemaan myös datan tuhoutumista ja turmeltumista. Lisäksi laki soveltuisi jatkossa tuotteesta omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamiseen aina, kun vahingoittunutta omaisuutta ei ole käytetty yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin.KanneaikaVaatimusten lopullista vanhentumisaikaa ehdotetaan pidennettäväksi tilanteissa, joissa vahinkoa kärsinyt ei ole voinut nostaa kannetta kymmenen vuoden kuluessa henkilövahingon piilevyyden vuoksi. Tällöin kanne olisi nostettava 25 vuoden kuluessa tuotteen markkinoille saattamisesta tai käyttöönotosta taikka merkittävästi muutetun tuotteen saataville asettamisesta markkinoilla tai käyttöönotosta.KehittelyriskipuolustusEsityksessä ehdotetaan nykyisen oikeustilan muuttamista siten, että tuotevastuulakiin lisättäisiin kehittämisriskiperustetta koskeva vastuusta vapautumisen peruste. Ratkaisu tarkoittaisi sitä, että toisin kuin vanhan tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanossa Suomi ei enää käyttäisi uuden direktiivin 18 artiklassa säädettyä mahdollisuutta poiketa 11 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesta vastuusta vapautumisen perusteesta. Kansallisesta poikkeusratkaisusta siten luovuttaisiin. Jatkossa talouden toimija, kuten tuotteen valmistaja, voisi siten vapautua korvausvastuusta, jos se näyttää, että tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso sinä ajankohtana, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön, tai sinä aikana, jona tuote oli valmistajan määräysvallassa, ei ollut sellainen, että puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita.Kehittämisriskiperusteeseen vetoaminen ei merkitse talouden toimijan yleistä vastuuvapautta eikä vähennä esimerkiksi valmistajan velvollisuutta saattaa markkinoille turvallisia tuotteita tai huolehtia tuotteeseen liittyvistä turvallisuusvelvoitteista tuotteen ollessa sen määräysvallassa. Vastuusta vapautuminen edellyttää, että talouden toimija näyttää, ettei tuotteen puutteellista turvallisuutta ollut mahdollista havaita arviointiajankohtana vallinneen tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Ratkaisevaa ei siten ole talouden toimijan tosiasiallinen eli subjektiivinen tieto vaan se, oliko puutteellisen turvallisuuden havaitseminen mahdollista saatavilla olleen tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Tämä rajaa kehittelyriskipuolustuksen soveltamisen poikkeuksellisiin tilanteisiin: jos riski olisi ollut tunnistettavissa alan edistyneimmän tiedon perusteella, perusteeseen ei voida vedota. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kehittelyriskipuolustuksen soveltamiskynnystä voidaan jo lähtökohtaisesti pitää korkeana (ks. C-300/95, Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ECLI:EU:C:1997:255). Kynnyksen arvioidaan säilyvän korkeana myös uutta tuotevastuudirektiiviä sovellettaessa, koska direktiivin sanamuoto perustuu edelleen objektiiviseen tieteellisen ja teknisen tiedon tasoon. Lisäksi kehittämisriskiperusteeseen on käytännössä vedottu vain harvoin. Komission vaikutusarvioinnin mukaan kehittelyriskipuolustuksen menestyksekäs käyttö muodosti neljä prosenttia hylätyistä vaatimuksista. Arvioinnissa todettiin myös, että sillä, oliko jäsenvaltio käyttänyt mahdollisuutta poiketa puolustuksen soveltamisesta, oli vain vähäinen vaikutus tuotevastuutapausten määrään kyseisessä jäsenvaltiossa (ks. SWD(2022) 316 final, s. 21).Vanhan tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanossa valtaosa jäsenvaltioista sisällytti kehittämisriskiperustetta koskevan vastuusta vapautumisen perusteen kansalliseen tuotevastuusääntelyynsä. Tästä ratkaisusta poikkesivat kokonaan vain Suomi ja Luxemburg. Suomen voimassa oleva ratkaisu on siten ollut unionin jäsenvaltioiden kokonaisuudessa poikkeuksellinen. Käytettävissä olevien täytäntöönpanotietojen perusteella asetelma säilynee uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä olennaisilta osin ennallaan, sillä valtaosa jäsenvaltioista vaikuttaa sallivan kehittämisriskiperusteeseen vetoamisen myös jatkossa. Kehittelyriskipuolustuksen sallimista puoltavat näin ollen ensinnäkin jäsenvaltioiden sääntely-ympäristön yhdenmukaisuus ja sisämarkkinoiden tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Kehittelyriskipuolustuksen salliminen heikentäisi vahinkoa kärsineen asemaa Suomen nykytilaan nähden vain sellaisissa rajatuissa tilanteissa, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta ei ole voitu havaita edistyneimmän tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Toisaalta muutos vähentäisi samalla riskiä siitä, että objektiivisesti havaitsemattomiin riskeihin perustuva täysimääräinen ankara vastuu voisi heikentää erityisesti tutkimusintensiivisten toimialojen sekä pk- ja kasvuyritysten toimintaedellytyksiä. Tällainen riskinrajaus on perusteltu erityisesti silloin, kun uusi sääntely laajentaa tuotevastuun soveltamisalaa ohjelmistoihin, tekoälyjärjestelmiin, digitaalisiin valmistustiedostoihin ja muihin teknisesti nopeasti kehittyviin tuoteryhmiin, joissa riskien tunnistaminen voi aidosti riippua tieteen ja teknologian kehitysasteesta eikä yksittäisen toimijan huolellisuudesta.Kehittelyriskipuolustuksen sallimista on perusteltua arvioida myös osana uuden tuotevastuusääntelyn kokonaisuutta. Uusi direktiivi laajentaa tuotevastuujärjestelmää useilla tavoilla: tuotteen käsite laajenee kattamaan muun muassa ohjelmistot ja digitaaliset valmistustiedostot, korvattavien vahinkojen ala laajenee muun muassa datavahinkoihin ja esinevahinkojen omavastuurajasta luovutaan. Lisäksi vastuussa olevien toimijoiden piiri laajenee, tuotteen puutteellista turvallisuutta ja syy-yhteyttä koskevat olettamat vahvistavat vahinkoa kärsineen asemaa, ja korvausoikeuden vanhentumisaikaa pidennetään latenttien henkilövahinkojen osalta. Lisäksi uusi todisteiden esittämistä koskeva sääntely vahvistaa vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia saada vastapuolen hallussa olevaa merkityksellistä näyttöä, ja tuomioistuin voi tietyin edellytyksin määrätä, että näyttö esitetään helposti saavutettavassa ja ymmärrettävässä muodossa. Tässä muuttuneessa sääntelykehikossa kehittämisriskiperusteeseen vetoamisen sallimista voidaan pitää kohdennettuna tasapainotuksena tilanteessa, jossa uusi direktiivi muutoin laajentaa vastuujärjestelmää ja vahvistaa vahinkoa kärsineen asemaa. Ratkaisu ei siten merkitse kuluttajansuojan yleistä heikentämistä, vaan vastuusääntelyn tasapainottamista: vahinkoa kärsineen asemaa vahvistetaan useilla aineellisilla ja prosessuaalisilla uudistuksilla, mutta samalla ankaraa vastuuta ei uloteta sellaisiin riskeihin, joita ei tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella ollut mahdollista havaita.4.2Pääasialliset vaikutukset4.2.1YleistäTuotteen käsite on määritelty direktiivissä hyvin laajasti, ja se kattaa kaiken raaka-aineista pitkälle kehittyneisiin tuotteisiin sekä niiden komponentteihin. Tämän vuoksi direktiivin soveltamisala on hyvin laaja, mikä vaikeuttaa erityisesti esityksen taloudellisten vaikutusten tarkkaa arviointia.4.2.2Vaikutukset valtion talouteen ja viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan4.2.2.1Vaikutukset julkiseen talouteenEhdotuksella ei ole välittömiä vaikutuksia julkiseen talouteen.4.2.2.2Vaikutukset tuomioistuimiin ja muihin riidanratkaisuelimiinTuomioistuinkäsittelyyn päädytään tuotevastuuasioissa harvoin, sillä valtaosa vahingoista korvataan vakuutusten perusteella. Vuosina 2021–2024 tuotevastuuseen liittyviä vahingonkorvausasioita ratkaistiin käräjäoikeuksissa alle viisi tapausta vuodessa. Uusien säännösten myötä tuotevastuulakiin perustuvien korvauskanteiden määrä tuomioistuimissa saattaa kuitenkin kasvaa jonkin verran nykyisestä. Korvauksen alarajan poistuminen, soveltamisalan ja vastuullisten toimijoiden piirin laajeneminen, uudet vahinkotyypit sekä olettama- ja todisteiden esittämistä koskevat säännökset sekä näiden yhteisvaikutus voivat johtaa aiempaa useammin oikeudenkäynteihin. Uuden sääntelyn paikoin monimutkainen luonne saattaa myös johtaa siihen, että eri vastuutahot ja vakuutusyhtiöt vievät riitoja entistä enemmän tuomioistuimen ratkaistavaksi. Toisaalta on myös mahdollista, että nykyisenkaltainen tilanne säilyy ja merkittävä osa tapauksista käsitellään jatkossakin tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella. Lähtökohtaisesti kuitenkin odotetaan – muun muassa oikeudenkäyntikuluriskin vuoksi – että riidat ratkaistaan jatkossakin pääosin tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella. Uusista säännöksistä seuraa myös se, että ylimpien oikeusasteiden tulee julkaista tuotevastuuta koskevat lopulliset tuomiot. Julkaisuvelvoitteen ei arvioida aiheuttavan ylimmille oikeusasteille merkittävää hallinnollista taakkaa, koska tapauksia arvioidaan esiintyvän tuomioistuimissa jatkossakin vähän. Toisaalta pitkällä aikavälillä avoimuus ja unionin laajuisen oikeuskäytännön parempi saatavuus voivat helpottaa kansallisten tuomioistuinten työtä. Joka tapauksessa arvioidaan, etteivät tuomioistuinten juttumäärät kasvaisi siinä määrin, että lisäresurssien osoittaminen tuomioistuimille olisi tarpeellista. Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) arvioidaan olevan se viranomaistaho, johon uuden tuotevastuudirektiivin vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin. KKV:ssa toimii valtakunnallinen kuluttajaneuvonta, jonka tehtäviin kuuluu antaa neuvontaa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille kuluttajan oikeudellisesta asemasta sekä avustaa kuluttajaa yksittäisessä elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä ristiriitatilanteessa. KKV:ssä toimii myös Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluva Euroopan kuluttajakeskus (EKK), joka avustaa kuluttajia valtioiden rajat ylittävän kaupan ongelmatilanteissa. Kuluttajalle KKV:n kuluttajaneuvonta tai EKK on vaihtoehtoisen riidanratkaisun menettelyn (ADR) ensimmäinen vaihe. Yhteydenottojen ja soviteltujen tapausten määrä on KKV:n kuluttajaneuvonnassa ja EKK:ssa suurempi kuin varsinaisissa riidanratkaisuelimissä, sillä suurin osa asioista ratkeaa jo kuluttajaneuvonnan tai EKK:n tarjoaman neuvonnan ja sovitteluehdotusten avulla.Tuotevastuusääntelyn muutoksen myötä kuluttajien oikeudelliseen asemaan liittyvän neuvonnan tarve kasvanee, kunnes uusi sääntely tulkintoineen vakiintuu ja tunnetaan riittävästi. Uudistuksen jälkeen etenkin omaisuusvahinkojen korvaamisen alarajan poistuminen sekä tuotevastuun soveltamisalan ja vastuutahojen piirin laajeneminen lisännevät käsiteltävien ja soviteltavien asioiden määrää jonkin verran myös pitkällä aikavälillä. Viime vuosina kuluttajaneuvonta on käsitellyt vuosittain noin sata tuotevastuuseen liittyvää asiaa. EKK:ssa vastaava luku on alle kymmenen.Kuluttajariitalautakunta on toinen niistä viranomaistahoista, joihin uuden sääntelyn vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin, mikäli sen seurauksena osapuolet ryhtyvät riitauttamaan asioita nykyistä useammin. Tuotevastuusääntely laajenee kattamaan ohjelmistot, digitaaliset valmistustiedostot ja alustapalvelut. Lisäksi korvattavat vahinkotyypit kattavat jatkossa myös datan tuhoutumisen ja turmeltumisen, vastuullisten toimijoiden määrä kasvaa ja omaisuusvahinkoja koskeva korvausvelvollisuuden alaraja poistuu. Muun muassa näiden syiden vuoksi kuluttajilla on oletettavasti aiempaa useammin peruste viedä vaatimuksensa kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Tämä saattaa madaltaa kuluttajien kynnystä saattaa asia lautakunnan käsiteltäväksi, mikä puolestaan lisännee jossain määrin lautakunnassa käsiteltävien asioiden määrää. Kasvu voisi olla jopa kymmeniä prosentteja. Kuluttajariitalautakunnan arvion mukaan se käsittelee nykyisin alle kymmenen tuotevastuuta koskevaa asiaa vuodessa, joten edes kymmenien prosenttien kasvu ei olisi määrällisesti kovin merkittävä. On kuitenkin oletettavaa, että erityisesti riitaisissa tapauksissa, jotka koskevat rahamäärältään pieniä vahinkoja, kuluttajat vievät jatkossa entistä useammin asiansa kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi, koska oikeudenkäynti tuomioistuimessa on verrattain kallista ja riskialtista.FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta (jäljempänä FINE) käsittelee tuotevastuuseen liittyviä asioita siltä osin kuin ne koskevat vakuutussopimusten tulkintaa. Tuotevastuuvakuutusta koskevia riita-asioita on viime vuosina tullut FINEssä ja Vakuutuslautakunnassa vireille vain hyvin vähän, enintään noin viisi tapausta vuodessa. Uudet säännökset voivat aiheuttaa tulkintaerimielisyyksiä vakuutussopimusten soveltamisesta ja tulkinnasta, erityisesti siitä, kuuluvatko tietyntyyppiset vahingot vakuutuksen piiriin. Uudentyyppiset vahingot, kuten tekoälyyn tai ohjelmistopäivityksiin liittyvät puutteellisuudet, voivat aiheuttaa epäselvyyksiä vakuutusten kattavuudessa. Erityisesti uuden sääntelyn vaikutusten voidaan arvioida näkyvän FINEn yhteydessä toimivan vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi tulevissa asioissa, sillä tuotevastuuvahinkojen varalta on tyypillisesti otettu tuotevastuuvakuutus. Vaikka asiamäärien merkittävää kasvua ei odoteta, asioiden arvioidaan monimutkaistuvan. Tämä tarkoittaa, että FINE joutuu tulevaisuudessa ottamaan kantaa entistä monisyisempiin ja teknisesti vaativampiin tulkintakysymyksiin.Lopuksi voidaan yleisesti todeta, että ehdotuksella on kahtalaisia vaikutuksia tuomioistuimiin, kuluttajariitalautakuntaan ja FINEen: yhtäältä aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset, jotka selkeyttävät nykyisin tulkinnanvaraisina pidettyjä normeja ja paikkaavat sääntelyaukkoja, voivat vähentää riitojen määrää. Toisaalta uudet säännökset, joista ei vielä ole soveltamiskokemusta, voivat lisätä erimielisyyksiä ja synnyttää uusia tulkintariitoja. Uudet säännökset voivatkin alkuvaiheessa – ennen kuin niistä kertyy oikeus- ja lautakuntakäytäntöä ja tulkinta vakiintuu – aiheuttaa lisätyötä kuluttajariitalautakunnalle, FINElle ja tuomioistuimille.4.2.3Vaikutukset kotitalouksien asemaan ja elinkeinoelämään4.2.3.1Vaikutukset kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden asemaanUusi tuotevastuusääntely parantaa kuluttajien ja muiden vahinkoa kärsineiden luonnollisten henkilöiden asemaa. Kaiken kaikkiaan uusi sääntely vahvistaa yksilön asemaa useilla tasoilla: se laajentaa korvattavien vahinkojen piiriä, madaltaa korvausten hakemisen kynnystä, pidentää suoja-aikaa piilevien vahinkojen osalta ja helpottaa todistelua. Ehdotettavassa sääntelyssä otetaan aiempaa paremmin huomioon sääntelyn soveltuvuus markkinoilla jo oleviin ja tulevaisuudessa markkinoille saatettaviin tai käyttöön otettaviin teknisesti kehittyneisiin tuotteisiin sekä niiden globaaleihin tuotantoketjuihin. Aiempaa selkeämpi sääntely parantaa kuluttajien mahdollisuuksia ymmärtää sääntelyä ja siten myös oikeuksiaan. Uusi sääntely tähtää yhtenäiseen tuotevastuusääntelyyn Euroopan unionissa, minkä voidaan pitkällä aikavälillä odottaa tukevan kilpailua ja heijastuvan myönteisesti myös kuluttajahintoihin. On myös mahdollista, että korvattavien tuotevastuuvahinkojen määrän ja tapausten lisääntyminen johtaa yrityksille aiheutuvien kustannusten kasvuun, mikä puolestaan heijastuu kuluttajahintoihin näiden kustannusten kattamiseksi. Samoin vakuutuskustannusten mahdollinen kasvu voidaan suurelta osin siirtää tuotteiden hintoihin ja näin ollen tuotteiden ostajien maksettavaksi. Vaikka muutokset voivat lisätä yritysten hallinnollisia kustannuksia ja heijastua kuluttajahintoihin, kokonaisvaikutuksen arvioidaan kuitenkin olevan pääosin kuluttajien eduksi. Yksilöiden oikeusturva paranee, heidän mahdollisuutensa saada korvaus vahingoistaan vahvistuvat, ja luottamus markkinoihin kasvaa. Korvattavien vahinkojen piiri laajenee. Jatkossa suojan piiriin sisältyy myös datan tuhoutuminen tai turmeltuminen. Lisäksi uuden sääntelyn myötä laki koskee tuotteesta omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista silloin, kun vahingoittunutta omaisuutta ei ole käytetty yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin. Jatkossa lakia sovellettaisiin siis myös osittain ammattimaisiin tarkoituksiin käytettyyn omaisuuteen riippumatta siitä, mikä on ollut omaisuuden pääasiallinen käyttötarkoitus. Nämä muutokset vahvistavat yksilön oikeutta saada korvausta tuotevastuulain nojalla aiempaa useammista vahinkotyypeistä. Myös korvausten hakemisen kynnystä on alennettu. Aiemmin voimassa ollut euromääräinen raja, joka esti pienten vahinkojen korvaamisen tuotevastuulain nojalla, poistuu kokonaan. Jatkossa myös pienemmät euromääräiset menetykset voivat tulla korvattaviksi tuotevastuulain nojalla. Tämä parantaa kuluttajien oikeuksien toteutumista pienissä vahinkotapauksissa. Vanhentumisaikojen uudistaminen parantaa erityisesti niiden kuluttajien asemaa, jotka kärsivät viiveellä ilmenevistä seurauksista. Vaikka kolmen vuoden vanhentumisaika ja kymmenen vuoden lopullinen vanhentumisaika säilyvät tuotevastuulainsäädännössä pääsääntöinä, latenttien henkilövahinkojen osalta tuotevastuulainsäädännön piiriin kuuluvien vaatimusten lopullinen vanhentumisaika voi ulottua jatkossa jopa 25 vuoteen. Muutos tuo monet myöhäisilmentyvät tapaukset tuotevastuulain korvausjärjestelmän piiriin ja parantaa siten vahinkoa kärsineiden asemaa. Tämä antaa suojaa erityisesti sellaisten vahinkojen yhteydessä, jotka ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua. Vahinkoa kärsineellä on tällöin aiempaa pidempi aika hakea korvausta, mikä on oikeudenmukaista. Eräs merkittävä kuluttajien asemaa vahvistava muutos on todistustaakan helpottaminen erityisesti teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisissa tapauksissa. Vuoden 1985 tuotevastuudirektiiviä koskevan komission arvion mukaan kuluttajan yleisin syy jättää hakematta tuotevahingosta korvausta oli se, ettei kuluttaja pystynyt riittävällä tavalla näyttämään toteen tuotteen puutteellista turvallisuutta tai tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välistä syy-yhteyttä. Kuluttajan suojaa vahvistavat useat olettamasäännökset, jotka osaltaan helpottavat korvauksen saamista. Nämä uudet säännökset keventävät merkittävästi vahinkoa kärsineiden näyttötaakkaa ja parantavat heidän tosiasiallista mahdollisuuttaan saada korvausta. Myös uusi todisteiden esittämistä koskeva sääntely tasapainottaa osapuolten välistä asetelmaa ja kannustaa talouden toimijaa myötävaikuttamaan prosessiin, mikä koituu kuluttajan eduksi ja voi vähentää kuluttajalle aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja. Toisaalta edellä käsitellyt muutokset eivät muuta vahinkoa kärsineiden velvollisuutta osoittaa vahingon määrä. Näin ollen kuluttajilla voi edelleen olla vaikeuksia saada täysimääräistä korvausta, koska heidän on yhä itse koottava ja esitettävä riittävä näyttö tai selvitys vahingon määrästä ja laajuudesta. Kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden kannalta kehittelyriskipuolustuksen salliminen tarkoittaa, ettei tuotevastuulain mukainen tuottamuksesta riippumaton korvausvastuu jatkossa kattaisi sellaisia rajattuja ja lähtökohtaisesti poikkeuksellisina pidettäviä tilanteita, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta ei ole voitu havaita tuotteen markkinoille saattamisen, käyttöönoton tai valmistajan määräysvallan aikana vallinneen tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Tässä suhteessa ratkaisu kaventaisi nykyistä ankaran vastuun soveltamisalaa ja voisi yksittäistapauksessa johtaa siihen, ettei vahinkoa kärsinyt saisi korvausta tuotevastuulain nojalla, vaikka vahinko olisi aiheutunut turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta. Tämä voi heikentää vahinkoa kärsineen tosiasiallista korvaussuojaa erityisesti sellaisissa harvinaisissa mutta vakavissa tilanteissa, joissa vahinko on aiheutunut tuotteeseen liittyvästä riskistä, jota ei ole voitu havaita edellä tarkoitettuna arviointiajankohtana. Tätä vaikutusta rajoittavat kuitenkin kehittelyriskipuolustuksen rajattu soveltamisala ja talouden toimijalle kuuluva näyttötaakka. Vastuuvapausperuste ei siten koskisi esimerkiksi tilanteita, joissa puutteellinen turvallisuus olisi ollut havaittavissa kyseisenä ajankohtana objektiivisesti saatavilla olleen tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella, riippumatta siitä, oliko talouden toimija tosiasiassa tietoinen tästä tiedosta.Kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden asemaa on arvioitava osana uuden tuotevastuudirektiivin muodostamaa kokonaisuutta. Vaikka kehittelyriskipuolustuksen salliminen kaventaa ankaran vastuun soveltamisalaa joissakin kehittämisriskitilanteissa, uusi sääntely vahvistaa vahinkoa kärsineen asemaa muilla tavoin. Tuotevastuu ulotetaan aiempaa selvemmin esimerkiksi ohjelmistoihin ja digitaalisiin valmistustiedostoihin, vastuussa olevien toimijoiden piiri laajenee ja vahinkoa kärsineen näyttöasemaa helpotetaan tuotteen puutteellista turvallisuutta sekä sen ja vahingon välistä syy-yhteyttä koskevilla olettamilla sekä todisteiden esittämistä koskevalla sääntelyllä. Näiden muutosten voidaan arvioida osaltaan lieventävän kehittelyriskipuolustuksen sallimisesta vahinkoa kärsineelle aiheutuvia vaikutuksia, vaikka ne eivät poista sitä, että korvaussuoja kaventuu rajatuissa kehittämisriskitilanteissa.Kehittelyriskipuolustuksen salliminen voi tukea kuluttajien etuja pitkällä aikavälillä. Jos talouden toimijat vastaisivat jatkossakin ankarasti myös sellaisista kehittämisriskeistä, joita ei ole ollut mahdollista havaita tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella, se voisi lisätä joidenkin yritysten vastuuriskien hinnoitteluun ja vakuutettavuuteen liittyvää epävarmuutta sekä tietyillä aloilla nostaa markkinoilletulon kynnystä tai pidentää tuotekehitys- ja testausvaiheita. Tämä voisi heijastua kuluttajiin siten, että uusien tuotteiden saatavuus, tuotevalikoiman laajuus tai markkinoiden kilpailu saattaisi jäädä vähäisemmäksi kuin tilanteessa, jossa vastuu ei ulotu objektiivisesti havaitsemattomiin kehittämisriskeihin. Tällä voi olla merkitystä erityisesti teknisesti tai tieteellisesti nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten ohjelmisto-, tekoäly-, bioteknologia- ja terveysteknologia-aloilla. Kuluttajien kannalta kyse voi olla esimerkiksi siitä, kuinka nopeasti turvallisuutta, terveyttä, palvelujen laatua tai tuotteiden toimivuutta parantavia ratkaisuja tulee saataville. Kehittelyriskipuolustuksen sallimisen kuluttajavaikutukset ovat siten kaksisuuntaisia: se voi joissakin tapauksissa heikentää jälkikäteistä korvaussuojaa, mutta samalla se voi osaltaan tukea uusien tuotteiden kehittämistä ja markkinoiden toimivuutta siltä osin kuin vastuusääntelyn keventyminen tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten markkinoille tuloon, investointeihin tai tuotteiden saatavuuteen.4.2.3.2Vaikutukset elinkeinonharjoittajiin ja vakuutusalaanUudet säännökset muuttavat monien yritysten riskimaisemaa, ja vahinkoa aiheuttaneiden yritysten todennäköisyys joutua vahingonkorvausvastuuseen kasvaa. Koska uudet säännökset laajentavat korvattavien vahinkojen alaa, lisäävät vastuussa olevien tahojen piiriä, helpottavat korvausten saamista ja poistavat korvauksen alarajan, vahinkoa kärsineet voivat hakea korvauksia aiempaa aktiivisemmin. Tämän vuoksi korvausvaatimusten lukumäärän ja niiden menestymisen todennäköisyyden voidaan odottaa kasvavan. Samalla myös yritysten välisten regressi- eli takautumisvaatimusten lukumäärän voidaan odottaa kasvavan. Vaikutusten voidaan arvioida olevan suhteellisesti merkittävämpiä pk-yrityksille kuin suurille yrityksille. Tällä on Suomen yritysrakenteen vuoksi erityistä merkitystä, koska yrityskanta koostuu lähes kokonaan pk-yrityksistä ja valtaosa yrityksistä on mikroyrityksiä. Sääntelyn vaikutukset eivät siten kohdistu vain rajattuun yritysjoukkoon vaan käytännössä suureen osaan pk-yrityksistä, jotka toimivat tuoteketjussa uuden tuotevastuusääntelyn tarkoittamina talouden toimijoina, kuten tuotteiden tai komponenttien valmistajina, tuotteeseen liittyvien palvelujen tarjoajina, maahantuojina, jakelupalvelujen tarjoajina tai jakelijoina.Tuotevastuu kuuluu tavanomaisesti osaksi yritysten vastuuvakuutusten kattamiin riskeihin. Suurimmalla osalla yrityksistä on voimassa tällainen vakuutus, ja se kattaa yleensä sekä vahingonkorvaukset että oikeudenkäyntikulut. Vastuuvakuutuksen puuttuminen on kuitenkin pienissä yrityksissä yleisempää kuin suurissa yrityksissä, mikä voi lisätä erityisesti pienten yritysten suhteellista riskiä joutua vastaamaan korvauskustannuksista ja oikeudenkäyntikuluista ilman vakuutusturvaa. Uuden sääntelyn arvioidaan vaikuttavan jossain määrin myös vakuutusmaksujen tasoon: toimialasta riippuen yritykset joutuvat todennäköisesti joko laajentamaan nykyisiä vastuuvakuutuksiaan tai hankkimaan uusia, mikä aiheuttaa niille lisäkuluja nykytilaan verrattuna. Joillakin aloilla vastuu vahingoista voi myös jatkua pidempään kuin nykyisin, mikä lisää kustannuksia entisestään. Vakuutusmaksujen nousun voidaan arvioida vaihtelevan toimialoittain ja riskityypeittäin. Tuotevastuuvakuutusten oletettava kallistuminen voi vaikuttaa pk-yrityksiin suhteellisesti enemmän, koska niillä on usein suurempia yrityksiä heikompi kyky kattaa lisäkustannuksia ja mahdollisesti epäedullisemmat vakuutusehdot. Kustannusten nousua rajoittanee osin se, että vakuutusjärjestelmä jakaa vahinkomenoja eri vakuutuslajien kesken, vaikka käytännössä esimerkiksi kotivakuutusten korvaamat tuotevahingot regressoidaan usein takaisin vastuulliselle taholle. Erityisesti toimialoilla, joilla riskien arviointi on vaikeaa, nousu voi olla keskimääräistä voimakkaampaa. Vaikeasti arvioitavat uudet riskit voivat lisäksi aiheuttaa epävarmuutta vakuutusturvan saatavuudesta, kattavuudesta ja hinnoittelusta. Jos kaikkia uusia riskejä ei voida vakuuttaa kohtuullisin ehdoin, osa pk-yrityksistä voi jäädä ilman riittävää vakuutusturvaa tai jopa joutua vetäytymään markkinoilta.Uudet säännökset kannustavat vastuulliseen innovointiin ja harkittuun riskien jakamiseen. Korkeammat vakuutusmaksut ja mahdollinen vaikeus saada kohtuullista vakuutusturvaa voivat kuitenkin pahimmillaan muodostua kynnykseksi uusien innovaatioiden markkinoille tuomiselle. Laajentunut korvausvastuu voi myös hillitä erityisesti riskialttiiden tutkimus- ja kehityshankkeiden aloittamista. Erityisesti pk-yritysten kohdalla riskinä on, että osa yrityksistä lykkää uusien tuotteiden markkinoille saattamista tai saataville asettamista, rajaa tuotevalikoimaansa taikka vähentää toimintaansa riskialtteilla markkinoilla tai riskialtteissa tuoteryhmissä, jos vastuuriskiä ei voida hallita kohtuullisin kustannuksin. Tämä voisi kaventaa markkinoiden monimuotoisuutta, heikentää pk-yritysten kilpailukykyä suhteessa suurempiin yrityksiin ja vähentää kilpailua pitkällä aikavälillä. Sääntelyn lopullisiin vaikutuksiin innovaatiohalukkuuden kannalta vaikuttaa osaltaan se, kuinka hyvin vakuutusmarkkinat kykenevät tarjoamaan tuotevastuuriskeihin soveltuvaa vakuutusturvaa kohtuullisin ehdoin. Pk-yritysten kannalta vaikutukset voivat korostua erityisesti yrityksissä, joiden toiminta liittyy ohjelmistoihin, tekoälyjärjestelmiin tai muihin digitaalisiin ratkaisuihin, teknisesti vaativiin tuotteisiin, lääkinnällisiin laitteisiin taikka merkittävästi muutettuihin tuotteisiin.Uuden sääntelyn voidaan olettaa johtavan siihen, että yritysten on jatkossa varauduttava entistä huolellisemmin mahdolliseen korvausvastuuseen. Yritysten on todennäköisesti – muun muassa uuden olettamasäännöstön ja näyttökynnystä alentavien säännösten vuoksi – dokumentoitava esimerkiksi tuotekehityksensä ja testauksensa aiempaa täsmällisemmin ja järjestelmällisemmin pystyäkseen puolustautumaan mahdollisia korvausvaatimuksia vastaan. Lisäksi todisteiden esittämistä koskeva sääntely voi vaatia yrityksiltä aikaa ja resursseja esimerkiksi teknisesti monimutkaisissa tapauksissa, jotta todisteet voidaan esittää helposti saavutettavassa ja ymmärrettävässä muodossa. Pk-yrityksissä tällaiset toimet voivat sitoa suhteellisesti enemmän johdon, tuotekehityksen ja hallinnon resursseja kuin suurissa yrityksissä. Toisaalta uusi tuotevastuusääntely on suurimmilta osin aiempaa selkeämpää, ja sitä on entistä helpompi soveltaa digitaalitalouden tuotteisiin. Tämä voi helpottaa erityisesti teknologia-alalla toimivien yritysten mahdollisuuksia hahmottaa, millaisia vastuita tuotevastuusääntely niille asettaa. Komission vaikutustenarvioinnissa on todettu, että selkeämmät vastuusäännöt voivat hyödyttää erityisesti pk-yrityksiä, koska niillä on suurempia yrityksiä vähemmän resursseja epäselvien sääntöjen selvittämiseen. Selkeämmän sääntelyn voidaan siten odottaa osaltaan vähentävän epäselvyydestä johtuvia tuotevastuuriitoja, mikä sinänsä vähentää yrityksille sääntelystä aiheutuvia kuluja.Edellä kuvattu riskien laajeneminen vaikuttaa luonnollisesti myös vakuutusalaan. Vakuutusyhtiöt joutuvat kantamaan merkittävän osan kasvaneista riskeistä, ja ne joutunevat laajentamaan tuotevalikoimaansa. Vahinkomäärät voivat kasvaa ja vakuutusmaksut nousta. Toisaalta uusien toimialojen tulo tuotevastuun piiriin merkitsee samalla lisää vakuutuspalvelujen myynnin kasvua ja lisätuloja vakuutusyhtiöille. Riskien hinnoittelu voi olla erityisen vaativaa toimialoilla, joilla tuotteet ovat teknisesti monimutkaisia tai joissa vastuuriskien toteutumista on vaikea ennakoida. Vakuutusalan kannalta epävarmuus voi koskea erityisesti uusien tai vaikeasti hinnoiteltavien vastuuriskien vakuutettavuutta, vakuutusturvan kattavuutta ja ehtoja sekä sitä, missä määrin tällaisia riskejä voidaan kattaa kotimaisilla vakuutustuotteilla. Lisäksi vahinkoasioiden käsittely vakuutusyhtiöissä saattaa kestää aiempaa kauemmin, sillä yhtiöillä on jatkossa useita mahdollisia vastuutahoja, joilta ne voivat hakea korvausta.Kehittelyriskipuolustuksen salliminen muuttaisi nykyistä oikeustilaa ja keventäisi yritysten vastuuriskiä niissä lähtökohtaisesti poikkeuksellisina pidettävissä tilanteissa, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta ei ole voitu havaita tuotteen markkinoille saattamisen, käyttöönoton tai valmistajan määräysvallan aikana vallinneen tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Ratkaisulla voidaan arvioida olevan eniten merkitystä aloilla, joilla yksittäisen riskin havaitseminen voi edellyttää erityisen pitkälle kehittynyttä teknistä tai tieteellistä tietoa. Koska uusi tuotevastuusääntely laajentaa yritysten kokonaisvastuuta useilla tavoilla – muun muassa ulottamalla vastuun aiempaa selvemmin ohjelmistoihin, digitaalisiin valmistustiedostoihin, tuotteeseen liittyviin palveluihin ja merkittävästi muutettuihin tuotteisiin – kehittelyriskipuolustus toimii vastapainona tälle laajentumiselle. Tuotevastuun soveltamisala laajenee juuri sellaisiin digitaalisiin ja teknisesti vaativiin tuotteisiin ja palveluihin, joita myös pk-yritykset voivat kehittää, muokata, toimittaa, jaella tai asettaa saataville osana tuotteitaan. Digitaalisiin tuotteisiin liittyvä vastuuriski ei ole ainoastaan suurten teknologiayritysten kysymys vaan se voi koskea myös sellaisia suomalaisia pk-yrityksiä, joiden tuotteisiin sisältyy ohjelmistoja, tekoälyjärjestelmiä tai muita digitaalisia ratkaisuja. Kehittelyriskipuolustuksen sallimista voidaan tästä näkökulmasta pitää yhtenä keinona rajoittaa sääntelyn muista muutoksista yrityksille aiheutuvaa vastuuriskin kasvua uudessa sääntelykokonaisuudessa. Samalla puolustuksen salliminen lisännee sääntelyn ennakoitavuutta ja lähentää Suomen ratkaisua niiden jäsenvaltioiden sääntelyyn, joissa puolustus on käytössä. Tämä pienentää riskiä siitä, että Suomen täytäntöönpanoratkaisu muodostuisi kilpailukykyhaitaksi suomalaisille yrityksille.Vaikka kehittelyriskipuolustuksen vaikutuksista innovaatioihin ei ole esitettävissä yksiselitteistä empiiristä näyttöä, ankara vastuu objektiivisesti havaitsemattomista riskeistä voisi lisätä oikeudellista ja taloudellista epävarmuutta erityisesti teknisesti tai tieteellisesti nopeasti kehittyvillä aloilla. Tällaisia aloja voivat olla esimerkiksi ohjelmisto-, tekoäly-, bioteknologia- ja lääkinnällisten laitteiden alat. Tästä näkökulmasta kehittelyriskipuolustuksen sallimista voidaan pitää riskienjaon, vakuutettavuuden ja sisämarkkinoiden yhdenmukaisuuden kannalta perusteltuna ratkaisuna, vaikka sen vaikutuksia yritysten innovaatiokäyttäytymiseen on vaikea arvioida täsmällisesti ennakolta. Kehittelyriskipuolustus ei kuitenkaan vähennä yritysten velvollisuutta panostaa tuotteiden turvallisuuteen, riskienhallintaan ja testaamiseen. Vastuuvapausperusteen soveltaminen edellyttää, että talouden toimija kykenee jälkikäteen osoittamaan, ettei tuotteen puutteellista turvallisuutta ollut mahdollista havaita tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Tämä korostaa edellä kuvattujen dokumentointi-, seuranta- ja riskienhallintatoimien merkitystä. Puolustus ei siten muodosta perustetta turvallisuudesta tinkimiseen, vaan rajaa vastuuta tilanteissa, joissa riskiä ei ole voitu havaita edellä tarkoitetulla tavalla.Vakuutusalan osalta kehittelyriskipuolustuksen merkitys liittyy ennen kaikkea tuntemattomien kehittämisriskien hinnoitteluun. Jos vastuu kattaisi myös objektiivisesti havaitsemattomat riskit, vakuutusyhtiöiden olisi jatkossakin otettava vakuutustuotteiden hinnoittelussa ja ehdoissa huomioon myös sellaisia riskejä, joiden todennäköisyyttä ja laajuutta voi olla vaikea arvioida etukäteen. Kehittelyriskipuolustuksen salliminen voi vähentää tätä epävarmuutta ja siten rajoittaa uudistuksesta mahdollisesti aiheutuvaa vakuutuskustannusten kasvua. Vaikutus ei kuitenkaan välttämättä näkyisi vakuutusmaksujen alentumisena, mutta se voisi joissakin tapauksissa heijastua myönteisesti vakuutusehtoihin, tuotteiden hintoihin, tuotevalikoimaan tai markkinoillepääsyn edellytyksiin, jos vastuuriskin rajautuminen tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten ja vakuutusyhtiöiden käyttäytymiseen.4.2.4Muut vaikutukset4.2.4.1YmpäristövaikutuksetEhdotuksen ympäristövaikutukset voidaan arvioida kahtalaisiksi. Yhtäältä selkeämmät vastuusäännöt kiertotalouteen perustuvien liiketoimintamallien osalta tuovat oikeusvarmuutta ja edistävät tällaisten liiketoimintamallien käyttöönottoa, mikä voi puolestaan johtaa myönteisiin ympäristövaikutuksiin. On myös oletettavaa, että kuluttajien luottamus kunnostettuihin tuotteisiin vahvistuu, kun vastuusuhteet ovat selkeät. Tämä puolestaan lisää kunnostettujen tuotteiden kysyntää, vähentää jätettä ja pidentää tuotteiden käyttöikää. Kun laitteen elinkaari pitenee, ympäristökuormitus vähenee niin valmistuksen kuin jätehuollonkin näkökulmasta. Toisaalta on mahdollista, että osa toimijoista kokee uudet vastuusäännökset liian tiukoiksi. Tämä voi johtaa siihen, että esimerkiksi korjausalan yritykset alkavat välttää tekemästä tuotteisiin sellaisia muutoksia, jotka ovat uuden tuotevastuusääntelyn tarkoittamalla tavalla merkittäviä. Tällainen kehitys voi heikentää kiertotalouden toimintaedellytyksiä ja rajoittaa sen potentiaalia ympäristöhyötyjen tuottamisessa.4.2.4.2Vaikutukset tietoyhteiskuntaanEhdotuksella on tietoyhteiskuntavaikutuksia, sillä se kytkeytyy tietoyhteiskunnan kehitykseen. Ehdotuksen myötä digitaalisten tuotteiden turvallisuuden ja vastuukysymysten arviointitapa muuttuu: vanhoja säännöksiä päivitetään ja uusia säännöksiä ehdotetaan, jotta vuosikymmenten aikana tapahtunut digitaalinen kehitys voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon lainsäädännössä. Tietoyhteiskunnan näkökulmasta uudistus merkitsee askelta kohti kestävämpää ja turvallisempaa digitaalista toimintaympäristöä. Jatkossa esimerkiksi ohjelmistovirhe taikka datan tuhoutuminen tai turmeltuminen voi johtaa korvausvastuuseen tuotevastuulain nojalla. Tämä voi puolestaan lisätä kuluttajien uskallusta hyödyntää digitaalisia palveluja entistä laajemmin. Sääntely ei siten ainoastaan suojaa yksittäisiä käyttäjiä vaan myös edistää digitaalisten palvelujen kysyntää ja käyttöä koko yhteiskunnassa. Uudistusten arvioidaan myös vahvistavan digitaalisiin palveluihin kohdistuvaa luottamusta, mikä puolestaan voi lisätä palvelujen käyttöastetta ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisäksi yrityksillä on entistä suurempi intressi kehittää datan hallintaa ja turvaamista, koska jatkossa tuotevastuusääntelyyn piirissä datan arvo tunnustetaan entistä paremmin ja sen tuhoutumisesta tai turmeltumisesta voidaan jatkossa hakea korvausta suoraan tuotevastuulain nojalla. Vahvempi suoja datan tuhoutumisen ja turmeltumisen varalta kannustaa siis samalla kehittämään luotettavampia ohjelmistoja ja palveluita, vaikka se saattaa samalla lisätä kehityskustannuksia. Myös tietynlaisten verkkoalustojen vastuu saattaa vahvistaa luottamusta digitaaliseen kaupankäyntiin. 4.2.4.3Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiinUudella sääntelyllä on vaikutuksia myös yksilön perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Vaikka sääntely pohjautuu siviilioikeudelliseen vastuujärjestelmään, sen konkreettiset vaikutukset liittyvät myös yksilön terveyteen, omaisuuteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sääntely voi siten edistää vahinkoa kärsineiden oikeuksien toteutumista. Sääntely vaikuttaa niin ikään siihen, miten kuluttajat ja muut luonnolliset henkilöt voivat turvata oikeutensa tilanteissa, joissa turvallisuudeltaan puutteelliset tuotteet aiheuttavat heille vahinkoa. Käytännön tasolla uusi tuotevastuusääntely edistää perusoikeuksien tosiasiallista saavutettavuutta ja ajantasaistaa niiden toteutumisen edellytyksiä teknologisen kehityksen aikakaudella. Uusi sääntely parantaa todennäköisesti ennaltaehkäisevästi yksilön oikeutta terveyteen. Kun tuotteiden valmistajat tietävät joutuvansa vastuuseen tuotteiden aiheuttamista vahingoista entistä laajemmin, voidaan olettaa, että heillä on myös vahvempi kannustin huolehtia tuotteiden turvallisuudesta. Tämän seurauksena markkinoille päätyy todennäköisesti aiempaa vähemmän vaarallisia tuotteita, mikä samalla tukee yksilön oikeutta terveyteen. Niin ikään yksityishenkilöiden omaisuudensuoja vahvistuu uuden sääntelyn myötä – erityisesti siksi, että jatkossa myös alle voimassa olevassa tuotevastuulaissa säädetyn alarajan jäävät omaisuusvahingot voivat tulla korvattaviksi tuotevastuulain perusteella. Kuten edellä on todettu, mahdollisuus saada korvausta erityyppisistä vahingoista ylipäätään paranee, mikä kokonaisuutena arvioiden parantaa yksityishenkilöiden omaisuudensuojaa. Prosessuaaliset uudistukset, kuten todisteiden esittämistä koskeva sääntely, olettamasäännökset ja todistustaakan kevennykset tietyissä tilanteissa, helpottavat vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia ajaa asiaansa viime kädessä tuomioistuimessa. Tämä tarkoittaa, että oikeussuojan saatavuutta (access to justice) koskeva periaate toteutuu aiempaa paremmin.5Muut toteuttamisvaihtoehdot5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutuksetKehittelyriskipuolustusEhdotetun sääntelyratkaisun vaihtoehtona olisi, ettei Suomessa jatkossakaan sallittaisi vedota kehittelyriskipuolustukseen. Tämä tarkoittaisi nykyisen kansallisen linjan säilyttämistä ja direktiivin 18 artiklassa säädetyn poikkeusmahdollisuuden käyttämistä. Ankara tuotevastuu säilyisi tällöin myös kehittämisriskitilanteissa – eli silloin, kun tuotteen puutteellista turvallisuutta ei olisi voitu havaita tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella sinä ajankohtana, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön, taikka sinä aikana, jona tuote oli valmistajan määräysvallassa. Tällainen ratkaisu tarkoittaisi, että Suomi säilyttäisi direktiivin pääsäännöstä poikkeavan ja muihin jäsenvaltioihin nähden ankaramman vastuumallin myös uuden, aiempaa laajemman tuotevastuusääntelyn sääntely-ympäristössä.Jos kehittelyriskipuolustukseen vetoamista ei jatkossakaan sallittaisi, vahinkoa kärsineen asema säilyisi kehittämisriskien osalta ennallaan. Tämä olisi perusteltua erityisesti kaikkein vakavimmissa henkilövahingoissa, koska vahinkoa kärsinyt ei yleensä voi vaikuttaa tuotteen riskeihin eikä arvioida niiden olemassaoloa. Lisäksi tuotteen valmistajalla on yleensä kuluttajaa paremmat mahdollisuudet hallita tuotteeseen liittyviä riskejä sekä hajauttaa niitä vakuutuksilla, hinnoittelulla ja muilla riskienhallintakeinoilla. Kehittelyriskipuolustukseen vetoamisen kieltäminen voisi myös ylläpitää kuluttajien luottamusta siihen, että tuotteen aiheuttamasta vahingosta on saatavissa korvausta myös kaikenlaisissa kehittämisriskitilanteissa. Näitä näkökohtia ei kuitenkaan voida pitää ratkaisevina, kun otetaan huomioon kehittelyriskipuolustuksen rajattu soveltamisala ja korkea soveltamiskynnys sekä uuden direktiivin muut vahinkoa kärsineen asemaa vahvistavat uudistukset. Kehittelyriskipuolustus koskee vain tilanteita, joissa riski ei ollut havaittavissa edistyneimmän tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella. Vaikka kehittelyriskipuolustuksen vaikutuksista innovaatioihin ei ole yksiselitteistä näyttöä, tämä ei yksinään puolla sen poissulkemista. Sääntelyratkaisua on arvioitava myös ennakoitavuuden, sisämarkkinoiden yhdenmukaisuuden ja riskien oikeudenmukaisen kohdentamisen näkökulmasta. Näistä lähtökohdista kehittelyriskipuolustukseen vetoamisen salliminen on kokonaisuutena perustellumpi ratkaisu kuin Suomen poikkeuslinjan jatkaminen.Kuten luvussa 4.1 on todettu, uusi tuotevastuudirektiivi laajentaa tuotevastuuta ja vahvistaa monilta osin vahinkoa kärsineiden asemaa. Lisäksi nykytilan säilyttäminen voisi lisätä epävarmuutta erityisesti tutkimusintensiivisillä ja nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten lääke-, terveysteknologia-, ohjelmisto- ja tekoälyaloilla sekä muissa korkean teknologian tuoteryhmissä. Vaikutukset voisivat tällöin kohdistua korostuneesti pk- ja kasvuyrityksiin, joiden riskinkantokyky ja vakuutusmahdollisuudet ovat usein rajallisemmat kuin suuremmilla yrityksillä. Vastuun ulottuminen objektiivisesti havaitsemattomiin riskeihin voisi joissakin tapauksissa nostaa markkinoilletulon kynnystä ja lisätä vakuutuskustannuksia sekä heijastua tuotteiden hintoihin, valikoimaan ja saatavuuteen. Sisämarkkina- ja kilpailukykynäkökulmasta vaihtoehdon riskinä on, että se asettaisi Suomessa toimivat tai Suomeen tuotteita tuovat yritykset direktiivin lähtökohtaa ankarampaan vastuuseen. Jos muut jäsenvaltiot tai lähes kaikki niistä sallivat kehittelyriskipuolustukseen vetoamisen, Suomen tiukempi linja voisi pahimmillaan muodostua kansalliseksi lisärasitteeksi.Vaikka vaihtoehto, jossa talouden toimijat eivät voisi vedota kehittelyriskipuolustukseen, olisi vahinkoa kärsineiden suojan kannalta perusteltavissa, se ei kuitenkaan kokonaisuutena arvioiden olisi ehdotettua ratkaisua tasapainoisempi. Kehittelyriskipuolustuksen salliminen on sen kieltämistä tasapainoisempi ratkaisu, koska se ottaa paremmin huomioon sekä vahinkoa kärsineiden että talouden toimijoiden aseman, innovaatiotoiminnan edellytykset ja sisämarkkinoiden yhdenmukaisuuden.5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot 5.2.1RuotsiRuotsissa tuotevastuudirektiivi on tarkoitus panna täytäntöön säätämällä uusi tuotevastuulaki (produktansvarslagen), joka korvaisi nykyisen tuotevastuulain (produktansvarslagen 1992:18). Asiaa koskeva mietintö (SOU 2025:103. En ny produktansvarslag. Tukholma 2025) on valmistunut lokakuussa 2025. Ruotsin viranomaisilta saadun tiedon mukaan hallituksen esitys asiasta annetaan syksyllä 2026.Ruotsin voimassa olevassa vuoden 1992 tuotevastuulaissa on säännös vastuusta vapautumisesta kehittämisriskien osalta, vaikka myös vuoden 1985 tuotevastuudirektiivi antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää direktiivin kehittämisriskiä koskeva säännös pois kansallisesta lainsäädännöstä. Vuoden 1992 lain esitöissä ehdotettiin, ettei kehittämisriskiä koskevaa säännöstä sisällytettäisi lakiin (ks. Prop. 1990/91:197, s. 31–34). Säännös kuitenkin otettiin lakiin valtiopäiväkäsittelyn aikana perustelulla, että sen pois jättämisen katsottiin käytännössä voivan asettaa Ruotsin teollisuudelle ankarampia vastuuta koskevia sääntöjä kuin mitä suurimmassa osassa silloisista ETA-valtioista sovellettiin (ks. bet. 1991/92:LU14). Ruotsin tuotevastuudirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevassa uudessa mietinnössä ehdotetaan, että Ruotsi sisällyttäisi kehittämisriskiperustetta koskevan vastuusta vapautumisen perusteen myös uuteen tuotevastuulakiinsa. Mietinnössä todetaan, että kehittämisriskiä koskeva säännös voidaan katsoa tärkeäksi tekijäksi eurooppalaisen teollisuuden vastuuvakuutusten kustannusten vakauden kannalta. Vakaat ja kohtuulliset vastuuvakuutusten kustannukset taas mahdollistavat sen, että elinkeinonharjoittajat voivat kohdentaa resursseja tutkimukseen vakuuttamisen sijaan. Tämä puolestaan merkitsee, että kuluttajat voivat saada käyttöönsä teknisesti edistyneitä tuotteita ilman, että liian korkeat vakuutuskustannukset johtavat merkittäviin hinnankorotuksiin. Ruotsin mietinnössä on arvioitu, että kehittämisriskien poissulkemisen myötä innovaatiota koskevat riskit vähenevät, mikä oletettavasti edistää tutkimusta ja innovointia. Kehittämisriskipuolustuksen kieltäminen voisi mietinnön mukaan pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että korkean teknologian riskialttiiden yritysten olisi vaikea saada lainkaan vakuutusturvaa kehittämisriskejä vastaan. Tällainen järjestelmä voisi muodostaa suoran esteen innovoinnille ja kehitykselle. Lisäksi mietinnössä on nostettu esiin mahdollisuus, että kehittämisriskiä koskevan säännöksen sisällyttäminen lakiin vähentäisi oikeudenkäyntien määrää, mikä mainittiin myös etuna komission laatimassa uuden direktiivin valmisteluun liittyneessä vaikutusarvioinnissa (SWD(2022) 316 final, 28.9.2022).Ruotsin mietinnössä on myös todettu, että kehittämisriskipuolustuksen mahdollisuus voi käytännössä estää kuluttajaa saamasta vahingonkorvausta, vaikka hän voisi osoittaa, että aiheutunut vahinko johtuu tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Mietinnön mukaan esteen merkitystä ei kuitenkaan tulisi ylikorostaa, sillä kehittämisriskiä koskevan puolustuksen soveltamisala on suppea. Mietinnössä korostetaan unionin tuomioistuimen tulkintaa siitä, että valmistajan on voidakseen vapautua vastuusta kehittämisriskiä koskevan säännöksen nojalla osoitettava, että tuotteen liikkeelle laskemisen aikaan vallinnut tieteellinen ja tekninen tietämys (mukaan lukien kaikkein uusimmat tutkimustulokset) teki tuotteen puutteellisen turvallisuuden havaitsemisen mahdottomaksi. Lisäksi edellytetään, että tällainen tietämys oli myös saatavilla kyseisenä ajankohtana (ks. C-300/95, Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ECLI:EU:C:1997:255). Näin ollen vain rajallinen määrä vahinkoja voi Ruotsin mietinnön mukaan tulla kehittämisriskiä koskevan säännöksen piiriin.Mietinnössä nostetaan esiin myös se, että kehittämisriskit ovat erityisen merkittäviä lääkekehityksen yhteydessä. Mietinnön mukaan Ruotsissa lääkkeistä aiheutuvat kehittämisriskit katetaan käytännössä aina kansallisen lääkevakuutusjärjestelmän (Läkemedelsförsäkringen) kautta, sillä yli 99 prosenttia Ruotsissa myytävistä lääkkeistä kuuluu vakuutuksen piiriin. Siksi mietinnön mukaan lääkkeiden puutteelliseen turvallisuuteen liittyviä kehittämisriskejä ei voida pitää painavana perusteena sille, että kehittämisriskiperustetta koskevaa vastuusta vapautumisen perustetta ei sisällytettäisi uuteen lakiin.Mietinnössä esitetään, että vahingonkorvausvastuusta voisi Ruotsissa jatkossakin vapautua kehittelyriskipuolustuksen perusteella. Mietinnön mukaan kehittelyriskipuolustuksen kieltäminen sysäisi kohtuuttoman vastuun elinkeinonharjoittajille ja näiden vakuutusyhtiöille. Kehittelyriskipuolustuksen kielto voisi mietinnön mukaan myös jarruttaa innovaatioita ja kehitystä tavalla, joka on kuluttajien ja yhteiskunnan kannalta kielteinen. Lisäksi mietinnössä nostetaan esiin mahdollisuus, että kohonneet vakuutuskustannukset siirtyisivät kuluttajien maksettaviksi. Järjestelmä, jossa vahinkoa kärsineen näyttötaakkaa kevennetään uuden direktiivin mukaisesti, mutta jossa kehittämisriskit kuitenkin rajataan ankaran vastuun ulkopuolelle, on mietinnön mukaan tasapainoinen kompromissi edellä mainittujen intressien välillä. 5.2.2TanskaTanskan lakiluonnoksessa (Udkast til forslag til lov om produktansvar) ehdotetaan, että kehittelyriskipuolustus säilyisi kansallisessa laissa vastuusta vapautumisen perusteena. Tanskan oikeusministeriö on arvioinut mahdollisuutta poiketa vastuuvapaudesta kehittämisriskien yhteydessä, mutta katsonut, ettei poikkeamiselle ole riittäviä perusteita. Ministeriö on pitänyt merkityksellisenä erityisesti sitä, että poikkeaminen voisi johtaa elinkeinonharjoittajien vastuuseen myös vahingoista, joita ei tuotteen markkinoille saattamisen ajankohtana ollut mahdollista ennakoida tai välttää edes tuolloin saatavilla olleen objektiivisen tieteellisen ja teknisen tiedon kaikkein kehittyneimmän tason perusteella. Tällaisen oikeustilan on arvioitu voivan jarruttaa innovointia ja teknologista kehitystä erityisesti nopeasti kehittyvillä aloilla, joilla puutteellisen turvallisuuden ja tuntemattomien sivuvaikutusten riskiä on erityisen vaikea selvittää.Tanskan valmisteluaineiston mukaan vastuuvapaudesta poikkeaminen merkitsisi myös tuotevastuun olennaista laajentamista ja lisäisi elinkeinoelämän kustannuksia muun muassa korkeampien vakuutusmaksujen kautta. Näitä näkökohtia on punnittu suhteessa vahinkoa kärsineiden oikeutettuun odotukseen saada korvausta turvallisuudeltaan puutteellisten tuotteiden aiheuttamista vahingoista. Kehittelyriskipuolustuksen todetaan jossain määrin rajoittavan vahinkoa kärsineen mahdollisuutta saada korvausta. Vaikutusta on kuitenkin tältä osin pidetty rajallisena, koska vastuuvapausperusteen soveltamisala on suppea. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valmistaja voidaan vapauttaa vastuusta vain, jos se osoittaa, ettei puutteellista turvallisuutta ollut mahdollista havaita tuotteen markkinoille saattamisen ajankohtana sellaisen objektiivisen tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella, joka edusti kaikkein kehittyneintä tasoa eikä rajoittunut kyseiseen teollisuudenalaan (ks. C-300/95, Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ECLI:EU:C:1997:255).Lisäksi Tanskan valmisteluaineistossa on viitattu komission vaikutustenarviointiin, jonka mukaan kehittelyriskipuolustus on johtanut vastuuvapauteen vain neljässä prosentissa niistä asioista, joissa siihen on vedottu. Tämän perusteella Tanskan oikeusministeriö on katsonut, että vastuuvapausperusteen rajattu soveltamisala turvaa asianmukaisen tasapainon kuluttajien oikeuksien ja innovointiin liittyvien näkökohtien välillä. Vastuuvapausperusteeseen vetoamisen mahdollisuuden on katsottu myös tukevan kuluttajien pääsyä teknologisesti kehittyneisiin tuotteisiin ilman, että korkeat vakuutuskustannukset johtaisivat tuotteiden hinnankorotuksiin. Tanskan valmisteluaineistossa on lisäksi korostettu, että vastuuvapausperusteeseen vetoamisen mahdollistaminen vastaa valtaosan muiden EU-jäsenvaltioiden ratkaisua sekä tukee tasapuolisia kilpailuedellytyksiä tanskalaisille yrityksille.5.2.3Eräät muut jäsenvaltiotRuotsin tavoin myös Saksassa uusi tuotevastuudirektiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön uudistamalla koko kansallinen tuotevastuulaki. Saksa julkaisi luonnoksensa uudeksi tuotevastuulaiksi (Entwurf eines Gesetzes zur Modernisierung des Produkthaftungsrechts) syyskuussa 2025. Ehdotuksen mukaan Saksa säilyttäisi voimassa olevan kehittelyriskipuolustusta koskevan ratkaisunsa. Nykyisin Saksan geenitekniikasta annetun lain (Gesetz zur Regelung der Gentechnik, GenTG 20.6.1990) 37 §:ään on sisällytetty poikkeus, jonka mukaan kehittämisriskiperusteeseen ei voi vedota geenimanipuloitujen tuotteiden (GMO) aiheuttamien vahinkojen yhteydessä. Poikkeuksen ehdotetaan pysyvän voimassa siten, että kehittelyriskipuolustukseen ei jatkossakaan voisi vedota Saksassa geenitekniikan alalla. Ehdotuksen mukaan erityisesti geenitekniikan alalla saattaa aiheutua vahinkoja, joita ei ole mahdollista ennustaa tuotteiden kehitysvaiheessa, mutta joista vahinkoa kärsineen tulisi voida vaatia korvausta.Alankomaiden perustelumuistion (Memorie van toelichting, Kamerstukken II 2025/26, 36 906, nr. 3) mukaan Alankomaat ei ole aiemminkaan käyttänyt mahdollisuutta poiketa kehittelyriskipuolustuksesta, eikä tätä ehdoteta tehtäväksi myöskään uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Tällaisen poikkeuksen tarpeellisuutta ei muistion mukaan ole osoitettu. Ratkaisua perustellaan lisäksi sillä, että direktiivillä pyritään tasapainottamaan kuluttajansuojan korkea taso sekä elinkeinoelämän ja innovaatioiden edut. Kehittelyriskipuolustuksen jättäminen pois vastuuvapausperusteista laajentaisi markkinatoimijoiden vastuuta tilanteisiin, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta ei olisi ollut mahdollista havaita objektiivisen tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohtana. Tämän katsotaan voivan haitata ja hidastaa innovaatioita. Perustelumuistiossa kehittelyriskipuolustus esitetään myös osana tuotevastuudirektiivin mukaista oikeudenmukaista riskinjakoa. Alankomaissa ratkaisua on perusteltu myös pyrkimyksellä direktiivin niin sanottuun puhtaaseen täytäntöönpanoon.Slovakian perustelumuistiossa (Národná rada Slovenskej republiky, Vládny návrh zákona o zodpovednosti za škodu spôsobenú vadným výrobkom, parlamentná tlač 1282, Dôvodová správa, B. Osobitná časť, K § 7) kehittelyriskipuolustusta käsitellään ensisijaisesti vastuuvapausperusteiden systematiikan ja soveltamisalan näkökulmasta. Muistion mukaan vastuuvapausperusteet ovat poikkeuksia ankaran vastuun periaatteesta, ja niiden tarkoituksena on estää se, että talouden toimijat joutuisivat vastuuseen tilanteista, joihin ne eivät ole objektiivisesti voineet vaikuttaa.6LausuntopalauteTyöryhmän mietintö oli lausuntokierroksella 2.2.–16.3.2026. Edellä todetun mukaisesti oikeusministeriö pyysi työryhmämietinnöstä lausuntoa lausuntopalvelu.fi-sivuston kautta 38 taholta. Lausuntoa pyydettiin ministeriöiltä, tuomioistuimilta, muilta viranomaisilta ja julkisilta toimijoilta, yliopistojen oikeustieteellisiltä tiedekunnilta sekä elinkeinoelämää, eri toimialoja, kuluttajia ja kuntia edustavilta tahoilta. Lausuntopyynnön saaneista 19 antoi lausunnon. Lisäksi lausunnon antoi neljä muuta tahoa. Lausunnonantajissa oli ministeriöitä, tuomioistuimia, muita viranomaisia ja julkisia toimijoita sekä elinkeinoelämää, eri toimialoja, kuluttajia ja kuntia edustavia tahoja. Oikeusministeriössä on laadittu lausunnoista tiivistelmä (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2026:38; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-497-8).Lausunnonantajat suhtautuivat työryhmän ehdotuksiin monilta osin myönteisesti ja pitivät tuotevastuulain muuttamista koskevia ehdotuksia pääosin kannatettavina. Kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:ään ehdotettuja muutoksia pidettiin niin ikään perusteltuina ja tarpeellisina. Kuluttajia edustavien tahojen lausunnoissa korostettiin, että uusi tuotevastuusääntely parantaa kuluttajien asemaa monin tavoin sekä edistää oikeusturvaa ja kuluttajansuojaa. Osassa lausunnoista esitettiin kuitenkin tarvetta täsmentää esityksen perusteluja ja täydentää vaikutusten arviointia. Useat elinkeinoelämää ja toimialoja edustavat tahot katsoivat, että ehdotetut muutokset tiukentaisivat yritysten vastuuta ja voisivat lisätä oikeudellista epävarmuutta, hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Osa näistä lausunnonantajista piti kannatettavana mietinnössä esitettyä lähtökohtaa, jonka mukaan kansallista sääntelyä muutetaan vain siltä osin kuin se on direktiivin täytäntöönpanon kannalta välttämätöntä. Monia lausuntopalautteessa esitettyjä muutosehdotuksia ei ole ollut mahdollista ottaa huomioon, koska direktiivin sanamuoto ja täysharmonisoiva luonne rajoittavat kansallista liikkumavaraa. Esitystä ei siten ole muutettu siltä osin kuin lausuntopalautteessa esitetyt näkökohdat olisivat edellyttäneet direktiivistä poikkeavia tai sitä kansallisesti täydentäviä sääntelyratkaisuja.Osa lausunnonantajista piti tarpeellisena täsmentää esityksen perusteluja erityisesti soveltamisalan laajentumista ja siihen liittyviä rajanvetoja koskevilta osin. Huomiot koskivat muun muassa ohjelmistojen, datavahinkojen ja sähkön asemaa ehdotetussa sääntelyssä. Esimerkiksi Helsingin hovioikeus piti tarpeellisena täsmentää, viitataanko korvattavia omaisuusvahinkoja koskevissa perusteluissa vahingon aiheuttaneen tuotteen käyttötarkoitukseen vai sen omaisuuden käyttötarkoitukseen, jolle vahinko aiheutuu. Jatkovalmistelussa esitystä on näiltä osin tarkennettu. Lisäksi hovioikeus kiinnitti huomiota ohjelmistoja koskevien muutosten mahdollisiin epäselvyyksiin ja piti tarpeellisena selkeyttää, miten ohjelmistoihin liittyvissä tilanteissa arvioidaan tuotteelle itselleen aiheutunutta vahinkoa koskevan rajauksen suhdetta datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutuvaan korvattavaan vahinkoon. Jatkovalmistelussa esityksen 8 §:n säännöskohtaisia perusteluja on täsmennetty tältä osin. Energiateollisuus ry ja Elinkeinoelämän keskusliitto ry kiinnittivät huomiota sähkön asemaan tuotevastuulain soveltamisalassa ja pitivät tarpeellisena täsmentää tuotevastuusääntelyn suhdetta sähkömarkkinalain erityissäännöksiin. Palautteen perusteella esityksen nykytilan arviointia koskevaa jaksoa on täydennetty.Osa lausunnonantajista piti tarpeellisena täsmentää olettamasäännösten sanamuotoja. Sailab – MedTech Finland ry, Lääketeollisuus ry ja European Justice Forum katsoivat, että kohtuuttomia todisteluvaikeuksia koskevien olettamasäännösten tulisi vastata tarkemmin direktiivin sanamuotoa ja ettei kansallisella sääntelyllä tulisi laajentaa olettamien soveltamisalaa siitä, mitä direktiivissä tarkoitetaan. Ehdotettuihin 4 b ja 4 c §:ään sisältyviä olettamasäännöksiä on jatkovalmistelussa täsmennetty vastaamaan tarkemmin tuotevastuudirektiivin sanamuotoa. Lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto ry piti eräitä olettamasäännöksissä käytettyjä käsitteitä, kuten ilmeistä toimintahäiriötä ja kohtuutonta vaikeutta, epätarkkoina ja tulkinnanvaraisina. Nämä käsitteet perustuvat direktiivin sanamuotoon, eikä niitä ole direktiivin täysharmonisoivan luonteen vuoksi katsottu mahdolliseksi täsmentää kansallisessa sääntelyssä.Tuomioistuinten keskeiset huomiot koskivat ehdotettuja uusia todisteiden esittämistä ja tuomioiden julkaisemista koskevia säännöksiä. Helsingin käräjäoikeus piti uutta esittämistapamääräystä koskevaa ehdotusta asianmukaisesti ja selkeästi perusteltuna. Käräjäoikeus kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, ettei esittämistapamääräystä voitaisi ehdotuksen mukaan tehostaa uhkasakolla tai panna täytäntöön ulosottoviranomaisen toimesta, eikä tätä ratkaisua ollut perusteltu esityksessä. Käräjäoikeus katsoi, että määräyksen tehokkuuden kannalta olisi perusteltua harkita mahdollisuutta käyttää tällaisia tehosteita. Jatkovalmistelussa ei ole päädytty muuttamaan ehdotusta tältä osin. Esittämistapamääräystä ei voitaisi tehostaa uhkasakolla eikä panna ulosottomiehen toimesta täytäntöön, koska määräys voisi koskea olemassa olevan asiakirjan tai esineen esittämisen sijasta ennen kaikkea olemassa olevan aineiston muokkaamista, jäsentämistä, luokittelemista tai selittämistä helposti saavutettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Tällaista velvoitetta ei voida käytännössä panna täytäntöön samalla tavalla kuin olemassa olevan asiakirjan tai esineen esittämistä. Helsingin hovioikeus puolestaan katsoi, että esityksen säännöskohtaisia perusteluja olisi syytä selkeyttää muun muassa sen osalta, miten esittämistapamääräyksen noudattamatta jättäminen vaikuttaisi olettamasäännösten soveltamiseen. Palautteen perusteella esityksen säännöskohtaisia perusteluja on täsmennetty tältä osin. Lisäksi hovioikeus suhtautui kriittisesti siihen, että kaikki hovioikeuksien tuotevastuuasioissa antamat ratkaisut julkaistaisiin. Traficom kiinnitti puolestaan huomiota käsitteen ”saavutettavuus” käyttöön sekä ehdotetun sääntelyn suhteeseen digipalvelulain mukaisiin saavutettavuusvaatimuksiin. Julkaisemisvelvollisuutta koskevaa ehdotusta ei ole muutettu, koska julkaisemisvelvollisuus ja sen laajuus perustuvat direktiiviin eikä direktiivi jätä näiltä osin kansallista liikkumavaraa. Myöskään saavutettavuuden käsitettä ei ehdoteta määriteltäväksi, koska sitä ei määritellä direktiivissä eikä direktiivissä viitata käsitteen osalta toiseen unionin säädökseen. Käsitettä on siten tulkittava tuotevastuudirektiivin kontekstissa.Lausunnonantajien näkemykset jakautuivat sen suhteen, tulisiko kehittelyriskipuolustusta koskevaa jäsenvaltio-optiota käyttää. Kehittelyriskipuolustuksen sallimista vastuusta vapautumisen perusteena kannattivat Elinkeinoelämän keskusliitto ry, Erikoiskaupan liitto Etu ry, European Justice Forum, Finanssiala ry, Kaupan liitto ry, Lääketeollisuus ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Sailab – MedTech Finland ry ja Suomen Yrittäjät ry. Kehittelyriskipuolustuksen sallimista kannattaneet lausunnonantajat katsoivat muun muassa, ettei Suomessa tulisi asettaa yrityksille EU-sääntelyn lähtökohtaa tiukempaa sääntelyä. Lisäksi sallimista perusteltiin sääntelyn yhdenmukaisuudella muiden jäsenvaltioiden ratkaisujen kanssa, tuotevastuudirektiivin muutoin laajentaman vastuun tasapainottamisella, yritysten kilpailukyvyn ja innovaatioedellytysten turvaamisella sekä sillä, ettei valmistajan tulisi joutua vastuuseen riskeistä, joita ei ole voitu tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella havaita. Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Kuluttajaliitto ja työ- ja elinkeinoministeriö kannattivat mietinnössä ehdotettua nykytilan säilyttämistä eli sitä, että kehittelyriskipuolustusta ei jatkossakaan sallittaisi vastuuvapausperusteena Suomessa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoi, että kehittelyriskipuolustus loisi merkittävän aukon kuluttajansuojaan, koska kaikkein yllättävimmissä vahinkotilanteissa kuluttaja saattaisi jäädä kokonaan ilman korvausta myös silloin, kun kyse on vakavasta henkilövahingosta. Viraston mukaan tuntemattoman riskin ei tulisi jäädä yksittäisen vahinkoa kärsineen kannettavaksi, vaan se tulisi kohdentaa taloudellista hyötyä saavaan elinkeinonharjoittajaan. Kuluttajaliitto piti niin ikään tärkeänä, että laaja ankara vastuu säilyisi valmistajalla, koska valmistaja on usein vahinkoa kärsinyttä paremmassa asemassa kantamaan riskin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan nykyinen ratkaisu kannustaa myös valmistajia kehittämään turvallisempia ja luotettavampia tuotteita, kun yritysten on pyrittävä tunnistamaan riskit mahdollisimman kattavasti etukäteen. Työ- ja elinkeinoministeriö ilmoitti yhtyvänsä Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausuntoon ja sen perusteluihin. Jatkovalmistelussa ehdotusta on muutettu lausuntopalautteen perusteella siten, että kehittämisriskiperustetta koskeva vastuusta vapautumisen peruste ehdotetaan sisällytettäväksi tuotevastuulakiin. Ratkaisu perustuu kokonaisharkintaan, jossa on katsottu, että kehittelyriskipuolustus tasapainottaa tuotevastuudirektiivin muutoin laajentamaa vastuuta. Kokonaisharkinnassa on otettu huomioon vahinkoa kärsineiden suoja, yritysten mahdollisuudet hallita vastuuriskejään, innovaatiotoiminnan edellytykset sekä ratkaisun yhdenmukaisuus muiden jäsenvaltioiden sääntelyratkaisujen kanssa.Vaikutusten arviointia pidettiin viranomaisten ja tuomioistuinten lausunnoissa lähtökohtaisesti asianmukaisena. Kilpailu- ja kuluttajavirasto totesi, että kyse on EU:n täysharmonisointidirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta ja että suurimmat vaikutukset johtuvat EU-säädöksestä. Kuluttajariitalautakunta piti asianmukaisena mietinnössä esitettyä arviota muutosten vaikutuksista lautakunnan asiamääriin. Helsingin käräjäoikeus piti tuomioistuimiin kohdistuvien vaikutusten arviointia asianmukaisesti toteutettuna. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoi, ettei sisämarkkinavaikutuksia näyttäisi olevan tarvetta arvioida erikseen. Osa lausunnonantajista piti kuitenkin tarpeellisena tarkentaa erityisesti yritys- ja pk-yritysvaikutusten arviointia. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät ry ja Erikoiskaupan liitto Etu ry pitivät tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan huolellisesti sääntelyn vaikutuksia pk-yritysten kilpailukykyyn ja hallinnolliseen taakkaan. Useat elinkeinoelämää edustavat lausunnonantajat arvioivat ehdotettujen muutosten lisäävän yritysten hallinnollista taakkaa, vastuuriskejä sekä vakuutus- ja oikeudenkäyntikustannuksia. Osa lausunnonantajista arvioi muutosten voivan lisätä korvausvaatimusten ja yritysten välisten takautumisvaatimusten määrää. Helsingin hovioikeus puolestaan kiinnitti huomiota tuomioiden julkaisemista koskevan ehdotuksen vaikutuksiin hovioikeuksien työmäärään sekä eräiden muutosten mahdollisesti huomattavaan yhteisvaikutukseen. Jatkovalmistelussa ehdotuksen vaikutusarviointia on tarkennettu ja täydennetty annetun lausuntopalautteen perusteella.Edellä mainitun lisäksi esitystä on jatkovalmistelussa täydennetty ja tarkennettu myös muilta osin saadun lausuntopalautteen perusteella.7Säännöskohtaiset perustelut7.1Tuotevastuulaki1 §. Pykälän edellä oleva väliotsikko ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”Soveltamisala ja määritelmät”. Muutos on johdonmukainen seuraus siitä, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a §, johon kaikki määritelmät koottaisiin.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksestä poistettaisiin edellytykset vahingoittuneen omaisuuden yksityisestä käytöstä tai kulutuksesta. Jatkossa vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen ei edellyttäisi, että vahingoittunut omaisuus olisi tarkoitettu yksityiseen käyttöön tai kulutukseen taikka että vahinkoa kärsinyt olisi käyttänyt sitä pääasiassa yksityisesti. Ehdotettu muutos merkitsisi lain soveltamisalan laajentamista. Lakia sovellettaisiin jatkossa myös omaisuuteen, jota käytetään osittain ammattimaisiin tarkoituksiin, riippumatta siitä, mihin käyttöön tuote on tarkoitettu tai mikä on omaisuuden pääasiallinen käyttötarkoitus. Koska omaisuutta käytetään yhä useammin sekä yksityisiin että ammattimaisiin tarkoituksiin, on pidetty tarpeellisena säätää tällaiselle sekakäytössä olevalle omaisuudelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta.Momenttiin lisättäisiin myös maininta siitä, että lakia sovellettaisiin vain tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön. Ilmaisut markkinoille saattaminen ja käyttöönotto määriteltäisiin lain 1 a §:n 9 ja 10 kohdissa. Markkinoille saattamisella tarkoitettaisiin tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla. Lain soveltamisalaan ei siten kuuluisi tuote, jonka kuluttaja tai muu luonnollinen henkilö on ottanut käyttöön ennen sen asettamista markkinoille. Käyttöönotolla tarkoitettaisiin tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa. Perusedellytyksenä sille, että tuote katsotaan markkinoille saatetuksi tai käyttöönotetuksi, olisi se, että toimenpide on tapahtunut kaupallisen toiminnan yhteydessä. Tuote katsottaisiin markkinoille saatetuksi tai käyttöönotetuksi riippumatta siitä, tapahtuuko toimenpide vastiketta vastaan vai vastikkeetta. Ratkaisevaa lain soveltamisalan kannalta olisi, että tuotteen luovuttamisella on kaupallinen tai liiketoiminnallinen luonne. Lakia sovellettaisiin siten esimerkiksi tilanteessa, jossa vahingon aiheuttanut tuote on otettu käyttöön sponsorointikampanjan yhteydessä vastikkeetta, koska tällainen toimitustapa on luonteeltaan liiketoiminnallinen (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 26 kappale). Pykälän 1 momentin muutoksella pantaisiin osaltaan täytäntöön tuotevastuudirektiivin 2 artiklan 1 kohta sekä 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohta (ks. myös jäljempänä 2 §:n kohdalla esitetty).Pykälän voimassa olevat 2–4 momentit sisältävät määritelmiä. Kyseiset momentit ehdotetaan kumottaviksi, koska määritelmät sisältyisivät jatkossa ehdotettuun 1 a §:ään.1 a §. Pykälä olisi uusi ja sisältäisi lain soveltamisen kannalta keskeisimmät määritelmät.Pykälän 1 kohta sisältää tuotteen määritelmän. Tuotteella tarkoitetaan kaikkia irtaimia esineitä, mukaan lukien esineet, jotka on integroitu tai liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön, sekä sähköä, 2 kohdassa tarkoitettua digitaalisia valmistustiedostoja, raaka-aineita ja ohjelmistoja, mutta ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta.Irtaimet esineet ja ohjelmistot katsottaisiin tuotteiksi, vaikka ne olisi integroitu tai liitetty irtaimeen tai kiinteään omaisuuteen. Esimerkiksi auton jarrut ja auto kokonaisuutena olisivat lain tarkoittamia tuotteita. Lisäksi kaikki jarrujen osat olisivat tuotteita lain tarkoittamassa merkityksessä. Samoin ohjelmisto, joka sisältyy auton navigointijärjestelmään, katsottaisiin tuotteeksi. Jos tuotetta muutettaisiin merkittävästi sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, sitä pidettäisiin uutena tuotteena.Määritelmän mukaan tuotteet voivat olla aineellisia tai aineettomia. Ohjelmisto katsottaisiin tuotteeksi riippumatta siitä, tallennetaanko se laitteeseen, käytetäänkö sitä viestintäverkon tai pilviteknologioiden välityksellä vai toimitetaanko se niin sanotulla software-as-a-service -mallilla verkkosovelluspalvelumallin kautta. Selvyyden vuoksi todettakoon kuitenkin, ettei tietoa pidettäisi tuotteena, eikä tuotevastuusääntöjä tule siten soveltaa digitaalisten tiedostojen, kuten mediatiedostojen tai e-kirjojen, sisältöön tai pelkkään ohjelmiston lähdekoodiin (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 13 kappale). Epäselvyyksien välttämiseksi määritelmässä todettaisiin, että myös raaka-aineet, kuten kaasu ja vesi, ovat tuotteita (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 16 kappale). Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 1 alakohta. Tuotteen määritelmä sisältäisi, toisin kuin direktiivin säännös, voimassa olevan tuotevastuulain 1 §:n 2 momentin tavoin erityisen maininnan toisen maalla olevasta rakennuksesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että voimassa olevan lain mukaisesti toisen maalla olevat rakennukset jäisivät tuotemääritelmän ulkopuolelle (ks. HE 119/1989 vp, s. 42). Ratkaisu ei olisi ristiriidassa direktiivin sääntelyn kanssa.Pykälän 2 kohdan mukaan digitaalisella valmistustiedostolla tarkoitetaan irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia, joka sisältää aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot mahdollistaen koneiden tai työkalujen automaattisen ohjauksen.Edellä 1 kohdassa on todettu, ettei digitaalisia tiedostoja itsessään pidetä lain soveltamisalaan kuuluvina tuotteina. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, etteikö lain tarkoittamina tuotteina pidettäisi sellaisia digitaalisia tiedostoja, jotka sisältävät aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot mahdollistaen koneiden tai työkalujen, kuten porien, sorvien, työstökoneiden ja 3D-tulostimien, automaattisen ohjauksen. Tällaisia tuotteita pidettäisiin siten digitaalisina valmistustiedostoina ja edelleen 1 kohdassa tarkoitettuina tuotteina. Jos esimerkiksi turvallisuudeltaan puutteellista tietokoneavusteisen suunnittelun tiedostoa käytetään luomaan 3D-tulostettu tavara, josta aiheutuu vahinko, vahingosta olisi synnyttävä vastuu tämän lain mukaisesti, jos tällainen tiedosto kehitetään tai toimitetaan kaupallisen toiminnan yhteydessä (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 16 kappale).Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 2 alakohta.Pykälän 3 kohdan mukaan komponentilla tarkoitetaan mitä tahansa aineellista tai aineetonta esinettä, raaka-ainetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen.Laissa ei jatkossa enää puhuttaisi osatuotteesta, vaan sen sijasta käytettäisiin käsitettä komponentti. Osatuote on voimassa olevassa laissa määritelty 1 §:n 4 momentissa sekä mainittu 2 §:n 2 kohdassa, 4 §:ssä ja 7 §:n 3 momentissa.Komponentti on tavalla tai toisella osa tuotetta, sillä se on integroitu tai liitetty tuotteeseen. Aineellisia komponentteja voivat olla esimerkiksi elektroniikkalaitteen piirilevy, pesukoneen moottori tai sydämentahdistimen akku. Aineettomia komponentteja voivat taas olla esimerkiksi puhelimen käyttöjärjestelmä, tietoturvapäivitys älylukkoon tai pilvipalvelu, jonka avulla älykotilaite toimii. On myös huomattava, että esimerkiksi ohjelmisto on mahdollista saattaa markkinoille itsenäisenä tuotteena tai se voidaan myöhemmin integroida muihin tuotteisiin komponenttina. Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 4 alakohta.Komponentiksi katsottaisiin myös tuotteeseen liittyvä palvelu, joka on määritelty pykälän 4 kohdassa. Määritelmän mukaan tuotteeseen liittyvällä palvelulla tarkoitettaisiin digitaalista palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan. Vaikka lakia ei sovellettaisi palveluihin sinänsä, sitä sovellettaisiin integroituihin ja liitettyihin digitaalisiin palveluihin. Tuotteeseen liittyviä palveluja olisivat esimerkiksi liikennetietojen jatkuva toimittaminen navigointijärjestelmässä, terveyden monitorointipalvelu, jossa fyysisen tuotteen anturien avulla seurataan käyttäjän fyysiseen aktiivisuuteen tai terveyteen liittyviä mittaustietoja, lämpötilan hallintapalvelu, jonka avulla seurataan ja säädetään älyjääkaapin lämpötilaa, tai ääniavustajapalvelu, jonka kautta voidaan ohjata yhtä tai useampaa tuotetta äänikomennoilla. Internetyhteyspalveluja ei sen sijaan voitaisi pitää tuotteeseen liittyvinä palveluina. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, etteikö tuotetta, jossa hyödynnetään internetyhteyspalveluja ja joka ei säily turvallisena yhteyden katketessa, voitaisi katsoa turvallisuudeltaan puutteelliseksi tämän lain nojalla (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 17 kappale).Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 3 alakohta.Pykälän 5 kohta sisältää valmistajan määritelmän. Valmistajalla tarkoitetaan ensinnäkin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotteen. Toiseksi valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotteen taikka esiintyy sen valmistajana varustamalla kyseisen tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan. Kolmanneksi valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta omaan käyttöönsä. Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 10 alakohta.Pykälän 6 kohta sisältää merkittävän muutoksen määritelmän. Merkittävällä muutoksella tarkoitetaan ensinnäkin tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, joka katsotaan merkittäväksi tuoteturvallisuutta koskevien asiaankuuluvien Euroopan unionin tai kansallisten sääntöjen nojalla.Se, onko muutos merkittävä, olisi määritettävä asiaankuuluvassa Euroopan unionin oikeudessa ja kansallisessa tuoteturvallisuuslainsäädännössä, mukaan lukien asetus (EU) 2023/988, vahvistettujen kriteerien perusteella (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale).Toiseksi merkittävällä muutoksella tarkoitetaan tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, joka silloin, kun tuoteturvallisuutta koskevissa asiaankuuluvissa Euroopan unionin tai kansallisissa säännöissä ei vahvisteta kynnysarvoa sille, mikä on katsottava merkittäväksi muutokseksi, muuttaa tuotteen alkuperäistä suorituskykyä, tarkoitusta tai tyyppiä ilman, että kyseinen muutos on ennakoitu valmistajan alustavassa riskinarvioinnissa, ja muuttaa vaaran luonnetta, synnyttää uuden vaaran tai nostaa riskitasoa.Muutokset, jotka muuttavat tuotteen alkuperäisiä suunniteltuja toimintoja tai vaikuttavat sen sovellettavien turvallisuusvaatimusten mukaisuuteen tai muuttavat sen riskiprofiilia, olisi siis myös katsottava merkittäviksi muutoksiksi (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale).Koska tuotteet voidaan suunnitella tavalla, joka mahdollistaa muutosten tekemisen ohjelmistoon tehtävillä muutoksilla, myös versiopäivityksillä, ohjelmistopäivityksellä tai -versiopäivityksellä tehtäviin muutoksiin olisi sovellettava samoja periaatteita kuin muilla tavoin tehtäviin muutoksiin. Kun merkittävä muutos tehdään ohjelmistopäivityksellä tai -versiopäivityksellä taikka muutos syntyy tekoälyjärjestelmän jatkuvan oppimisen seurauksena, olisi katsottava, että merkittävästi muutettu tuote asetetaan saataville markkinoilla tai otetaan käyttöön ajankohtana, jona kyseinen muutos tosiasiallisesti tehdään. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 40 kappale)Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 18 alakohta.Pykälän 7 kohta sisältää valmistajan määräysvallan määritelmän. Valmistajan määräysvallalla tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että tuotteen valmistaja suorittaa tai antaa kolmannelle osapuolelle luvan tai suostumuksen suorittaa komponentin, mukaan lukien ohjelmistopäivityksen tai -versiopäivityksen, integroinnin, liittämisen tai toimittamisen taikka tuotteen muuttamisen, mukaan lukien merkittävän muutoksen.Tuotteeseen liittyvien palvelujen ja muiden komponenttien – mukaan lukien ohjelmistopäivitykset ja -versiopäivitykset – on siis katsottava olevan valmistajan määräysvallassa, mikäli valmistaja on integroinut tai liittänyt ne tuotteeseen tai toimittanut ne taikka jos valmistaja antaa luvan tai suostumuksen niiden integrointiin, liittämiseen tai toimittamiseen kolmannen osapuolen toimesta. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa älykodinkoneen valmistaja antaa suostumuksen ohjelmistopäivitysten tarjoamiseen kolmannen osapuolen toimesta valmistajan kodinkoneeseen. Toinen esimerkki on tilanne, jossa valmistaja esittää tuotteeseen liittyvän palvelun tai komponentin osana tuotetta, vaikka sen toimittaa kolmas osapuoli. Valmistajan ei saisi katsoa antaneen suostumusta integrointiin tai liittämiseen pelkästään siksi, että se tarjoaa teknisen mahdollisuuden siihen, suosittelee tiettyjä tuotemerkkejä tai ei kiellä mahdollisia tuotteeseen liittyviä palveluja tai komponentteja. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 18 kappale) Ohjelmistojen tai tuotteeseen liittyvien palvelujen on katsottava olevan valmistajan määräysvallassa, jos valmistaja itse toimittaa ne tai jos valmistaja antaa luvan tai muutoin antaa suostumuksen niiden toimittamiseen kolmannen osapuolen toimesta. Jos esimerkiksi älytelevisio esitetään videosovelluksen sisältävänä mutta käyttäjää vaaditaan lataamaan sovellus kolmannen osapuolen verkkosivustolta television hankinnan jälkeen, television valmistajan on edelleen katsottava olevan vastuussa videosovelluksen valmistajan ohella videosovelluksen puutteellisen turvallisuuden aiheuttamasta vahingosta, vaikka puute olisi syntynyt vasta sen jälkeen, kun televisio saatettiin markkinoille. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 50 kappale)Toiseksi valmistajan määräysvallalla tarkoitetaan sitä, että tuotteen valmistajalla on kyky toimittaa ohjelmistopäivitys tai -versiopäivitys itse tai kolmannen osapuolen välityksellä.Kun tuote on saatettu markkinoille, sen siis katsotaan pysyvän valmistajan määräysvallassa, jos valmistajalla säilyy kyky toimittaa ohjelmistopäivityksiä tai -versiopäivityksiä joko itse tai kolmannen osapuolen välityksellä. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 19 kappale) Vastuuta ei ole, jos ohjelmiston toimittaminen tai asentaminen on valmistajan määräysvallan ulkopuolella, esimerkiksi silloin, kun tuotteen omistaja ei asenna tuotteen turvallisuustason varmistamiseksi tai ylläpitämiseksi toimitettua päivitystä tai versiopäivitystä. Tässä laissa, kuten ei myöskään tuotevastuudirektiivissä, ei aseteta velvoitetta tarjota tuotteeseen päivityksiä tai versiopäivityksiä. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 51 kappale)Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 5 alakohta.Pykälän 8 kohdan mukaan asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan tuotteen toimittamista kaupallisen toiminnan yhteydessä Euroopan unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 7 alakohta.Pykälän 9 kohdan mukaan markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 8 alakohta.Pykälän 10 kohdan mukaan käyttöönotolla tarkoitetaan tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa kaupallisen toiminnan yhteydessä joko maksua vastaan tai maksutta olosuhteissa, joissa kyseistä tuotetta ei ole saatettu markkinoille ennen sen ensimmäistä käyttöä.Käyttöönoton käsite on merkityksellinen sellaisten tuotteiden tapauksessa, joita ei saateta markkinoille ennen niiden ensimmäistä käyttöä, kuten saattaa olla hissien, koneiden tai lääkinnällisten laitteiden tapauksessa (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 26 kappale).Markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohta on tavallisesti ajankohta, jona tuote poistuu valmistajan määräysvallasta, kun taas jakelijoiden osalta ajankohta on se, jona jakelijat asettavat tuotteen saataville markkinoilla (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 50 kappale).Pykälän 11 kohdan mukaan valtuutetulla edustajalla tarkoitetaan Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa kyseisen valmistajan puolesta tietyt tehtävät. Tämä tarkoittaa siis sellaista valmistajan valtuuttamaa edustajaa, joka on nimetty tiettyihin tehtäviin Euroopan unionin lainsäädännön – esimerkiksi tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontalainsäädännön – nojalla (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 37 kappale).Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 11 alakohta.Pykälän 12 kohta sisältää maahantuojan määritelmän. Maahantuojalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen Euroopan unionin markkinoille.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 12 alakohta.Pykälän 13 kohdan mukaan jakelupalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa kaupallisen toiminnan yhteydessä vähintään kahta seuraavista palveluista: tuotteen varastointi, pakkaaminen, varustaminen osoitteella ja lähettäminen, ilman että se omistaa kyseisen tuotteen, lukuun ottamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja postipalveluja, rajatylittävistä pakettipalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/644 (20) 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja pakettipalveluja sekä muita postipalveluja tai tavaraliikennepalveluja.Jakelupalvelujen tarjoaja tarjoaa siis liiketoimintansa yhteydessä vähintään kahta seuraavista neljästä palvelusta: tuotteen varastointi, tuotteen pakkaaminen, tuotteen varustaminen osoitetiedoilla ja tuotteen lähettäminen. Jakelupalvelujen tarjoaja ei kuitenkaan omista niitä tuotteita, joita varten palveluja tarjotaan. Määritelmä ei myöskään koske tiettyjä postipalveluja, pakettipalveluja tai muita postipalveluja tai tavaraliikennepalveluja.Jakelupalvelujen tarjoajat hoitavat monia samoja toimintoja kuin maahantuojat mutta eivät välttämättä aina vastaa perinteistä maahantuojan määritelmää. Jakelupalvelujen tarjoajat mahdollistavat kolmansista maista tulevien tuotteiden pääsyn Euroopan unionin markkinoille ja helpottavat sitä (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 37 kappale).Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 13 alakohta.Pykälän 14 kohta sisältää jakelijan määritelmän. Jakelijalla tarkoitetaan toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla ja joka on muu kuin kyseisen tuotteen valmistaja tai maahantuoja.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 14 alakohta.Pykälän 15 kohta sisältää talouden toimijan määritelmän. Talouden toimijalla tarkoitetaan tuotteen tai komponentin valmistajaa, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelupalvelujen tarjoajaa ja jakelijaa. Määritelmällä on sama merkitys kuin EU:n markkinavalvonta-asetuksessa (EU) 2019/1020.Määritelmästä seuraa, että verkkoalustan tarjoajaa ei pelkästään tässä ominaisuudessa toimiessaan pidetä tämän lain tarkoittamana talouden toimijana. Jos verkkoalustan tarjoajaa voidaan kuitenkin pitää tuotteen tai komponentin valmistajana, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajana, valtuutettuna edustajana, maahantuojana, jakelupalvelujen tarjoajana tai jakelijana, sitä pidetään myös talouden toimijana. Lisäksi on aiheellista todeta, että vaikka verkkoalustan tarjoajaa, joka ei ole talouden toimija mutta joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, voidaan eräissä tilanteissa pitää ehdotetun 6 §:n 2 momentin nojalla vastuullisena tahona, tällaistakaan verkkoalustan tarjoajaa ei pidetä tämän lain tarkoittamana talouden toimijana.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 15 alakohta.2 §. Pykälän 2 ja 3 kohtia ehdotetaan muutettaviksi. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 4 ja 5 kohdat. Pykälän uusi 2 kohta sisältäisi poikkeuksen vahingonkorvausvelvollisuudesta silloin, kun vahingoittunutta omaisuutta on käytetty yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin. Yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin käytettyyn omaisuuteen kohdistuvat vahingot eivät siten kuuluisi lain soveltamisalaan. Jos vahingoittunutta omaisuutta on käytetty sekä yksityisiin että ammattimaisiin tarkoituksiin tai muutoin vain osittain ammattimaisiin tarkoituksiin, vahinko ei rajautuisi tämän kohdan nojalla lain soveltamisalan ulkopuolelle.Muutetulla 2 kohdalla pantaisiin täytäntöön uuden tuotevastuudirektiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohta (ks. myös edellä 1 §:n kohdalla esitetty).Pykälän nykyinen 2 kohta siirrettäisiin 3 kohdaksi, ja kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tarkistuksia. Ensinnäkin terminologiaa muutettaisiin siten, että sana ”osatuote” korvattaisiin sanalla ”komponentti”. Toiseksi kohtaa täsmennettäisiin uuden direktiivin mukaiseksi siten, että lakia ei sovellettaisi tilanteissa, joissa komponentista tuotteelle aiheutunut vahinko on johtunut siitä, että komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan toimesta tai tämän määräysvallassa.Kuten voimassa olevassakin laissa, kyseinen rajoitus perustuisi tuote- ja sopimusvastuun väliseen erotteluun sekä siihen, ettei tuotevastuuperuste olisi käytettävissä silloin, kun riittävä korvaussuoja on olemassa sopimusvastuun perusteella (ks. myös HE 119/1989 vp, s. 43). Siltä osin kuin vahinko ilmenee itse tuotteessa, se kuuluu säännönmukaisesti sopimusvastuun piiriin esimerkiksi tuotetta koskevan luovutus- tai valmistussopimuksen perusteella. Tällöin ei ole merkitystä sillä, johtuuko vahinko tuotteesta (pykälän 1 kohta) vai komponentista (pykälän 3 kohta).Muutetulla 3 kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohta.Pykälän voimassa oleva 3 kohta siirrettäisiin 4 kohdaksi. Kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen lisäys, joka ei vaikuttaisi säännöksen sisältöön.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 kohta, jonka mukaan lakia ei sovellettaisi kaupallisen toiminnan ulkopuolella kehitetyn tai toimitetun vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston aiheuttamaan vahinkoon.Vapaalla ja avoimella lähdekoodilla tarkoitettaisiin ohjelmistoa, jonka lähdekoodi jaetaan avoimesti siten, että käyttäjillä on mahdollisuus vapaasti käyttää, muuttaa, parantaa ja jakaa edelleen ohjelmistoa tai sen muokattuja versioita. Tällaisen ohjelmiston kehittämistä tai siihen myötävaikuttamista ei pidettäisi sen asettamisena saataville markkinoilla, eikä tällä tavoin kehitettyjä tai toimitettuja tuotteita myöskään varsinaisesti saateta markkinoille. Jos ohjelmistoa tarjottaisiin avoimissa arkistoissa, tätä ei pidettäisi markkinoille saattamisena, ellei tarjoaminen tapahtuisi kaupallisen toiminnan yhteydessä. Vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston toimittaminen voittoa tavoittelemattoman organisaation toimesta ei lähtökohtaisesti tapahtuisi kaupallisen toiminnan yhteydessä. Jos ohjelmisto sen sijaan toimitettaisiin vastikkeena kauppahintaa vastaan tai henkilötietoja vastaan, joita käytetään muuhun kuin vain ohjelmiston turvallisuuden, yhteensopivuuden tai yhteentoimivuuden parantamiseen, katsottaisiin ohjelmisto toimitetuksi kaupallisen toiminnan yhteydessä, jolloin lakia sovellettaisiin. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 14 kappale)Jos valmistaja myöhemmin integroisi kaupallisen toiminnan ulkopuolella toimitetun vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston komponenttina johonkin tuotteeseen kaupallisen toiminnan yhteydessä ja tuote saatettaisiin siten markkinoille, vastuu ohjelmiston puutteellisesta turvallisuudesta aiheutuvista vahingoista kuuluisi kyseiselle valmistajalle. Tällöin ohjelmiston alkuperäistä valmistajaa ei katsottaisi vastuulliseksi, koska tämä ei olisi täyttänyt tuotteen tai komponentin markkinoille saattamista koskevia edellytyksiä. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 15 kappale)Uudella 5 kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 2 artiklan 2 kohta.3 §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa olevan pykälän ensimmäinen virke säilyisi pääosin ennallaan ja muodostaisi jatkossa uuden itsenäisen 1 momentin (ks. soveltuvin osin HE 119/1989 vp, 44–45). Virkettä täydennettäisiin kuitenkin siten, että siinä viitattaisiin myös lainsäädännön nojalla asetettuihin vaatimuksiin. Sen mukaan vahingonkorvausta olisi suoritettava myös vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin lainsäädännön nojalla vaaditaan. Selvyyden vuoksi todetaan, että lainsäädännöllä tarkoitetaan sekä Euroopan unionin oikeutta että kansallista lainsäädäntöä. Voimassa olevan 1 momentin jälkimmäinen virke siirtyisi itsenäiseksi uudeksi 2 momentiksi.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 7 artiklan 1 kohta.Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin seikoista, jotka on otettava huomioon tuotteen turvallisuutta arvioitaessa. Voimassa olevassa pykälässä on esimerkinomaisesti mainittu näitä seikkoja. Luettelo ei ole tyhjentävä, vaan säännös on yleislausekeluonteinen, mikä ilmenee ilmaisusta ”muut seikat”. (ks. myös HE 119/1989 vp, s. 27 ja 44–47) Tätä lähtökohtaa ei ehdoteta muutettavaksi, mutta direktiivin asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi esimerkinomaista luetteloa muutettaisiin ja laajennettaisiin siten, että säännökseen lisättäisiin uudet 1–9 kohdat. Kohdissa 1–9 mainittuja seikkoja olisi jatkossakin pidettävä vain esimerkkeinä arvioinnissa huomioon otettavista tekijöistä.Momentin 1 kohdan mukaan turvallisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon tuotteesta annetut tiedot ja ominaisuudet, kuten sen merkinnät. Markkinoinnin, esittelyn ja käyttöohjeiden osalta pelkät varoitukset tai tuotteen mukana annetut tiedot eivät kuitenkaan riittäisi siihen, että turvallisuudeltaan puutteellista tuotetta pidettäisiin turvallisena. Vastuu ei siis poistuisi sillä, että valmistaja luettelee kaikki mahdolliset sivuvaikutukset. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 31 kappale)Momentin 2 kohdan mukaan turvallisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon, miten tuotetta on kohtuudella voitu olettaa käytettävän. Kohtuudella ennakoitava käyttö tarkoittaisi paitsi sitä käyttöä, johon tuote on tarkoitettu, myös muuta käyttöä, joka voidaan päätellä tuotteen suunnittelusta ja rakenteesta. Käytön ennakoitavuudelta edellytettäisiin, että käyttö perustuu lailliseen ja helposti ennustettavissa olevaan inhimilliseen käyttäytymiseen. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 46 kappale) Ennakoitavaksi käytöksi luettaisiin myös ennakoitava virheellinen käyttö, esimerkiksi koneen käyttäjän keskittymisen puutteesta johtuva toiminta sekä lasten ennakoitava käyttäytyminen (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 31 kappale).Momentin 3 kohta koskisi erityisesti tuotteita, jotka sisältävät tekoälyjärjestelmän. Valmistajan vastuulla olisi varmistaa, että ohjelmisto ja sen algoritmit on suunniteltu siten, että vaarallinen käyttäytyminen estetään (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 32 kappale). Pääsääntöisesti valmistaja vapautuisi vastuusta, jos tuote tulee turvallisuudeltaan puutteelliseksi sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön. Jos kuitenkin tekoälyllä varustettu tuote alkaa kehittää odottamatonta käyttäytymistä, jonka vuoksi tuote tulee turvallisuudeltaan puutteelliseksi, valmistaja vastaisi aiheutuneesta vahingosta, vaikka käyttäytyminen ilmenisi vasta markkinoille saattamisen jälkeen. Tällöin katsottaisiin, että tuotteen puutteellinen turvallisuus on johtunut jo ennen tuotteen markkinoille saattamista olemassa olleesta seikasta, kuten tekoälyjärjestelmän ohjelmiston tai algoritmin puutteellisesta suunnittelusta. Momentin 4 kohta liittyisi yhteenliitettävien tuotteiden määrän kasvuun markkinoilla. Arvioitaessa, onko tuote turvallisuudeltaan puutteellinen, olisi otettava huomioon kohtuudella ennakoitavissa oleva vaikutus, jonka toinen tuote voi aiheuttaa ollessaan kytkettynä toiseen tuotteeseen tai kun tuotetta käytetään toisen tuotteen kanssa. Seikka olisi merkityksellinen esimerkiksi älykotijärjestelmien osalta (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 32 kappale). Momentin 5 kohdan mukaan arvioinnissa olisi otettava huomioon ajankohta, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön. Jos valmistaja kuitenkin muuttaa tuotetta tai säilyttää mahdollisuuden toimittaa päivityksiä tai versiopäivityksiä tuotteen ohjelmistoon sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, katsottaisiin valmistajan säilyttäneen tuotteen määräysvallan. Tällöin turvallisuutta arvioitaisiin niiden olosuhteiden perusteella, jotka vallitsivat, kun valmistajan määräysvalta päättyi. Valmistaja olisi siten vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, vaikka puute syntyisi vasta sen jälkeen, kun tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, jos valmistaja on säilyttänyt tuotteen määräysvallan. Tämä koskisi sekä fyysisiä muutoksia että ohjelmistopäivityksiä. Ohjelmiston osalta ei edellytettäisi, että päivityksiä tosiasiallisesti tehdään, vaan pelkkä mahdollisuus niiden tekemiseen riittäisi. Näin ollen päivitysten tai versiopäivitysten puuttuminen voisi synnyttää vastuun, jos ne olisivat olleet tarpeellisia turvallisuuden ylläpitämiseksi. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 51 kappale)Momentin 6 kohdan mukaan arvioinnissa olisi otettava huomioon merkitykselliset tuoteturvallisuusvaatimukset. Näihin vaatimuksiin kuuluisivat myös turvallisuuden kannalta merkitykselliset kyberturvallisuusvaatimukset (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 34 kappale). Kyberturvallisuusvaatimuksia voi sisältyä esimerkiksi kyberkestävyyssäädökseen (EU) 2024/2847 ja sitä täydentävään kansalliseen sääntelyyn. Kyberturvallisuusvaatimusten merkitystä arvioitaisiin kuitenkin aina osana tuotteen turvallisuutta koskevaa kokonaisarviointia. Vaatimusten soveltuminen tuotteeseen tai tuotteen kyberturvallisuudessa havaittu puute ei näin ollen sellaisenaan merkitsisi, että tuote olisi turvallisuudeltaan puutteellinen, vaan ratkaisevaa olisi, onko kyseisellä seikalla merkitystä arvioitaessa sitä turvallisuutta, jota tuotteelta voidaan perustellusti odottaa.Momentin 7 kohdan mukaan arvioinnissa olisi otettava huomioon toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet, kuten tuotteiden palautusmenettelyjen järjestäminen. Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan itsessään loisi olettamaa puutteellisesta turvallisuudesta. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 34 kappale)Momentin 8 kohdan mukaan arvioinnissa olisi otettava huomioon sen käyttäjäryhmän erityistarpeet, jonka käyttöön tuote on tarkoitettu. Seikka olisi olennainen esimerkiksi lasten käyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta. Kohta liittyisi momentin 2 kohtaan, jonka mukaan tuotteen ennakoitava väärinkäyttö on otettava huomioon arvioinnissa.Momentin 9 kohta koskisi tuotteita, joiden tarkoituksena on ehkäistä vahinkoja. Tällaisena tuotteena pidettäisiin esimerkiksi palovaroitinta. Jos tällainen tuote ei täyttäisi tarkoitustaan, sitä voitaisiin pitää turvallisuudeltaan puutteellisena. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 33 kappale)Momentin uusilla 1–9 kohdilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 7 artiklan 2 kohdan a–i alakohdat.4 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska jatkossa komponentin puutteellisesta turvallisuudesta aiheutuvia vahinkoja sekä komponentin ja tuotteen valmistajien vastuuta koskevat säännökset sisältyisivät uudistettuun 5 §:ään.4 b §. Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin tietyin edellytyksin sovellettavista tuotteen puutteellista turvallisuutta koskevista olettamasäännöksistä. Pykälää täydentäisi ehdotettu uusi 4 c §, jossa säädettäisiin niin ikään vastaavanlaisista olettamasäännöksistä. Mainitun 4 c §:n olettamasäännökset koskisivat kuitenkin tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välisen syy-yhteyden toteamista. Selvyyden vuoksi todetaan, että samassa asiassa voivat tulla sovellettaviksi molempien pykälien mukaiset olettamasäännökset.Kuten 4 a §:n pääsäännöstä ilmenee, vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys. Kun säännöksessä ei ole asetettu mitään vaatimuksia esitettävälle näytölle, esitetyn näytön arvioiminen tapahtuu Suomessa voimassa olevien näyttöä koskevien periaatteiden mukaan. Lähtökohtana on siis, että tuotevastuuasioissa sovelletaan samaa näyttökynnystä kuin riita-asioissa yleensä. Toisaalta, koska todistusharkinta on vapaa, tarvittaessa mahdollista on todistustaakan keventäminen. (HE 251/1992 vp, s. 7) Ehdotetuista 4 b ja 4 c §:stä seuraisi kuitenkin, että tuotevastuuasioissa olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä katsottava, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen tai että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys. Kyse olisi normeista, joiden nojalla jokin seikka oletetaan toisen seikan perusteella lähtökohtaisesti todeksi. Jos 4 b ja 4 c §:ssä säädetyt olettamat tulisivat sovellettaviksi, olisi sen, jota väitetään vahingonkorvausvelvolliseksi, näytettävä, ettei tuote ole väitetyllä tavalla turvallisuudeltaan puutteellinen tai ettei tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä ole syy-yhteyttä. Olettamasäännökset olisivat siis kumottavissa vastanäytöllä, mutta jos muuta ei näytetä, presumoitava seikka asetettaisiin ratkaisun perusteeksi.Selvyyden vuoksi todettakoon, että vaikka 4 b ja 4 c §:t sisältävät olettamasäännöksiä, olettamasäännökset ja niihin vetoaminen eivät ole ainoa keino näyttää toteen tuotteen puutteellista turvallisuutta tai puutteellisen turvallisuuden ja aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä. Olettamasäännöksiin vetoavan korvausta vaativan harkintaan jäisi, pyrkiikö hän näyttämään vaatimuksensa toteen olettamasäännösten avulla vai muulla tavoin.Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos se, jolta vaaditaan korvausta, ei noudata tuomioistuimen määräystä todisteen esittämisestä tai luovuttamisesta taikka katselmuksen toimittamisesta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että asian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen todistelu tulee tuomioistuimen määräyksen mukaisesti tuomioistuimen ja vastapuolen käyttöön. Säännös olisi luonteeltaan yksiselitteinen: jos määräystä ei noudateta, tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen. Oikeudenkäymiskaaren editio- ja katselmusmääräyksen lisäksi myös tämän lain ehdotetussa 13 b §:ssä tarkoitettua esittämistapamääräystä voitaisiin pitää tässä kohdassa tarkoitettuna määräyksenä. Olettaman soveltaminen ei perustuisi siihen, että asianosainen vastustaa todisteen esittämistä, katselmusta tai esittämistapaa koskevaa pyyntöä, vaan siihen, ettei tuomioistuimen antamaa määräystä noudateta. Tuomioistuimen harkittavaksi jäisi, onko määräystä noudatettu tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla. Myös määräyksen puutteellinen tai riittämätön noudattaminen voisi tapauskohtaisesti merkitä, ettei määräystä ole noudatettu. Momentin 2 kohdan mukaan tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos korvausta vaativa osoittaa, että tuote ei täytä niitä lainsäädäntöön tai viranomaisen antamiin määräyksiin perustuvia pakollisia tuoteturvallisuusvaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata sellaisen vahingon riskiltä, joka vahinkoa kärsineelle on aiheutunut. Selvyydeksi todetaan, että lainsäädännöllä tarkoitetaan sekä Euroopan unionin oikeutta että kansallista lainsäädäntöä. Kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden suojelemiseksi vahingon riskiltä on kansallisessa lainsäädännössä tai unionin oikeudessa säädetty monia pakollisia turvallisuusvaatimuksia, muun muassa asetuksessa (EU) 2023/988. Tällaisten vaatimusten noudattamatta jättäminen johtaisi tämän kohdan mukaan oletukseen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Tähän kuuluisivat myös tapaukset, joissa tuotetta ei ole varustettu keinolla kirjata tietoja sen toiminnasta unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 46 kappale) On kuitenkin huomattava, että kohdan soveltaminen edellyttäisi, että kyseisen tuoteturvallisuusvaatimuksen tarkoituksena on suojata juuri sellaisen vahingon riskiltä, joka vahinkoa kärsineelle on aiheutunut. Momentin 3 kohdan mukaan tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos korvausta vaativa osoittaa, että vahinko on aiheutunut tuotteen ilmeisestä toimintahäiriöstä kohtuudella ennakoitavissa olevan käytön aikana tai tavanomaisissa olosuhteissa. Kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö kattaisi käytön, johon tuote on valmistajan tai sen markkinoille saattaneen talouden toimijan antamien tietojen perusteella tarkoitettu, tuotteen suunnittelun ja rakenteen mukaisen tavanomaisen käytön sekä käytön, joka voi olla kohtuudella ennakoitavissa, kun tällainen käyttö voi olla seurausta ihmisten lainmukaisesta ja helposti ennustettavissa olevasta käyttäytymisestä. Tämän kohdan säännöksiä voitaisiin soveltaa esimerkiksi silloin, kun lasipullo räjähtää normaalissa käytössä, koska olisi tarpeettoman työlästä edellyttää korvausta vaativaa näyttämään toteen tuotteen puutteellinen turvallisuus, jos olosuhteet ovat sellaiset, että sen olemassaolo on kiistaton. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 46 kappale)Selvyyden vuoksi todettakoon, että 2 ja 3 kohdan soveltaminen edellyttäisi, että korvausta vaativa osoittaa olettaman syntymisen perusteena olevien olosuhteiden olevan käsillä. Se, jolta vaaditaan korvausta, voisi puolestaan kiistää olettaman edellytysten täyttymisen ja esittää vastanäyttöä kumotakseen olettaman perusteena olevat väitetyt olosuhteet.Pykälän 2 momentti koskisi tilanteita, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen. Näissä tilanteissa tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos tuotteen puutteellista turvallisuutta olisi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi ja korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen.Momentissa tarkoitetuissa tilanteissa sovellettaisiin tavanomaista alempaa näyttökynnystä, eli vaadittaisiin vähäisempää näyttöä kuin normaalinäyttökynnyksen soveltuessa. Kyse olisi niin sanotusta todennäköisyysnäytöstä, joka siis koskisi sitä, onko tuote turvallisuudeltaan puutteellinen. Se, mikä riittäisi todennäköisyysnäyttökynnyksen ylittymiseen, ratkaistaisiin tapauskohtaisesti. Lähtökohtana olisi, että olettamasäännös tulisi sovellettavaksi, jos tuotteen puutteellista turvallisuutta voidaan kokonaisarviossa pitää todennäköisenä. Pelkästään se, että korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen, ei riittäisi olettamasäännöksen soveltamiseen. Olettamasäännöksen soveltaminen edellyttäisi lisäksi, että puutteellista turvallisuutta on erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen eli todisteluvaikeuksien on oltava riittävän suuria. Arvio siitä, onko tuotteen puutteellinen turvallisuus kohtuuttoman vaikea näyttää toteen, olisi tehtävä ottaen huomioon kaikki yksittäistapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Kyse olisi tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista, jossa huomioon otettavilla seikoilla voi olla tapauskohtaisesti erilainen painoarvo.Olettamasäännöksen soveltaminen 2 momentin nojalla tulisi kyseeseen erityisesti silloin, kun tekninen tai tieteellinen monimutkaisuus aiheuttaa sen, että tuotteen puutteellista turvallisuutta on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen. Tekninen tai tieteellinen monimutkaisuus arvioitaisiin tapauskohtaisesti eri tekijöiden perusteella. Näihin tekijöihin voisivat sisältyä esimerkiksi itse tuotteen monimutkaisuus, kuten innovatiivinen lääkinnällinen laite, käytetyn teknologian monimutkaisuus, kuten koneoppimiseen perustuva järjestelmä, sekä korvausta vaativan käytettävissä olevien tietojen ja datan monimutkaisuus (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 48 kappale). Sana ”erityisesti” ilmaisisi sen, ettei momentin soveltaminen rajoittuisi yksinomaan teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden tilanteisiin, vaan se voisi tapauskohtaisesti koskea myös muita niihin rinnastuvia kohtuuttomien todisteluvaikeuksien tilanteita. Myös kohtuuttomat vaikeudet olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Arvio siitä, ovatko todisteluvaikeudet niin merkittäviä, että olettamasäännöstä voidaan soveltaa, tehtäisiin sen perusteella, mitä korvausta vaativa on esittänyt. Korvausta vaativan olisi siten perusteltava kohtuuttomat vaikeudet, mutta niiden osalta ei edellytettäisi varsinaista näyttöä. Esimerkiksi tekoälyjärjestelmää koskevassa asiassa olettamasäännökseen vetoavalla ei olisi velvollisuutta selittää tekoälyjärjestelmän erityispiirteitä eikä sitä, miten nämä piirteet vaikeuttavat sen toteamista, onko tuote turvallisuudeltaan puutteellinen. Se, jonka väitetään olevan vahingonkorvausvastuussa, voisi puolestaan vastustaa väitettä kohtuuttoman vaikeista todisteluvaikeuksista (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 48 kappale).Selvyyden vuoksi todettakoon, että olettamasäännöksen soveltamisen ydin olisi kohtuuttomien todisteluvaikeuksien lieventäminen erityisesti teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisissa tapauksissa. Säännöksen soveltaminen ei edellyttäisi ehdottomasti sitä, että korvausta vaativa olisi tehnyt oikeudenkäymiskaaren mukaisen ja tässä laissa tarkoitetun pyynnön todisteiden esittämisestä (editiovaatimuksen). Todisteiden esittämistä koskeva pyyntö on siis olemassa oleva mahdollisuus, ei momentin soveltamisen kannalta pakollinen prosessuaalinen edellytys. Korvausta vaativalle saattaisi kuitenkin joissakin tilanteissa olla helpompaa osoittaa tekninen tai tieteellinen monimutkaisuus taikka kohtuuttomat todisteluvaikeudet, jos hän on ensin saanut todistusaineistoa haltuunsa todisteiden esittämistä koskevan pyynnön perusteella. Toisaalta se, että se, jolta vaaditaan korvausta, on esittänyt todisteita todisteiden esittämistä koskevan pyynnön mukaisesti ja siitä huolimatta korvausta vaativalla ilmenee kohtuuttomia todisteluvaikeuksia, voisi olla peruste olettaman soveltamiselle. Selvänä voitaneen pitää myös sitä, että toisinaan todistusaineisto voi olla niin vaikeaselkoista, ettei edes todisteen esittämistä koskevan määräyksen perusteella saaduista todisteista olisi korvausta vaativalle hyötyä hänen pyrkiessään osoittamaan olettamasäännöksen soveltamisen edellytyksiä.Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetut olettamat voitaisiin kumota vastanäytöllä. Tuotetta ei siten katsottaisi turvallisuudeltaan puutteelliseksi 1 tai 2 momentin nojalla, jos se, jolta korvausta vaaditaan, osoittaa muuta.Arvioitaessa olettaman synnyttävien seikkojen ja niitä vastaan esitetyn näytön todistusvoimaa suhteessa toisiinsa olisi noudatettava vapaata todistusharkintaa. Se, millainen vastanäyttö riittää kumoamaan momenteissa tarkoitetut olettamat, voi vaihdella, eikä siihen ole mahdollista antaa yksiselitteistä vastausta. Lähtökohtaisesti pykälässä tarkoitettujen olettamien kumoamiseen vaadittaisiin uskottavaa näyttöä, eli sovellettaisiin tavanomaista näyttökynnystä. Se, mitä korvausvelvolliseksi väitetyn olisi olettamien kumoamiseksi näytettävä tai selvitettävä, riippuisi olennaisesti siitä, millaisesta tilanteesta asiassa on kyse. Pykälällä pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 10 artiklan 2, 4 ja 5 kohdat.4 c §. Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin, että lain nojalla olisi tietyissä tapauksissa katsottava, että vahinko on aiheutunut tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Pykälää täydentäisi ehdotettu uusi 4 b §, jossa säädettäisiin tuotteen puutteellista turvallisuutta koskevista olettamasäännöksistä. Ehdotettu 4 c § koskisi puolestaan tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä sekä sen kumoamista.Pykälän 1 momentin mukaan vahingon katsottaisiin aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos korvausta vaativa osoittaa, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen ja että aiheutunut vahinko on laadultaan tyypillisesti johdonmukainen kyseessä olevan tuotteen puutteellisen turvallisuuden kanssa.Jotta 1 momentin olettamasäännöstä voitaisiin soveltaa, korvausta vaativan olisi ensinnäkin osoitettava, että vahinko on syntynyt ja että kyseisen vahingon aiheuttanut tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen. Korvausta vaativa voisi näyttää tuotteen puutteellisen turvallisuuden toteen joko 4 b §:n olettamasäännösten nojalla tai muulla tavoin, jos mikään 4 b §:n säännöksistä ei soveltuisi tai hän ei haluaisi vedota niihin.Toiseksi edellytettäisiin, että korvausta vaativa osoittaa, että aiheutunut vahinko on laadultaan tyypillisesti johdonmukainen kyseessä olevan tuotteen puutteellisen turvallisuuden kanssa. Lähtökohtaisesti korvausta vaativan olisi osoitettava, että kyseinen vahinko on tyypillinen juuri sille tuotteen todetulle puutteelliselle turvallisuudelle, jota pidetään vahingon aiheuttaneena. Lisäksi edellytettäisiin, että korvausta vaativa osoittaa vahingon aiheutuneen juuri kyseisen tuotteen käytöstä. Pelkästään se, että korvausta vaativa osoittaa kärsineensä esimerkiksi kädessään palovamman ja että tietty työkalu on turvallisuudeltaan puutteellinen tavalla, joka tyypillisesti voi aiheuttaa tällaisen vahingon, ei riittäisi. Hänen olisi siten myös osoitettava, että vahinko on syntynyt nimenomaan sen työkalun käytössä, jota pidetään vahingon aiheuttaneena.Arvio siitä, onko vahinko laadultaan tyypillisesti johdonmukainen kyseessä olevan tuotteen puutteellisen turvallisuuden kanssa, olisi tehtävä ensisijaisesti vastaavien tapausten perusteella. Vahinkoa voitaisiin esimerkiksi pitää tuotteen puutteelliselle turvallisuudelle laadultaan tyypillisesti johdonmukaisena, jos useat samaa elintarviketta käyttäneet henkilöt ovat vahingoittuneet ja tuote on todettu turvallisuudeltaan puutteelliseksi. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös vahinkoihin, joita usealle henkilölle aiheutuu saman puutteellisen turvallisuuden seurauksena (ns. sarjavahingot). Se, jolta vaaditaan korvausta, voisi luonnollisesti kiistää olettaman soveltamisedellytysten täyttymisen ja esittää vastanäyttöä kumotakseen olettaman perusteena olevan seikan tai olosuhteen.Pykälän 2 momentti koskisi tilanteita, joissa tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen. Näissä tilanteissa vahingon katsottaisiin aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välistä syy-yhteyttä on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi ja jos korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys.Momentin säännöksiä sovellettaessa tulee soveltuvin osin ottaa huomioon, mitä 4 b §:n 2 momentin perusteluissa esitetään.Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetut olettamat voitaisiin kumota niitä vastaan esitetyn näytön avulla. Vahingon ei siten katsottaisi aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta eikä näiden välillä olevan syy-yhteyttä, jos se, jolta korvausta vaaditaan, osoittaa muuta.Momentin säännöksiä sovellettaessa tulee soveltuvin osin ottaa huomioon, mitä 4 b §:n 3 momentin perusteluissa esitetään.Pykälällä pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 10 artiklan 3–5 kohdat.5 §. Pykälää ehdotetaan uudistettavaksi useilta osin, minkä seurauksena ensisijaisesti vahingonkorvausvastuussa olevien toimijoiden piiri laajenisi.Pykälän 1 momenttia ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan.Momentin 1 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi. Kohdan mukaan vahingonkorvausvelvollisuus olisi vahinkoa aiheuttaneen, turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistajalla. Se, ketä pidetään valmistajana, määräytyisi ehdotetun 1 a §:n 5 kohdan mukaan. Valmistajan vastuun arvioinnissa olisi lisäksi otettava huomioon, mitä säädetään tämän momentin 2 kohdassa ja 2 momentissa, sillä kyseiset säännökset täsmentäisivät vastuun jakautumista silloin, kun kyse on tuotteeseen liitetystä tai integroidusta komponentista. Valmistajan vastuuta sovellettaisiin lisäksi pykälän 3 momentin nojalla tietyin edellytyksin myös eräisiin muihin toimijoihin.Momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Muutetun 2 kohdan mukaan turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin valmistaja (niin sanottu komponenttivalmistaja) olisi vahingonkorvausvastuussa, jos komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan määräysvallassa ja se on aiheuttanut kyseisen tuotteen puutteellisen turvallisuuden. Komponenttivalmistajan vastuu ei kuitenkaan rajoittaisi 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen valmistajan (niin sanottu tuotevalmistaja) vastuuta.Kohdassa määriteltäisiin siis, millä edellytyksillä turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin valmistaja ja tuotevalmistaja olisivat vastuussa turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin aiheuttamasta vahingosta (ks. lisäksi tämän pykälän 2 momentti). Komponenttivalmistajan vastuun syntyminen edellyttäisi ensinnäkin, että komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan määräysvallassa, toisin sanoen lopputuotteen valmistajan määräysvallassa. Se, mitä tarkoitetaan valmistajan määräysvallalla, määriteltäisiin ehdotetun 1 a §:n 7 kohdassa. Toiseksi komponenttivalmistajan vastuun syntyminen edellyttäisi, että nimenomaan komponentti on aiheuttanut tuotteen puutteellisen turvallisuuden. Momentissa tarkennettaisiin lopuksi, että vaikka komponenttivalmistajaa pidettäisiin vastuullisena, tämä ei sulkisi pois tuotevalmistajan vastuuta vaan kyse olisi yhteisvastuusta.Momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Uudistetun 3 kohdan mukaan vahingonkorvausvastuu olisi myös turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin maahantuojalla, jos tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle. Se, mitä tarkoitetaan maahantuojalla, määriteltäisiin ehdotetun 1 a §:n 12 kohdassa. Maahantuojan vahingonkorvausvastuu syntyisi siis vain, jos turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle eli kolmanteen maahan. Vaikka maahantuoja olisi tämän kohdan nojalla vastuussa, se ei sulkisi pois turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistajan vastuuta.Uudistetun 4 kohdan mukaan vahingonkorvausvastuussa olisi myös turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistajan valtuutettu edustaja, jos tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle. Se, mitä tarkoitetaan valtuutetulla edustajalla, määriteltäisiin ehdotetun 1 a §:n 11 kohdassa. Samoin kuin maahantuojan kohdalla, valtuutetun edustajan vahingonkorvausvastuu syntyisi ainoastaan, jos turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut kolmanteen maahan. Näissä tapauksissa tuotteen tai komponentin valmistaja ja sen valtuutettu edustaja vastaisivat vahingosta yhteisvastuullisesti. Jos tuotteella olisi lisäksi vastuussa oleva maahantuoja, tämä olisi niin ikään yhteisvastuussa turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistajan ja valtuutetun edustajan kanssa.Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 kohta, jossa säädettäisiin jakelupalvelujen tarjoajan vastuusta. Jos Euroopan unionissa ei ole vastuussa olevaa maahantuojaa tai tuotteen tai komponentin valmistajan valtuutettua edustajaa, olisi jokainen jakelupalvelujen tarjoaja vahingonkorvausvastuussa. Se, mitä tarkoitetaan jakelupalvelujen tarjoajalla, määriteltäisiin ehdotetun 1 a §:n 13 kohdassa. Jakelupalvelujen tarjoajan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttäisi ensinnäkin, että turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja olisi sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle, ja toiseksi, ettei Euroopan unioniin ole sijoittautunut maahantuojaa eikä turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistajan valtuutettua edustajaa. Näissä tapauksissa jokainen jakelupalvelujen tarjoaja vastaisi yhteisvastuullisesti valmistajan kanssa vahingosta. Myös Euroopan unionin ulkopuolelle sijoittautunut maahantuoja voisi tällöin olla yhteisvastuussa turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistajan ja jakelupalvelujen tarjoajan kanssa. Koska turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistajan valtuutettu edustaja on lain määritelmän mukaan aina sijoittautunut Euroopan unioniin, tällaista toimijaa ei voitaisi koskaan pitää yhteisvastuullisena jakelupalvelujen tarjoajan kanssa.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 8 artiklan 1 kohdan a–c alakohdat.Muutetussa 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valmistajan vastuu kattaisi myös turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin aiheuttaman vahingon silloin, kun komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen kyseisen valmistajan määräysvallassa. Säännöksellä olisi lisäksi läheinen yhteys pykälän 1 momentin 2 kohtaan. Säännöksen tarkoituksena olisi rajata tuotevalmistajan vahingonkorvausvastuu sellaisiin komponenttien puutteellista turvallisuutta koskeviin tilanteisiin, joiden voidaan katsoa kuuluvan tämän määräysvallan piiriin. Jos tuotevalmistaja on liittänyt tai integroinut tuotteeseen komponenttivalmistajan turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin, vahinkoa kärsineellä olisi oikeus hakea korvausta samasta vahingosta sekä tuotevalmistajalta että komponenttivalmistajalta. Jos vahingon aiheuttanut komponentti on tuotevalmistajan määräysvallassa, tuotevalmistaja ja komponenttivalmistaja vastaisivat siis vahingosta yhteisvastuullisesti.Jos taas tuotevalmistajaa ei voitaisi pitää vastuullisena vahingosta, joka on aiheutunut komponentin puutteellisesta turvallisuudesta, vastaisi komponenttivalmistaja yksin vahingosta. Tällöin vahinkoa kärsineellä olisi oikeus korvaukseen myös siitä vahingosta, joka on kohdistunut tuotteeseen, johon komponentti oli integroitu tai liitetty. Vahinkoa kärsinyt voisi tällaisissa tapauksissa vaatia vahingonkorvausta kuitenkin ainoastaan komponenttivalmistajalta. Tällöinkin edellytettäisiin, että vahingon aiheuttanut komponentti on lain tarkoittamalla tavalla katsottavissa tuotteeksi. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 36 kappale)Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan komponentin valmistajan vastuuta koskevat säännökset.Muutetussa 3 momentissa säädettäisiin tuotetta merkittävästi muuttaneen tahon vastuusta. Jos tuotetta muutetaan merkittävästi valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja se tämän jälkeen asetetaan saataville markkinoilla tai otetaan käyttöön, sitä pidettäisiin uutena tuotteena ja tällaisen muutoksen tehnyttä pidettäisiin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna valmistajana (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale). Se, onko muutos merkittävä, määriteltäisiin ehdotetun 1 a §:n 6 kohdassa.Jos merkittävä muutos tehdään alkuperäisen valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja muutettu tuote tämän jälkeen asetetaan saataville markkinoilla tai otetaan käyttöön, merkittävän muutoksen tehneen tahon katsottaisiin olevan vastuussa muutetun tuotteen valmistajana. Tällöin 1 momentin 1 kohdassa säädettyjä valmistajaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös merkittävän muutoksen tehneeseen tahoon. Merkittävän muutoksen tehnyt muu talouden toimija kuin alkuperäinen valmistaja olisi kuitenkin vapautettava vastuusta, jos kyseinen talouden toimija osoittaa, että vahinko liittyy sellaiseen tuotteen osaan, johon muutos ei vaikuta. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale)Jos merkittävä muutos toteutetaan alkuperäisen valmistajan toimesta tai sen määräysvallassa ja muutos tekee tuotteesta turvallisuudeltaan puutteellisen, valmistaja ei voisi vapautua vastuusta väittämällä, että puute on syntynyt sen jälkeen, kun se saattoi tuotteen markkinoille tai otti sen käyttöön. Toisin sanoen, jos merkittävä muutos on tehty alkuperäisen valmistajan toimeksiannosta tai luvalla, alkuperäisen valmistajan vahingonkorvausvastuu säilyisi. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale)Selvyyden vuoksi todettakoon, että tuotteen korjaaminen, kunnostaminen tai muu muuttaminen tavalla, joka ei merkitse tuotevastuusääntelyssä tarkoitettua merkittävää muutosta, ei kuulu tuotevastuusääntelyn piiriin (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale). Valmistaja vastaisi kuitenkin vahingosta, joka on aiheutunut sen tuotteeseensa tekemästään muutoksesta, vaikka muutos ei olisi merkittävä. Tämä perustuisi siihen, että valmistajan katsotaan säilyttävän määräysvallan tuotteeseensa tekemänsä muutoksen jälkeen, ja arvio siitä, onko tuote turvallisuudeltaan puutteellinen, tehtäisiin sen ajankohdan olosuhteiden perusteella, jolloin valmistajan määräysvalta tuotteeseen päättyi.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 8 artiklan 2 kohta.Voimassa olevan pykälän 1 momentin 3 kohta sekä 2 ja 3 momentti ehdotetaan kumottaviksi muuttamalla niiden sisältö kokonaan. Pykälän nykyinen 1 momentin 3 kohta koskee EU:n ja EFTA-valtion sekä EFTA-valtioiden välistä tuontia, ja se perustuu ETA-sopimuksen III liitteen määräykseen. Pykälän 2 momentti tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, ettei EFTA-valtiota saa kohdella eri tavalla kuin unionin jäsenvaltiota, jos valtio on ratifioinut vuoden 1988 Luganon yleissopimuksen (joka on sittemmin korvattu vuoden 2007 Luganon yleissopimuksella). Viittauksella Luganon yleissopimukseen on ollut tarkoitus varmistaa, että vahinkoa kärsinyt, joka on saanut korvauksen vahvistavan tuomion, voi saada tuomion tunnustetuksi tai täytäntöönpanokelpoiseksi siinä valtiossa, johon valmistaja on sijoittautunut. EFTAan kuuluu syksyyn 2025 mennessä neljä valtiota: Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi. Koska Islanti ja Norja ovat vuoden 1988 (ja 2007) Luganon yleissopimuksen osapuolia, eikä Sveitsi ole liittynyt ETA-sopimukseen, Liechtenstein on ainoa valtio, johon säännökset edelleen soveltuvat. Ottaen huomioon näiden säännösten nykyinen, hyvin rajoittunut merkitys sekä epäselvyys siitä, tuleeko ETA-sopimuksen liitteen III määräys jatkossa koskemaan myös uutta tuotevastuudirektiiviä, säännökset ehdotetaan kumottaviksi. Riippuen siitä, sisällytetäänkö uusi tuotevastuudirektiivi jatkossa ETA-sopimukseen ja millä ehdoin, voi olla tarpeen lisätä lakiin säännöksiä tuotteista, joita tuodaan Liechtensteinin ja muiden ETA-valtioiden välillä.Kumottavaksi ehdotetun 3 momentin mukaan tämän pykälän 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan ja Sveitsin valaliittoon säädetään erikseen asetuksella. Hallituksen esityksen (HE 135/1993 vp) mukaan Liechtensteinin ruhtinaskuntaa koskeva poikkeus liittyy ETA-sopimuksen erilliseen voimaantulomenettelyyn maan osalta. Momentin nojalla on vuonna 1995 annettu asetus tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan (1139/1995), jonka 1 §:n mukaan tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 3 kohtaa ja 2 momenttia sovelletaan Liechtensteinin ruhtinaskuntaan 15 päivästä lokakuuta 1995. Koska Liechtenstein on ollut ETA-valtio samasta ajankohdasta lähtien, mainittuja lainkohtia sovellettaisiin siihen joka tapauksessa, vaikka asiasta ei erikseen säädettäisikään 3 momentissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Asetuksenantovaltuuden sisältävän momentin kumoaminen kumoaisi myös sen nojalla annetun asetuksen.Pykälän 3 momentin nojalla ei ole annettu asetusta mainittujen lainkohtien soveltumisesta Sveitsin valaliittoon. Hallituksen esityksen (HE 135/1993 vp) mukaan Sveitsiä koskeva poikkeus liittyy Sveitsin vuonna 1993 tekemään päätökseen olla ratifioimatta ETA-sopimusta. Säännöksellä on esityksen mukaan otettu huomioon vaihtoehto, että Sveitsi mahdollisesti myöhemmin ratifioi ETA-sopimuksen, jolloin maahantuojan vastuun sääntely voitaisiin asetuksella ulottaa koskemaan myös Sveitsiä. Sveitsi ei ole syksyyn 2025 mennessä ratifioinut ETA-sopimusta, eikä ole perusteita olettaa tämän muuttuvan lähitulevaisuudessa. Siten säännös voidaan kumota myös Sveitsin osalta.6 §. Toissijaista vahingonkorvausvastuuta koskeva pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän uudistetuissa 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin jakelijan toissijaisesta vahingonkorvausvastuusta. Näitä säännöksiä täydentäisi uusi 3 momentti, jonka nojalla toissijainen vahingonkorvausvastuu ulotettaisiin myös eräisiin verkkoalustojen tarjoajiin.Uudistetun 1 momentin mukaan turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen kukin jakelija vastaisi tuotteen aiheuttamasta vahingosta, jos yhtäkään lain 5 §:ssä tarkoitettua talouden toimijaa – toisin sanoen tuotteen tai komponentin valmistajaa (mukaan lukien 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu valmistajan määräysvallan ulkopuolella tuotetta merkittävästi muuttanut taho), maahantuojaa, valmistajan valtuutettua edustajaa tai jakelupalvelujen tarjoajaa – ei voitaisi tunnistaa tai yksilöidä taikka jos yksikään näistä toimijoista ei olisi sijoittautunut Euroopan unioniin. Kyse olisi siten ensinnäkin tilanteesta, jossa lain 5 §:ssä mainittuja ensisijaisesti korvausvastuussa olevia toimijoita ei voida saattaa vastuuseen sen vuoksi, ettei niitä voida tunnistaa tai yksilöidä. Selvyyden vuoksi todetaan, että jakelijan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttäisi, että kaikki 5 §:ssä tarkoitetut toimijat jäävät tunnistamatta. Toiseksi, vaikka jokin ensisijaisesti vastuussa oleva toimija tunnistettaisiin tai yksilöitäisiin mutta se olisi sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle, vahinkoa kärsinyt voisi momentin nojalla kääntyä jakelijan puoleen ja kohdistaa korvausvaatimuksensa tähän.Pykälän uudistetussa 2 momentissa säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä jakelija voisi vapautua 1 momentissa tarkoitetusta vastuusta. Pykälän 1 momentista seuraavaa vastuuta ei sovellettaisi, jos jakelija määräajassa ilmoittaa vahinkoa kärsineelle joko ensisijaisesti vastuussa olevan toimijan tai oman jakelijansa. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi, että vahinkoa kärsinyt on esittänyt jakelijalle korvausvaatimuksen tai pyynnön vastuussa olevan toimijan tunnistamiseksi tai yksilöimisestä. Jotta jakelija voisi vapautua vastuusta, sen olisi kuukauden kuluessa vaatimuksen tai pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava vahinkoa kärsineelle unioniin sijoittautunut vastuussa oleva toimija, eli joko 5 §:ssä tarkoitettu ensisijaisesti vastuussa oleva toimija tai jakelijan oma Euroopan unioniin sijoittautunut jakelija, joka on toimittanut tuotteen jakelijalle.Uudistetuilla 1 ja 2 momenteilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 8 artiklan 3 kohta.Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin eräiden verkkoalustojen tarjoajien toissijaisesta vastuusta. Verkkoalustan tarjoaja, joka ei ole talouden toimija, voisi joutua vastuuseen, jos se antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajan kanssa ja jos asetuksen (EU) 2022/2065 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jos mainitut edellytykset täyttyvät, verkkoalustan tarjoajaan sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin jakelijaan, eli pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettyjä säännöksiä.Selvyyden vuoksi todetaan, että jos verkkoalustan tarjoaja toimii turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen suhteen valmistajan, maahantuojan, valtuutetun edustajan, jakelupalvelujen tarjoajan tai jakelijan roolissa, sillä oleva mahdollinen vastuu määräytyisi näitä talouden toimijoita koskevien säännösten perusteella (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 38 kappale). Tällaisessa tilanteessa verkkoalustan tarjoaja olisi siis katsottava talouden toimijaksi, ja sen vastuu voisi perustua muihin säännöksiin kuin tähän momenttiin. Tässä momentissa tarkoitettu verkkoalustan tarjoaja toimisi siten muussa roolissa kuin tämän lain tarkoittamana talouden toimijana. Verkkoalustan tarjoaja, joka ei ole vastuussa talouden toimijan roolissa, voisi kuitenkin olla tämän momentin nojalla tietyin edellytyksin toissijaisesti vastuussa samalla tavoin kuin jakelija.Verkkoalustalla tarkoitetaan asetuksen (EU) 2022/2065 3 artiklan i alakohdassa määriteltyä verkkoalustaa. Mainitun säännöksen mukaan verkkoalustalla tarkoitetaan siis säilytyspalvelun tarjoajaa, joka palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallentaa ja levittää tietoa yleisölle, paitsi jos kyseinen toiminta on jonkin toisen palvelun vähäinen ja puhtaasti liitännäinen ominaisuus tai pääasiallisen palvelun vähäinen toiminto eikä sitä voida objektiivisista ja teknisistä syistä käyttää ilman kyseistä toista palvelua ja jos ominaisuuden tai toiminnon sisällyttäminen toiseen palveluun ei ole keino kiertää tämän asetuksen soveltamista. (ks. myös tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 16 kohta). Verkkoalustoilla tarkoitettaisiin tyypillisesti esimerkiksi verkkopohjaisia markkinapaikkoja, sosiaalisen median palveluja, hintavertailusivustoja ja hakukoneita.Ne kriteerit, jotka verkkoalustan tarjoajan on täytettävä, jotta sitä voitaisiin pitää vastuullisena tämän lain nojalla, määräytyisivät niin ikään asetuksen (EU) 2022/2065 (EU:n digipalvelusäädös) välitettyä sisältöä koskevien vastuusäännösten perusteella. EU:n digipalvelusäädöksessä säädetään, että verkkoalustoja, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa, ei vapauteta kuluttajansuojalainsäädännön mukaisesta vastuusta, jos ne esittävät tuotteen tai muulla tavoin mahdollistavat kyseessä olevan liiketoimen tavalla, joka saa keskivertokuluttajan uskomaan, että tuote on joko verkkoalustan itsensä tai sen johdon tai valvonnan alaisena toimivan elinkeinonharjoittajan toimittama. Tämän periaatteen mukaisesti, jos verkkoalusta esittää tuotteen tai muutoin mahdollistaa liiketoimen edellä kuvatulla tavalla, sen katsottaisiin olevan siitä vastuussa samalla tavoin kuin jakelija tämän lain nojalla. Tällöin jakelijoita koskevia säännöksiä sovellettaisiin analogisesti verkkoalustaan. Tämä merkitsisi, että verkkoalusta olisi vastuussa ainoastaan, jos se esittäisi tuotteen tai muutoin mahdollistaisi liiketoimen tavalla, joka saa keskivertokuluttajan uskomaan, että tuote on verkkoalustan tai sen valvonnassa toimivan elinkeinonharjoittajan toimittama, ja jos se ei määräajassa yksilöi asiaankuuluvaa Euroopan unioniin sijoittautunutta talouden toimijaa. (ks. myös tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 38 kappale)Jos siis EU:n digipalvelusäädöksen 6 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, verkkoalustan tarjoaja kuuluisi tämän pykälän mukaiseen toissijaisen vastuun piiriin. Verkkoalustan tarjoaja voisi vapautua vahingonkorvausvastuusta samalla tavoin kuin jakelija (ks. edellä tämän pykälän 2 momentin kohdalla esitetty).Uudella 3 momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 8 artiklan 4 kohta.7 §. Pykälän voimassa olevia momentteja ehdotetaan muutettaviksi, ja lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka seurauksena voimassa oleva 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 5 momentti.Pykälän 1 momentista kävisi ilmi, milloin se, joka muutoin olisi ollut vastuussa tämän lain 5 tai 6 §:n nojalla, vapautuisi vahingonkorvausvelvollisuudesta. Näyttövelvollisuus vastuusta vapautumisen perusteen edellytysten täyttymisestä olisi sillä, joka siihen vetoaa.Momentin muutetun 1 kohdan mukaan valmistaja tai maahantuoja vapautuisi korvausvelvollisuudesta, jos se näyttää, ettei se ole saattanut tuotetta markkinoille tai ottanut tuotetta käyttöön. Vastaavasti 2 kohdan perusteella jakelija vapautuisi vastuusta, jos se näyttää, ettei se ole asettanut tuotetta saataville markkinoilla.Edellä mainitut vastuusta vapautumisen perusteet koskisivat erityisesti tilanteita, joissa joku muu kuin valmistaja on huolehtinut siitä, että tuote on poistunut valmistusketjusta, tai joissa tuotetta on käytetty valmistajan tahdon vastaisesti, esimerkiksi silloin, kun valmistusprosessi ei ole vielä päättynyt (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 49 kappale sekä Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot Veedfald, C-203/99, EU:C:2001:258, 16 kohta ja O’Byrne, C-127/04, EU:C:2006:93, 24 kohta). Kyse voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa kaatopaikalta haetaan jätettä tai laboratoriosta varastetaan myrkyllinen aine, joka sitten aiheuttaa vahinkoa sen haltuunsa ottaneelle. Vastuusta vapautuminen koskisi myös tilanteita, joissa vahingon aiheuttanut tuote on myyty yksityishenkilön tai voittoa tavoittelemattoman yhteisön toimesta, eli asetettu saataville muussa kuin kaupallisessa toiminnassa.Momentin 1 ja 2 kohdilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdat.Voimassa olevan 1 momentin 2 kohta ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 3 kohdaksi. Uuteen 3 kohtaan tehtäisiin eräitä terminologisia lisäyksiä ja tarkennuksia, jotta se vastaisi täsmällisemmin uuden direktiivin säännöksiä. Sisällöllisesti uusi 3 kohta vastaisi kuitenkin voimassa olevaa 2 kohtaa (ks. tarkemmin HE 119/1989 vp, s. 50). Kohdan mukaisen vapautumisperusteen mukaan talouden toimija ei siis olisi korvausvelvollinen, jos se näyttää, että vahingon aiheuttanut puute johtuu siitä, että tuotteen on oltava lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten tai viranomaisen antamien pakottavien määräysten mukainen. Selvyydeksi todetaan, että lainsäädännöllä tarkoitetaan sekä Euroopan unionin oikeutta että kansallista lainsäädäntöä.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan d alakohta.Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 4 kohta, joka koskisi niin sanottua kehittelyriskipuolustusta. Kehittämisriskiperustetta koskeva vastuusta vapautumisen peruste olisi Suomessa uusi.Kohdan mukaan talouden toimija ei olisi vastuussa vahingosta, jos se näyttää, että tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohtana taikka aikana, jona tuote oli valmistajan määräysvallassa, ei ollut sellainen, että tuotteen puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita. Tieteellisen ja teknisen tiedon taso määräytyisi saatavilla olleen objektiivisen tiedon kaikkein edistyneimmän tason perusteella. Arvioinnissa ei siten olisi ratkaisevaa kyseisen talouden toimijan tosiasiallinen eli subjektiivinen tieto vaan se, oliko puutteellisen turvallisuuden havaitseminen mahdollista kulloinkin saatavilla olleen objektiivisen tiedon kaikkein edistyneimmän tason perusteella (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 52 kappale). Se, kuinka perusteellisia tutkimuksia tai selvityksiä esimerkiksi valmistajalta voitaisiin edellyttää tuotteen puutteellisen turvallisuuden havaitsemiseksi, riippuisi muun muassa tuotteen luonteesta, ominaisuuksista ja ennakoitavissa olevasta käyttötavasta. Jos tuote ei enää olisi valmistajan määräysvallassa ja vasta myöhempi tieteellisen ja teknisen tiedon kehitys tekisi mahdolliseksi havaita, että aiemmin turvallisuudeltaan asianmukaisena pidetty tuote onkin turvallisuudeltaan puutteellinen, kyse olisi kehittämisriskitilanteesta, jossa talouden toimija voisi vapautua vastuusta. Jos tuote olisi markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen edelleen valmistajan määräysvallassa, arvioinnissa otettaisiin huomioon myös se aika, jonka tuote oli valmistajan määräysvallassa. Säännös merkitsisi tällöin käytännössä sitä, että valmistajan olisi aiheellista aktiivisesti seurata tieteellisen ja teknisen tiedon kehitystä sekä korjata tai poistaa myöhemmin havaittavaksi tuleva puutteellinen turvallisuus esimerkiksi ohjelmisto- tai versiopäivityksellä, jos tuote on edelleen valmistajan määräysvallassa.Kohdalla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan e alakohta.Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa lakia, mutta siihen tehtäisiin eräitä uuden direktiivin edellyttämiä tarkennuksia, jotka johtuvat erityisesti siitä, että käsitteestä ”liikkeelle laskeminen” on luovuttu. Tämän vuoksi säännöksessä käytettäisiin jatkossa ilmaisuja ”saattoi sen markkinoille”, ”otti sen käyttöön” ja ”asetti sen saataville markkinoilla”.Markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohta olisi tavallisesti ajankohta, jona tuote poistuu valmistajan määräysvallasta, kun taas jakelijoiden osalta se olisi ajankohta, jona tuote asetetaan saataville markkinoilla. Talouden toimija vapautuisi vastuusta, jos se osoittaisi, että tuotteen turvallisuudessa ei todennäköisesti ollut vahingon aiheuttanutta puutetta silloin, kun se saattoi tuotteen markkinoille tai otti sen käyttöön, tai että puute on todennäköisesti syntynyt vasta kyseisen ajankohdan jälkeen. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 50 kappale) Momentissa tarkoitetuissa tilanteissa sovellettaisiin tavanomaista alempaa näyttökynnystä, eli talouden toimijalta vaadittaisiin vähäisempää näyttöä kuin normaalinäyttökynnyksen soveltuessa. Kyse olisi niin sanotusta todennäköisyysnäytöstä.Momenttia koskevista poikkeuksista säädettäisiin uudessa 3 momentissa.Muutetulla 2 momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan c alakohta.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka seurauksena voimassa oleva 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Ehdotetussa momentissa säädettäisiin poikkeuksista 2 momentissa säädettyihin vastuuvapausperusteisiin. Uuden 3 momentin mukaan talouden toimija ei tietyissä tilanteissa voisi vapautua vastuusta 2 momentin nojalla.Ensinnäkään vastuusta ei voisi 1 kohdan perusteella vapautua, jos tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuisi valmistajan määräysvallassa olevasta ohjelmistosta, mukaan lukien ohjelmistopäivitykset ja -versiopäivitykset, tai tuotteeseen liittyvästä palvelusta. Vastuu ulottuisi siten myös tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeiseen aikaan siltä osin kuin kyse on valmistajan määräysvallassa olevista ohjelmistoista tai tuotteeseen liittyvästä palvelusta, olipa kyse sitten päivityksistä, versiopäivityksistä tai koneoppimisen algoritmeista. Esimerkiksi, jos älytelevisio esitetään tai markkinoidaan videosovelluksen sisältävänä, mutta käyttäjää vaaditaan lataamaan sovellus kolmannen osapuolen verkkosivustolta television hankinnan jälkeen, televisiovalmistaja olisi edelleen vastuussa videosovelluksen valmistajan ohella sovelluksen puutteellisen turvallisuuden aiheuttamasta vahingosta, vaikka puute olisi syntynyt vasta sen jälkeen, kun televisio on saatettu markkinoille. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 50 kappale) Vastaavasti, jos itseohjautuvan auton navigointijärjestelmässä oleva puutteellinen turvallisuus aiheuttaa vahingon, auton valmistaja vastaisi vahingosta, vaikka puutetta ei olisi ollut silloin, kun auto saatettiin markkinoille.Toiseksi vastuusta ei voisi 2 kohdan perusteella vapautua, jos tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuisi valmistajan määräysvallassa olevasta ohjelmistopäivitysten tai ohjelmistoversiopäivitysten puuttumisesta, jos päivitykset tai versiopäivitykset olisivat olleet tarpeen turvallisuuden ylläpitämiseksi, esimerkiksi kyberturvallisuushaavoittuvuuksiin puuttumiseksi.Kun otetaan huomioon valmistajien vastuut tuotteiden turvallisuudesta koko niiden elinkaaren ajan Euroopan unionin oikeuden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745, nojalla, valmistajaa ei voitaisi vapauttaa vastuusta sellaisten tuotteiden aiheuttamista vahingoista, joiden puutteellinen turvallisuus johtuu siitä, että valmistaja on jättänyt toimittamatta ohjelmisto- tai versiopäivitykset, jotka ovat tarpeen tuotteen haavoittuvuuksiin puuttumiseksi kehittyvien kyberturvallisuusuhkien johdosta. Tällaista vastuuta ei kuitenkaan sovellettaisi, jos ohjelmiston toimittaminen tai asentaminen on valmistajan määräysvallan ulkopuolella, esimerkiksi silloin, kun tuotteen omistaja ei asenna tuotteen turvallisuustason varmistamiseksi tai ylläpitämiseksi toimitettua päivitystä tai versiopäivitystä. Selvyyden vuoksi todetaan, että lailla ei asetettaisi velvollisuutta tarjota tuotteeseen päivityksiä tai versiopäivityksiä. (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 51 kappale)Kolmanneksi vastuusta ei voisi 3 kohdan perusteella vapautua, jos tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuisi valmistajan määräysvallassa olevasta tuotteen merkittävästä muutoksesta. Valmistaja, joka itse tai jonkun muun välityksellä tekee tuotteeseensa merkittäviä muutoksia, vastaisi tällaisista muutoksista johtuvasta puutteellisesta turvallisuudesta, vaikka tuotteen puutteellinen turvallisuus olisi syntynyt vasta sen jälkeen, kun alkuperäinen tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön. Selvyyden vuoksi todetaan, että valmistajan vastuu tämän kohdan nojalla koskisi vain merkittäviä muutoksia. Jos puutteellinen turvallisuus johtuisi valmistajan määräysvallassa olevasta muutoksesta, jota ei voida pitää merkittävänä, nyt käsillä olevaa 3 kohtaa ei sovellettaisi.Muutetulla 3 momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 2 kohta.Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Momenttiin tehtäisiin eräitä kielellisiä ja terminologisia tarkennuksia ja lisäyksiä sekä siihen lisättäisiin lain sisäinen viittaus, mutta sisällöllisesti uusi 4 momentti vastaisi edelleen voimassa olevaa lakia (ks. HE 119/1989 vp, s. 51). Momentissa säädettäisiin 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun komponentin valmistajan korvausvelvollisuudesta vapautumisesta. Komponentin valmistaja ei olisi korvausvelvollinen, jos se näyttää, että tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu tuotteen valmistajan komponentin valmistajalle antamista ohjeista tai sen tuotteen suunnittelusta, johon komponentti on integroitu tai liitetty.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan f alakohta.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin vastuusta vapautumisesta merkittävästi muutetun tuotteen osalta. Momentin mukaan 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu, tuotetta merkittävästi muuttanut toimija vapautuisi korvausvastuusta, jos se näyttää, että vahingon aiheuttanut puute liittyy sellaiseen tuotteen osaan, johon toimijan tekemä merkittävä muutos ei ole vaikuttanut.Jos vahinko on aiheutunut merkittävästi muutetun tuotteen puutteellisen turvallisuuden vuoksi, vastaisi tällaisen muutoksen tehnyt toimija lähtökohtaisesti vahingosta. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jos toimija muuttaa merkittävästi auton ohjelmistoa, se olisi vahingonkorvausvastuussa vahingosta, joka aiheutuu ohjelmiston muutoksesta johtuvasta puutteellisesta turvallisuudesta. Nyt käsillä olevan 5 momentin mukaan kuitenkin se, joka on merkittävästi muuttanut tuotetta, ei olisi vahingonkorvausvastuussa, jos se osoittaa, että vahingon aiheuttanut puute koskee tuotteen sellaista osaa, johon muutos ei vaikuta. Jos edellä mainitussa esimerkissä vahinko sen sijaan johtuisi auton jarrujen rakenteellisesta puutteesta, ei auton ohjelmistoa merkittävästi muuttanut toimija olisi vahingonkorvausvastuussa, edellyttäen, ettei ohjelmistomuutos ole vaikuttanut jarruihin.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan g alakohta.8 §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan. Voimassa oleva 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, ja sen tilalle ehdotetaan lisättäväksi uusi, datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutuvaa taloudellista menetystä koskeva korvaussäännös.Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan lain mukainen korvaus määrätään noudattamalla soveltuvin osin vahingonkorvauslakia. Momentissa viitataan tuotevastuulain mukaisten vahinkojen korvaamisen osalta korvauksen laskemista koskeviin vahingonkorvauslain säännöksiin. Säännöksen lähtökohtana on, että tuotevahingoista suoritettavat korvaukset lasketaan samalla tavoin kuin vahingoista yleensä. Viittaus merkitsee sitä, että korvausta määrättäessä on otettava huomioon vahingonkorvauslain 5 luvun 2–5 §:t. Siten jatkossakin tuotevastuulain mukainen korvausvelvollisuus koskisi myös vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja aineettomia vahinkoja, eli kipua ja särkyä sekä muuta tilapäistä ja pysyvää haittaa. Lisäksi viittauksen perusteella vahingonkorvausta voidaan sovitella vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja 6 luvun 1 §:n nojalla. (ks. tarkemmin HE 119/1989 vp, s. 51–52) Momentin sisältöä ei ehdoteta muutettavaksi. Pykälän nykyinen 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi korvaamalla sen sisältö kokonaan uudella sääntelyllä, koska jatkossa erillistä omaisuusvahinkoja koskevaa korvauskynnystä ei enää sallittaisi. Voimassa oleva momentti sisältää myös valtuussäännöksen, jonka nojalla momentissa mainittua markkamäärää voidaan asetuksella muuttaa, milloin talouskehitys ja rahaolojen kehitys antavat siihen aihetta. Valtuuden nojalla ei kuitenkaan ole annettu asetuksia. Ehdotettu muutos kumoaisi momentin sisältämän valtuutuksen.Ehdotetun 2 momentin mukaan tuotevastuulain nojalla korvattaisiin myös datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys. Säännös on tarpeellinen, koska ilman nimenomaista säännöstä datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys ei voisi tulla tuotevastuulain nojalla korvattavaksi. Ehdotetun uuden 2 momentin mukaan korvattavaa olisi siis datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys, jos dataa on käytetty yksinomaan henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Datalla tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/868 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä dataa eli kaikkea toimenpiteiden, tosiseikkojen tai tietojen digitaalista esittämistä sekä kaikkia tällaisten toimenpiteiden, tosiseikkojen tai tietojen koosteita, myös ääni- tai kuvatallenteena tai audiovisuaalisena tallenteena (ks. myös tuotevastuudirektiivin 4 artiklan 6 alakohta).Momentissa tarkoitettu datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutuva taloudellinen menetys olisi tuotevastuulain soveltamisessa erillinen korvattava vahinkotyyppi suhteessa lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun tuotteelle itselleen aiheutuneeseen vahinkoon. Se, että data on tallennettu vahingon aiheuttaneeseen tuotteeseen tai sitä käsitellään tällaisen tuotteen avulla, ei sellaisenaan merkitse, että kyse olisi tuotteesta sille itselleen aiheutuneesta vahingosta.Jotta säännöstä voitaisiin soveltaa, edellytettäisiin, että dataa on käytetty yksinomaan henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Säännöksen nojalla ei siten korvattaisi ammattimaisiin tarkoituksiin käytettävän datan tuhoutumista tai turmeltumista, vaikka dataa käytettäisiin ammattimaisten tarkoitusten lisäksi myös muihin tarkoituksiin. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 22 kappale)Säännöksen nojalla voitaisiin korvata datan, kuten kiintolevyltä poistettujen digitaalisten tiedostojen, tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutuva taloudellinen menetys, mukaan lukien kyseisen datan palauttamisen kustannukset. Korvausta vaativa ei kuitenkaan voisi esimerkiksi vaatia, että vahingoittunut tai menetetty data palautetaan. Datan tuhoutuminen tai turmeltuminen ei automaattisesti merkitsisi taloudellista menetystä, jos vahinkoa kärsineeksi väittävä pystyy saamaan datan takaisin ilman kustannuksia. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun datasta on olemassa varmuuskopio, data voidaan ladata uudelleen tai talouden toimija palauttaa tai luo uudelleen datan, joka ei ole tilapäisesti saatavilla, kuten virtuaaliympäristössä. (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 20 kappale) Momentissa tarkoitettu menetys korvattaisiin siis vain, jos datan tuhoutuminen tai turmeltuminen on johtanut taloudelliseen menetykseen. Toisin kuin esimerkiksi vahingonkorvauslain nojalla korvattavan puhtaan varallisuusvahingon kohdalla, korvausvelvollisuuden syntyminen ei kuitenkaan edellyttäisi, että vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka että käsillä olisi muu erittäin painava syy.Momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin, että pykälän 1 momenttia sovellettaisiin myös tässä momentissa tarkoitettuun taloudelliseen menetykseen. Tässä momentissa tarkoitettu taloudellista menetystä koskeva korvaus määrättäisiin siis noudattaen soveltuvin osin vahingonkorvauslakia. Viittaus merkitsisi esimerkiksi sitä, että vahingonkorvauslain 6 luvussa säädetyt korvausvastuun jakaantumista koskevat säännökset tulisivat sovellettaviksi. Myös korvauksen määrä laskettaisiin vahingonkorvauslain mukaisesti, ja korvaus olisi siten pääsääntöisesti suoritettava täyden korvauksen periaatteen mukaisesti.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohta.9 §. Pykälän 1 ja 2 momentteja (ks. HE 119/1989 vp, s. 52) ehdotetaan tarkennettaviksi ja muutettaviksi, ja pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti.Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi terminologinen tarkennus, jotta momentti vastaisi täsmällisemmin uuden direktiivin sanamuotoa (ks. tuotevastuudirektiivin 16 artiklan 1 kohta). Voimassa olevassa momentissa käytetty sanapari ”korvausta vaativa” korvattaisiin sanaparilla ”vahinkoa kärsinyt”. Selvyyden vuoksi todetaan, että vahinkoa kärsineellä tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä, jolle aiheutuu vahinkoa turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta (ks. tuotevastuudirektiivin 5 artiklan 1 kohta). Tämä ei kuitenkaan estäisi esimerkiksi henkilöä, jolle vahinkoa kärsineen oikeus on siirtynyt, esittämästä tässä laissa tarkoitettuja korvausvaatimuksia. Se, kuka voi vahinkoa kärsineen sijasta tai ohella esittää tässä laissa tarkoitettuja korvausvaatimuksia, määräytyisi jatkossakin muun kansallisen lainsäädännön ja vakiintuneiden oikeusperiaatteiden mukaisesti. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tarkennuksia kymmenen vuoden määräajan alkamisajankohtaan. Määräajan katsottaisiin alkavan kulua joko päivänä, jona vahingon aiheuttanut tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, tai päivänä, jona kyseinen tuote on asetettu saataville markkinoilla tai otettu käyttöön merkittävän muutoksen jälkeen, jos kyse on merkittävästi muutetusta tuotteesta. Muutoksilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 17 artiklan 1 kohta.Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan piileviin eli latentteihin henkilövahinkoihin sovellettaisiin pidennettyä, 25 vuoden pituista lopullista vanhentumisaikaa. Pidemmän määräajan soveltaminen edellyttäisi kuitenkin, että vahinkoa kärsinyt on nimenomaan vamman luonteen – eli henkilövahingon piilevyyden – vuoksi ollut estynyt nostamasta kannetta 2 momentissa säädetyn määräajan kuluessa. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun henkilövahingon seuraukset ilmenevät vasta 2 momentissa säädetyn kymmenen vuoden määräajan päättymisen jälkeen eikä vahinkoa kärsinyt ole muutoin saanut tietoa vahingosta. Momentissa tarkoitettu kanne olisi kuitenkin pantava vireille viimeistään 25 vuoden kuluessa siitä, kun määräaika on alkanut kulua 2 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti.Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 17 artiklan 2 kohta.13 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Voimassa oleva pykälä koskee maahantuojan ja tuotteen myöhemmän liikkeellelaskijan velvollisuutta avustaa vahinkoa kärsinyttä korvausvaatimuksen kääntämisessä sekä tarvittaessa vastata käännöskustannuksista. Uuden sääntelyn sekä teknisen kehityksen vuoksi säännökselle ei katsota enää olevan tarvetta.13 b §. Pykälä olisi uusi, ja se täydentäisi oikeudenkäymiskaaren todisteen esittämistä ja luovuttamista sekä katselmuksen toimittamista koskevaa sääntelyä. Pykälän tarkoituksena olisi mahdollistaa tuomioistuimen määräyksestä teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisen esine- tai asiakirjatodisteen taikka katselmuskohteen saattaminen alkuperäisestä muodostaan helposti saavutettavaan ja helposti ymmärrettävään muotoon eli esittämistapaan (esittämistapamääräys). Pykälää ei olisi tarkoitettu etukäteiseen todistelun hankkimiseen tai kartoittamiseen, vaan sitä voitaisiin soveltaa ainoastaan tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Esittämistapamääräystä ei voitaisi antaa viran puolesta, vaan sen antaminen edellyttäisi aina asianosaisen asianmukaisesti perusteltua pyyntöä. Sille, johon esittämistapavaatimus on kohdistettu, olisi ennen määräyksen antamista varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Säännöstä sovellettaessa olisi otettava soveltuvin osin huomioon, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään. Esittämistapamääräystä ei voitaisi kuitenkaan tehostaa uhkasakolla eikä panna ulosottomiehen toimesta täytäntöön, eikä sen laiminlyöntiin liittyisi erityistä sanktiota. Määräyksen noudattamatta jättämisellä ilman pätevää syytä voisi kuitenkin olla merkitystä todisteena laiminlyöjää vastaan, sillä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 § antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden arvioida, mikä merkitys asianosaisen käyttäytymisellä on jutussa todisteena. Lisäksi esittämistapamääräyksen laiminlyönti voisi ehdotetun 4 b §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisedellytysten täyttyessä tulla arvioitavaksi kyseisessä kohdassa tarkoitettuna määräyksen noudattamatta jättämisenä, jolloin kyseisessä momentissa tarkoitettu olettama voisi tulla sovellettavaksi.Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin voisi tietyin edellytyksin määrätä, että esine- tai asiakirjatodiste taikka katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla.Ensimmäisenä edellytyksenä olisi, että tuotevastuuta koskeva asia on vireillä tuomioistuimessa. Pykälässä tarkoitettu esittämistapamääräys voitaisiin siten antaa ainoastaan vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, eikä säännös mahdollistaisi todisteen hankkimista vastaisen oikeudenkäynnin varalta.Toisena edellytyksenä olisi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä säädetyt edellytykset esine- tai asiakirjatodisteen tuomiselle tuomioistuimeen taikka katselmuksen toimittamiselle ovat käsillä. Jos nämä edellytykset eivät täyty, tuomioistuin ei myöskään voisi antaa esittämistapamääräystä. Koska sekä alkuperäinen esine- tai asiakirjatodiste että sen muutettu, helposti saavutettavassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa oleva versio olisi luovutettava, tuomioistuin ei voisi tämän pykälän nojalla antaa määräystä, jonka mukaan todiste olisi luovutettava ainoastaan muutetussa muodossa, jollei alkuperäistä todistetta ole luovutettu vapaaehtoisesti. Tämän vuoksi säännökseen olisi nimenomaisesti otettu maininta siitä, että esittämistapamääräys voidaan antaa myös silloin, kun alkuperäisen todisteen esittämiseen tai luovuttamiseen taikka katselmuksen toimittamiseen on suostuttu vapaaehtoisesti. Jos esimerkiksi alkuperäinen asiakirjatodiste on jo ennen esittämistapaa koskevaa pyyntöä luovutettu vapaaehtoisesti, tuomioistuimen ei tällöin tarvitsisi erikseen arvioida, ovatko oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä tarkoitetun todisteen esittämistä koskevan määräyksen (editiomääräyksen) edellytykset alkuperäisen asiakirjatodisteen osalta käsillä. Tilanne voi olla esimerkiksi se, että alkuperäisen asiakirjatodisteen haltija ei vastapuolen esittämästä vaatimuksesta huolimatta suostu esittämään asiakirjatodistetta helposti ymmärrettävällä tavalla, vaikka tämä onkin vapaaehtoisesti luovuttanut muokkaamattoman alkuperäisen asiakirjatodisteen. Tällöin vaatimuksen esittäjällä on intressi pyytää tuomioistuimelta tässä pykälässä tarkoitettua esittämistapamääräystä. Tällaisessakin tilanteessa tuotevastuuta koskevan asian olisi kuitenkin oltava vireillä tuomioistuimessa.Selvyyden vuoksi todettakoon, että esittämistapamääräystä ei olisi tarpeen antaa samanaikaisesti oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä tarkoitetun editiomääräyksen tai katselmuksen toimittamista koskevan määräyksen kanssa, vaan se voitaisiin – vireillä olevassa oikeudenkäynnissä – antaa myös tällaisen määräyksen antamisen jälkeen. Joissakin tilanteissa voisi nimittäin olla epäselvää, onko asiassa ylipäätään tarpeen esittää pyyntöä esittämistapamääräyksen antamisesta ennen kuin alkuperäinen esine- tai asiakirjatodiste on saatu haltuun ja arvioitavaksi.Pelkkä pyynnön esittäjän intressi saada esittämistapamääräys ei sellaisenaan oikeuttaisi määräyksen saamiseen, vaan lisäksi edellytettäisiin ensinnäkin sitä, että pyyntö on asianmukaisesti perusteltu, ja toiseksi sitä, että tuomioistuin pitää esittämistapaa koskevaan pyyntöön sisältyvää vaatimusta ja sen toteuttamista oikeasuhtaisena ottaen huomioon määräyksen kohteelle siitä aiheutuvat kustannukset ja vaiva. Sille, johon esittämistapaa koskeva vaatimus on kohdistettu, olisi varattava tilaisuus lausua käsityksensä siitä, onko pyyntö asianmukaisesti perusteltu ja ovatko vaatimus ja sen toteuttaminen oikeasuhtaisia (ks. myös tämän pykälän 2 momentin perustelut).Asianmukaisesti perustellulla pyynnöllä tarkoitettaisiin perusteluja ja selvitystä siitä, miksi esittämistapamääräyksen antaminen on tarpeen. Pyynnön esittäjän olisi siten perusteltava, miksi esine- tai asiakirjatodisteen taikka katselmuskohteen esittäminen helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla on välttämätöntä ja oikeasuhtaista käsillä olevassa asiassa. Asianmukaisuusvaatimus sisältäisi myös edellytyksen siitä, että pyynnön kohteena oleva esine- tai asiakirjatodiste taikka katselmuskohde on yksilöity riittävän tarkasti. Riittävän tarkalla yksilöinnillä tarkoitettaisiin sitä, että pyynnöstä käy selvästi ilmi, mikä esine- tai asiakirjatodiste tai katselmuskohde halutaan esitettäväksi helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla.Välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta arvioitaessa olisi ensinnäkin otettava huomioon todisteen tekninen ja tieteellinen monimutkaisuus: mitä teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisemmasta todisteesta on kyse, sitä perustellumpaa olisi lähtökohtaisesti katsoa esittämistapamääräyksen olevan välttämätön. Arviointiin kuuluisi myös se, että pyynnön esittäjä osoittaisi, että esine- tai asiakirjatodisteen taikka katselmuskohteen saattamisella helposti saavutettavaan ja helposti ymmärrettävään muotoon on tai voi olla merkitystä näyttönä. Tuomioistuimen olisi hylättävä vaatimus myös silloin, jos näytön esittäminen on evättävä asiaan vaikuttamattomana tai muuten tarpeettomana (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §).Pyyntö voi sinänsä olla asianmukaisesti perusteltu ja vaikuttaa välttämättömältä, mutta siitä huolimatta tulla hylätyksi, jos sen toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset ja vaiva olisivat sen, johon vaatimus on kohdistettu, kannalta suhteettomat saatavaan hyötyyn nähden. Tuomioistuimen arvioidessa, onko määräyksen toteuttaminen oikeasuhtaista suhteessa siitä aiheutuviin kustannuksiin ja vaivaan, merkitystä olisi sillä, kuinka laajasta ja millaisesta pyynnöstä, todisteesta tai katselmuskohteesta on kulloinkin kyse. Vaatimuksen esittäjällä saattaa nimittäin – riippuen esimerkiksi pyynnön kohteena olevan todisteen teknisestä tai tieteellisestä monimutkaisuudesta sekä hänen omasta osaamistasostaan – olla kulloinkin hyvin erilainen käsitys siitä, mitä tietynlaisen todisteen esittäminen helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla kyseisessä asiassa tarkoittaa tai merkitsee. Pyynnön esittäjän tulisi siten pyrkiä esittämään vaatimuksensa yhteydessä oma käsityksensä siitä, miten hän ymmärtää ilmauksen ”helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla” kyseisessä yksittäistapauksessa sekä millä tavalla todiste tai katselmuskohde tulisi hänen näkemyksensä mukaan esittää.Pyynnön esittäjän tulisi siis esittää oma käsityksensä siitä, mitä ilmaisulla ”helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla” tarkoitetaan. Ilmauksen sisältö arvioitaisiin kuitenkin viime kädessä objektiivisin kriteerein, kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen. Myös sille, johon pyyntöä koskeva vaatimus on kohdistettu, olisi varattava tilaisuus lausua käsityksensä samasta asiasta. Asianosaisten esittämille näkemyksille voitaisiin antaa merkitystä arvioitaessa, onko pyynnön toteuttaminen vaaditulla tavalla tai vaaditussa muodossa oikeasuhtaista ottaen huomioon siitä aiheutuvat kustannukset ja vaiva sille, johon pyyntö kohdistuu, ja voidaanko esittämistapaa koskevaa vaatimusta ylipäätään pitää sellaisena, että sen toteuttaminen vaatimuksessa tarkoitetulla tavalla sisältyy ilmaisuun ”helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla”. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tuomioistuimen on arvioitava ilmaisun ”helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla” sisältö objektiivisen mittapuun mukaan. Tällaisessa arvioinnissa mittapuun lähtökohtana voidaan yleensä – jollei erityisiä vastasyitä ole – pitää keskivertokuluttajan näkökulmaa.Kuten edellä on todettu, se, mikä sisältö ilmaisulle ”helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla” annetaan, vaihtelee tapauskohtaisesti. Tuomioistuin voi jo nykyisin – oikeudenkäymiskaaren mukaista todisteen esittämistä koskevassa asiassa – määrätä, että todiste on toimitettava sähköisessä tai kirjallisessa muodossa tietyllä tavalla järjestettynä (ks. esim. HE 46/2014 vp, s. 124 ja KKO 2013:91). Nyt tarkoitettu vaatimus siitä, että todiste on esitettävä helposti saavutettavalla tavalla, voidaan arvioida useimmissa tapauksissa olevan toteutettavissa jo voimassa olevan sääntelyn puitteissa. Helposti saavutettavalla tavalla voidaan siten tarkoittaa esimerkiksi sitä, että digitaaliset todisteet toimitetaan muodossa, joka on teknisesti avattavissa ja tarkasteltavissa yleisesti käytettävissä olevilla ohjelmilla ja työkaluilla ilman erityisiä esteitä sekä siten, ettei esittämistapa tarpeettomasti estä sisällön havaitsemista, ymmärtämistä tai käyttämistä apuvälineillä. Saavutettavuusvaatimukseen voi lisäksi sisältyä esimerkiksi fyysisiä esteettömyysvaatimuksia, kuten asiakirjojen tarjoaminen sellaisessa muodossa, että ne ovat luettavissa myös näkövammaisille henkilöille. Tämä voi edellyttää esimerkiksi koneellisesti luettavaa tekstiä, asianmukaista asiakirjarakennetta ja sitä, ettei aineisto ole pelkästään kuvamuodossa ilman tekstivastinetta. Lähtökohtana voidaan pitää, että todisteen tai katselmuskohteen esittäminen helposti saavutettavalla tavalla ei yleensä muodostu kohtuuttomaksi sille, johon pyyntö kohdistuu, koska tällaisen esittämistapavaatimuksen toteuttaminen ei tavanomaisissa tilanteissa aiheuta merkittäviä kustannuksia tai vaivaa.Vaatimus esittää todiste helposti ymmärrettävällä tavalla menee puolestaan pidemmälle kuin voimassa olevan sääntelyn tulkinta mahdollistaa, sillä joissakin tapauksissa sen täyttäminen voi edellyttää esimerkiksi erillisen asiakirjan, koonnin, selosteen, visualisoinnin tai muun esityksen laatimista (ex novo) kokoamalla tai luokittelemalla olemassa olevaa todistusaineistoa (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 42 kappale). Kyse ei kuitenkaan olisi alkuperäisestä aineistosta riippumattoman uuden selvityksen tuottamisesta, vaan jo olemassa olevan aineiston esittämistavan muokkaamisesta siten, että se on helposti ymmärrettävissä. Näin laadittu erillinen asiakirja tai muu esitys voi kuitenkin olla oikeudenkäynnissä oma todisteensa, vaikka sen tarkoituksena on selventää alkuperäistä todistusaineistoa.Helposti ymmärrettävää esittämistapaa koskeva vaatimus liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa tuote tai sen toiminta perustuu teknisesti tai tieteellisesti monimutkaiseen teknologiaan, kuten ohjelmistoihin, digitaalisiin järjestelmiin tai tekoälyratkaisuihin. Helposti ymmärrettävälle esittämistavalle voi muodostua eri tapauksissa hyvinkin erilainen sisältö esimerkiksi sen mukaan, kuinka teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisesta todisteesta tai katselmuskohteesta on kyse. Helposti ymmärrettävällä tavalla tarkoitetaan ennen kaikkea tapaa esittää tietoa tai todisteita siten, että ne ovat ymmärrettävissä ilman erityistä teknistä tai tieteellistä asiantuntemusta. Aineisto on siten esitettävä sellaisessa muodossa, että sekä pyynnön esittäjä että tuomioistuin voivat ymmärtää sen keskeisen sisällön ja merkityksen ilman teknistä tai tieteellistä erityisosaamista. Momentissa tarkoitetun määräyksen antamisen tarkoituksena on varmistaa, että vaatimuksen kohteena olevasta aineistosta muodostuu luettavaa, löydettävää ja ymmärrettävää. Kuten edellä on todettu, tavoitteena ei kuitenkaan ole luoda uutta tietoa, vaan saattaa jo olemassa oleva tieto käyttökelpoiseen ja ymmärrettävään muotoon tuomioistuimen ja pyynnön esittäjän käyttöä varten. Esimerkiksi pelkkä raakadatan tai laajan lähdekoodin (esimerkiksi tuhansien rivien mittaisen) luovuttaminen tai esittäminen ei sellaisenaan täytä ”helposti ymmärrettävällä tavalla” -vaatimusta, jos tuomioistuin tai pyynnön esittäjä ei kykene ymmärtämään, mitä aineisto tarkoittaa tai miten se liittyy käsillä olevaan asiaan. Tapauksen olosuhteista, todisteiden monimutkaisuudesta ja muista seikoista riippuen ”helposti ymmärrettävällä tavalla” -vaatimus voi siten tarkoittaa esimerkiksi sitä, että laajasta lähdekoodista korostetaan tai yksilöidään merkitykselliset kohdat, selitetään niiden rooli kokonaisuudessa ja avataan koodissa käytettyjen arvojen, muuttujien tai muiden merkintöjen merkitys siltä osin kuin niillä on tai voi olla merkitystä asiassa.On selvää, että aineiston saattamisesta helposti ymmärrettävään muotoon aiheutuu yleensä sille, johon pyyntö kohdistuu, kustannuksia ja vaivaa. Tuomioistuimen on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti arvioitava, kuinka paljon työmäärää ja kustannuksia aineiston saattaminen helposti ymmärrettävään muotoon aiheuttaa, sekä punnittava tätä suhteessa siihen, millainen merkitys todisteella tai katselmuskohteella voi olla näyttönä. Kynnystä esittämistapamääräyksen antamiselle ei kuitenkaan tulisi asettaa niin korkealle, että sitä ei käytännössä voitaisi saavuttaa, sillä tällöin säännös menettäisi käytännön merkityksensä.Pykälän 2 momentin mukaan ennen esittämistapamääräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa häntä voitaisiin kuulustella noudattaen, mitä asianosaisen tai todistajan kuulustelemisesta säädetään oikeudenkäymiskaaressa sekä ottaa vastaan myös muita todisteita.Asianomaisella henkilöllä tarkoitetaan sitä, jota vaaditaan esittämään esine- tai asiakirjatodiste tai katselmuskohde helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Kuuleminen voisi tapahtua paitsi kirjallisesti myös suullisesti tuomioistuimessa. Momentissa säädettäisiin lisäksi nimenomaisesti siitä, että asianomaista henkilöä voitaisiin kuulustella tuomioistuimessa. Tähän menettelyyn tulisi turvautua erityisesti silloin, kun asianomainen henkilö selittää, ettei esine- tai asiakirjatodisteella tai sen helposti saavutettavalla tai ymmärrettävällä muodolla taikka katselmuksella tai sen toimittamisella helposti saavutettavassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa ole merkitystä näyttönä, tai kun henkilö vetoaa salassapitovelvollisuuteen tai vaitiolo-oikeuteen. Jos henkilön käsitys on kuitenkin ilmeisen perusteltu, ei suullista kuulemista kuitenkaan ole aihetta järjestää.Pykälän 3 momentin mukaan esittämistapamääräystä annettaessa olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet olisi suoritettava. Määräyksen tehosteeksi ei kuitenkaan saataisi asettaa uhkasakkoa eikä määrätä, että ulosottomies panisi tuomioistuimen määräyksen täytäntöön. Lisäksi momentin mukaan todisteen tuomisesta tuomioistuimeen ja katselmuksen toimittamisesta olisi muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään.Esittämistapamääräyksessä olisi tarpeettomien viivästysten välttämiseksi aiheellista asettaa määräaika, johon mennessä helposti saavutettavaan ja helposti ymmärrettävään muotoon saatettu esine- tai asiakirjatodiste on viimeistään toimitettava, tai jonka kuluessa katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Toisin kuin tavanomaista todisteen esittämistä koskevaa määräystä, esittämistapamääräystä ei voitaisi tehostaa uhkasakolla eikä panna ulosottomiehen toimesta täytäntöön. Tämä merkitsisi poikkeusta pääsääntöön, jonka mukaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiä sovelletaan esittämistapamääräystä koskevassa asiassa. Jos määräystä ei noudatettaisi, tuomioistuimen tulisi arvioida, mikä merkitys määräyksen laiminlyönnille voidaan antaa todisteena. Määräyksen noudattamatta jättämisellä ilman pätevää syytä voisi siten olla merkitystä todisteena laiminlyöjää vastaan (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §).Toteamuksella siitä, että todisteen tuomisesta tuomioistuimeen ja katselmuksen toimittamisesta on muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään – lukuun ottamatta 1 momentin säännöksiä sekä edellä mainittuja rajoituksia, jotka koskevat uhkasakon asettamista ja ulosottomiehen oikeutta noutaa esine tai asiakirja tuomioistuimeen – on tarkoitus korostaa, että esittämistapamääräystä koskevassa asiassa sovelletaan soveltuvin osin samoja säännöksiä kuin editiomääräystä tai katselmuksen toimittamista koskevassa asiassa. Tällaisia säännöksiä ovat esimerkiksi salassa pidettävää tietoa ja vaitiolo-oikeuden alaista tietoa koskevat säännökset sekä muutoksenhakua koskevat säännökset (ks. esim. oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9, 38 ja 68 §:t).Pykälän 4 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi esittämistapamääräystä koskevasta muutoksenhausta. Momentin mukaan esittämistapamääräystä koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 68 §:ssä säädetään.Pykälällä pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 9 artiklan 6 kohta.13 c §. Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin hovioikeuden ja korkeimman oikeuden velvollisuudesta julkaista tuotevastuuta koskevat lopulliset tuomiot. Julkaisuvelvollisuus koskisi ainoastaan sellaisia tuomioita, joilla asia lopullisesti ratkaistaan ja jotka koskevat tämän lain soveltamisalaan kuuluvia oikeudenkäyntejä. Ehdotettu sääntely merkitsisi, että tämän lain soveltamisalaan kuuluvien ratkaisujen julkaiseminen ei olisi näissä tuomioistuimissa harkinnanvaraista.Pykälän 1 momentin mukaan julkaisuvelvollisuus koskisi tämän lain soveltamisalaan kuuluvia lopullisia tuomioita. Lopullisella tuomiolla tarkoitettaisiin ratkaisua, johon ei voi tai ei enää voi hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin (ks. myös tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 60 kappale). Ratkaisun nimikkeellä – eli kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi tai joksikin muuksi – ei sen sijaan olisi merkitystä.Julkaisuvelvollisuus koskisi ainoastaan hovioikeutta ja korkeinta oikeutta. Hovioikeuden ratkaisu, jolla jatkokäsittelylupahakemus hylätään, sisältää kannanoton, jonka mukaan hovioikeus ei epäile käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Tämän vuoksi olisi julkaistava myös ratkaisu, jolla jatkokäsittelylupahakemus hylätään. Sen sijaan esimerkiksi sovinnon vahvistamista tai valituksen peruuttamista koskevia päätöksiä ei tarvitsisi julkaista. Jos hovioikeudessa olisi kyse esimerkiksi vain avustajan palkkiosta tai oikeudenkäyntikuluista, ratkaisu ei kuuluisi tämän lain soveltamisalaan eikä sitä tarvitsisi julkaista. Jos taas kyse olisi esimerkiksi tuotevastuuasiaan liittyvästä todisteen esittämistä koskevasta ratkaisusta, myös tällaiset ratkaisut tulisi julkaista. Ratkaisusta voitaisiin jättää pois epäolennaiset tai tarpeettomiksi katsotut osat, kuten oikeudenkäyntikuluja koskeva osuus, jos arvioidaan, ettei tällaisella osalla ole merkityksellistä yhteyttä tuotevastuuasioihin.Korkeimman oikeuden päätös, jolla valituslupaa ei myönnetä, ei sisällä kannanottoa muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun oikeellisuuteen. Velvollisuus julkaista tällainen päätös olisi siksi ongelmallinen ja johtaisi väärintulkintojen vaaraan. Tällaisia ratkaisuja ei tarvitsisi julkaista.Ratkaisun lopullisuus ei tässä yhteydessä tarkoittaisi sen lainvoimaisuutta vaan asian käsittelyn päättymistä ratkaisun myötä tuomioistuimessa. Siten hovioikeuden olisi julkaistava ratkaisunsa huolimatta siitä, haetaanko asiassa valituslupaa korkeimmassa oikeudessa.Julkaiseminen olisi toteutettava helposti saavutettavassa ja sähköisessä muodossa. Julkaiseminen voisi tapahtua esimerkiksi tuomioistuimen verkkosivuilla tai muussa keskitetysti ylläpidetyssä ja avoimessa sähköisessä julkaisukanavassa. Julkaiseminen voisi vaihtoehtoisesti tapahtua myös suoraan Euroopan komission ylläpitämän tietokannan kautta, jos komissio tarjoaa tähän mahdollisuuden. Julkaistuihin ratkaisuihin olisi päästävä verkossa maksutta.Pykälän 2 momentista seuraisi, että tämän pykälän mukaisesti julkaistava tuomio olisi tarvittavilta osin pseudonymisoitava tai anonymisoitava ennen julkaisemista. Vaatimus pseudonymisoinnista ja anonymisoinnista koskisi siten vain tämän pykälän nojalla julkaistavaa tuomion versiota eikä esimerkiksi asianosaisille annettavia tuomion versioita. Julkaisumenettelyssä olisi otettava huomioon myös tietosuojan vaatimukset sekä salassapitoa koskevat säännökset ja määräykset. Muista säännöksistä, määräyksistä tai ohjeista johtuvat mahdolliset pidemmälle menevät julkaisuvaatimukset säilyisivät ennallaan.Nykytilanteessa hovioikeudet julkaisevat osan ratkaisuistaan pseudonymisoituina oikeus.fi-sivustolla ja Finlex-palvelussa. Korkein oikeus taas julkaisee ennakkopäätöksinä julkaistavat ratkaisunsa pseudonymisoituina omalla verkkosivustollaan ja Finlex-palvelussa. Julkaisemisessa nykyään noudatettava menettely täyttäisi ehdotetut vaatimukset. Muutos nykytilaan olisi se, ettei lain soveltamisalaan kuuluvien ratkaisujen julkaiseminen olisi harkinnanvaraista, mikä seuraa suoraan direktiivistä.Pykälällä pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 19 artiklan 1 kohta.7.2Kuluttajansuojalaki12 lukuErinäisiä säännöksiä1 a §.Vahingonkorvausta koskeva kanneaika eräissä tapauksissa. Pykälään ehdotetaan päivityksiä, ja se jaettaisiin kahteen momenttiin. Pykälä on alun perin sisällytetty kuluttajansuojalakiin, jotta lain mukaista myyjän ja toimeksisaajan rajoitettua tuotevahinkovastuuta koskevat kanneajat olisivat yhdenmukaiset tuotevastuulain 9 §:n mukaisten kanneaikojen kanssa (ks. HE 360/1992 vp, s. 128). Tämän vuoksi pykälän sanamuotoa on tarkoituksenmukaista päivittää vastaamaan ehdotetun tuotevastuulain 9 §:n terminologiaa. Pykälä koskisi edelleen vain esinevahinkoja.Ehdotetun 1 momentin mukaan kuluttajansuojalakiin perustuva kanne, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista tai palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista, olisi nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta. Kyse olisi voimassa olevaan pykälään nähden vähäisestä terminologisesta tarkennuksesta, jotta teksti vastaisi täsmällisemmin ehdotetun tuotevastuulain 9 §:n 1 momentin sanamuotoa. Voimassa olevassa pykälässä käytetty sanapari ”korvausta vaativa” korvattaisiin siis sanaparilla ”vahinkoa kärsinyt”.Ehdotetun 2 momentin mukaan kanne olisi kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen saattoi tavaran tai materiaalin markkinoille tai kun tavara tai materiaali otettiin käyttöön taikka kun korvausvelvollinen asetti merkittävästi muutetun tavaran tai materiaalin saataville markkinoilla taikka merkittävästi muutettu tavara tai materiaali otettiin käyttöön merkittävän muutoksen jälkeen. Muutokset voimassa olevaan pykälään vastaisivat muutoksia, jotka ehdotetaan tehtäväksi tuotevastuulain 9 §:n 2 momenttiin kymmenen vuoden määräajan alkamisajankohdan osalta. Momentissa käytettyjen uusien käsitteiden – ”markkinoille saattaminen”, ”käyttöönotto”, ”asettaminen saataville markkinoilla” ja ”merkittävä muutos” – merkitys ja sisältö vastaisivat ehdotetun tuotevastuulain 1 a §:ssä niille ehdotettua merkitystä ja sisältöä. Tämän vuoksi 2 momentissa viitattaisiin mainittujen käsitteiden osalta tuotevastuulain 1 a §:n 6 ja 8–10 kohtaan.8Lakia alemman asteinen sääntelyEhdotettaviin säännöksiin ei sisälly asetuksenantovaltuuksia.Voimassa olevan tuotevastuulain 5 §:n 3 momentti ja 8 §:n 2 momentti ehdotetaan kokonaan muutettaviksi siten, että niihin sisältyvät asetuksenantovaltuudet kumoutuisivat. Lain 5 §:n 3 momentissa olevan asetuksenantovaltuuden nojalla on annettu asetus tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan (1139/1995). Asetuksenantovaltuuden kumoaminen kumoaisi myös sen nojalla annetun asetuksen. 9VoimaantuloLakien ehdotetaan tulevan voimaan 9 päivänä joulukuuta 2026. Ehdotettu ajankohta vastaa tuotevastuudirektiivin kansallisen täytäntöönpanon määräpäivää sekä ajankohtaa, josta alkaen direktiivin säännöksiä sovelletaan markkinoille saatettuihin tai käyttöön otettuihin tuotteisiin.Esityksen 1. lakiehdotusta ehdotetaan sovellettavan tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön lain tultua voimaan. Jos tuote on laskettu liikkeelle eli saatettu markkinoille tai otettu käyttöön ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.Koska tuotevastuulain 5 §:n 3 momentissa oleva asetuksenantovaltuus ehdotetaan kumottavaksi muuttamalla koko momentin sisältö täysin, pykälästä puuttuu nimenomainen momentin kumoamissäännös. Selvyyden vuoksi kumottava asetus ehdotetaankin erikseen kumottavaksi muutoslain voimaantulosäännöksen yhteydessä.10Toimeenpano ja seurantaLakiehdotusten toimeenpano ei edellytä erityisiä toimia.Oikeusministeriö seuraa tuotevastuuta koskevan lainsäädännön toimivuutta ja vaikutuksia yleisellä tasolla. Seurannassa kiinnitetään erityistä huomiota kehittelyriskipuolustusta koskevan kansallisen ratkaisun vaikutuksiin. Tarpeen vaatiessa oikeusministeriö tarkastelee, onko kehittelyriskipuolustusta koskevaa ratkaisua aihetta arvioida uudelleen.11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys11.1Omaisuuden suojaOmaisuudella tarkoitetaan perustuslakivaliokunnan käytännössä varallisuusarvoisia etuja, kuten vahinkoa kärsineen tuomiolla tai sopimuksella vahvistettua oikeutta vahingonkorvaukseen (PeVL 3/1983 vp). Ehdotettava uusi tuotevastuusääntely parantaa kuluttajien ja muiden vahinkoa kärsineiden luonnollisten henkilöiden asemaa muun muassa laajentamalla korvattavien vahinkojen piiriä, madaltamalla korvauksen hakemisen kynnystä, pidentämällä suoja-aikaa piilevien vahinkojen osalta sekä helpottamalla todistustaakkaa. Ehdotetun sääntelyn voidaan siis monilta osin katsoa vahvistavan vahinkoa kärsineiden luonnollisten henkilöiden perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuuden suojaa.11.2ElinkeinovapausEsitys muun muassa lisää yritysten vastuuriskejä, asettaa yrityksille entistä laajemman ja aktiivisemman velvollisuuden valvoa omien tuotteidensa turvallisuutta tuotteen koko elinkaaren ajan, laajentaa vastuun piiriä digitaalisiin tuotteisiin sekä rajoittaa, kuten nykyinenkin tuotevastuulaki, mahdollisuutta sopimusteitse rajoittaa tai poistaa tuotevastuuta, mikä kaventaa elinkeinovapauden käytännön sisältöä. Esitys sisältää siten myös säännöksiä, jotka vaikuttavat elinkeinonharjoittajien toimintaedellytyksiin, minkä vuoksi esitys on merkityksellinen perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta. Rajoitusten perustuslainmukaisuus ratkaistaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella. Perusoikeutta rajoittavan tai siihen puuttuvan sääntelyn tulee olla perusteiltaan hyväksyttävää ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa, oikeasuhtaista sekä välttämätöntä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Lisäksi sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista siten, että rajoituksen olennainen sisältö ilmenee riittävällä tarkkuudella lain säännöksistä. Sääntelyn kuluttajan asemaa suojaavalle luonteelle on annettu merkitystä valiokunnan käytännössä (PeVL 63/2002 vp, PeVL 33/1998 vp). Ehdotetuilla elinkeinonharjoittajan sopimusvapautta rajoittavilla säännöksillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä tarkoitus eli kuluttajansuojan ja vahinkoa kärsineiden aseman edistäminen, ja säännökset täyttävät myös muut perusoikeutta rajoittavalta sääntelyltä vaadittavat edellytykset.11.3Terveyden suojaEsitys on merkityksellinen perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden sekä 19 §:n 3 momentissa säädetyn väestön terveyden edistämisvelvollisuuden kannalta.Ehdotettu sääntely parantaa monilta osin vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia saada korvausta turvallisuudeltaan puutteellisten tuotteiden aiheuttamista henkilövahingoista. Korvausvastuun laajentumisen voidaan lisäksi arvioida vahvistavan talouden toimijoiden kannustimia huolehtia tuotteiden turvallisuudesta, mikä voi osaltaan ehkäistä henkilövahinkoja. Sääntely tukee näin osaltaan henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa ja väestön terveyden edistämistä.11.4OikeusturvaEsitys on merkityksellinen perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan kannalta. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvataan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa turvataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen.Tuotevastuulakiin ehdotetuissa 4 b ja 4 c §:ssä säädetyt olettamat keventävät vahinkoa kärsineen todistustaakkaa laissa säädetyissä tilanteissa. Ehdotettu 13 b § puolestaan mahdollistaa sen, että todisteet ja katselmuskohteet voidaan määrätä esitettäviksi helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Säännöksillä vähennetään osapuolten välistä tiedollista epäsuhtaa ja parannetaan vahinkoa kärsineen tosiasiallisia mahdollisuuksia ajaa korvausvaatimustaan tuomioistuimessa. Esinevahinkoja koskevan korvausvelvollisuuden alarajan poistaminen mahdollistaa lisäksi tuotevastuulakiin perustuvan korvauksen saamisen sellaisistakin vähäisistä vahingoista, jotka nykyisin jäävät määränsä vuoksi korvausvastuun ulkopuolelle. Oikeussuojan saatavuutta vahvistaa myös ehdotettu 9 §:n 3 momentti, jonka mukaan kanteen nostamisen lopullinen määräaika pitenee kymmenestä vuodesta 25 vuoteen, jos henkilövahingon piilevyys on estänyt kanteen nostamisen kymmenen vuoden määräajassa.Korvausvaatimuksen kohteena olevan tahon oikeusturva otetaan huomioon siten, että olettamat voidaan kumota vastanäytöllä. Ennen esittämistapamääräyksen antamista sen kohteelle on taas varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Määräyksen antaminen edellyttää lisäksi sen oikeasuhtaisuuden arviointia ja liikesalaisuuksien huomioimista. Sääntely vahvistaa siten vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa ja ottaa samalla huomioon oikeudenkäynnin molempien osapuolten oikeusturvan.11.5Kansallinen liikkumavaraHallituksen esityksessä on kyse uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanotoimista. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (esim. PeVL 9/2019 vp, s. 2 ja PeVL 1/2018 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn yhteydessä syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2 ja PeVL 44/2016 vp, s. 4).Ehdotukset ovat merkityksellisiä erityisesti omaisuuden suojan ja elinkeinovapauden kannalta, kuten edellä on kuvattu. Uuden tuotevastuudirektiivin sallima kansallinen liikkumavara on hyvin vähäinen. Ainoa varsinainen kansallista liikkumavaraa koskeva säännös liittyy mahdollisuuteen poiketa kehittelyriskiperustetta koskevasta vastuusta vapautumisen perusteesta. Esityksessä tätä liikkumavaraa ei ehdoteta käytettäväksi, vaan tuotevastuulakiin ehdotetaan sisällytettäväksi kehittelyriskiperustetta koskeva vastuusta vapautumisen peruste edellä kuvatulla tavalla.Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.Koska tuotevastuudirektiivissä on säännöksiä, jotka ehdotetaan pantaviksi täytäntöön lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:1.Lakituotevastuulain muuttamisestaEduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan tuotevastuulain (694/1990) 4 ja 13 §, sellaisena kuin niistä on 13 § laissa 99/1993,muutetaan 1 § ja sen edellä oleva väliotsikko, 2 §:n 2 ja 3 kohta, 3 ja 5–7 §, 8 §:n 2 momentti ja 9 §, sellaisina kuin niistä ovat 1, 7 ja 9 § osaksi laissa 99/1993, 2 §:n 2 ja 3 kohta, 3 ja 6 § sekä 8 §:n 2 momentti laissa 99/1993 sekä 5 § laeissa 99/1993 ja 879/1993, sekälisätään lakiin uusi 1 a §, 2 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 99/1993, uusi 4 ja 5 kohta sekä lakiin uusi 4 b, 4 c, 13 b ja 13 c § seuraavasti:Soveltamisala ja määritelmät1 §Tämä laki koskee tuotteesta, joka on saatettu markkinoille tai käyttöönotettu, henkilölle tai omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista.1 a §Tässä laissa tarkoitetaan: 1) tuotteella irtainta esinettä, mukaan lukien esine, joka on integroitu tai liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön, sekä sähköä, 2 kohdassa tarkoitettua digitaalista valmistustiedostoa, raaka-ainetta ja ohjelmistoa, mutta ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta; 2) digitaalisella valmistustiedostolla irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia, joka sisältää aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot mahdollistaen koneiden tai työkalujen automaattisen ohjauksen; 3) komponentilla mitä tahansa aineellista tai aineetonta esinettä, raaka-ainetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen; 4) tuotteeseen liittyvällä palvelulla digitaalista palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan;5) valmistajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka:a) kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta;b) suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta taikka varustamalla tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan esiintyy sen valmistajana; taic) kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta omaan käyttöönsä; 6) merkittävällä muutoksella tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen: a) joka katsotaan merkittäväksi tuoteturvallisuutta koskevien asiaankuuluvien Euroopan unionin tai kansallisten sääntöjen nojalla; taib) joka silloin, kun tuoteturvallisuutta koskevissa asiaankuuluvissa Euroopan unionin tai kansallisissa säännöissä ei vahvisteta kynnysarvoa sille, mikä on katsottava merkittäväksi muutokseksi, muuttaa tuotteen alkuperäistä suorituskykyä, tarkoitusta tai tyyppiä ilman, että kyseinen muutos on ennakoitu valmistajan alustavassa riskinarvioinnissa, ja muuttaa vaaran luonnetta, synnyttää uuden vaaran tai nostaa riskitasoa;7) valmistajan määräysvallalla sitä, että: a) tuotteen valmistaja suorittaa tai antaa kolmannelle luvan tai suostumuksen suorittaa komponentin, mukaan lukien ohjelmistopäivityksen tai -versiopäivityksen, integroinnin, liittämisen tai toimittamisen taikka tuotteen muuttamisen, mukaan lukien merkittävän muutoksen; b) tuotteen valmistajalla on kyky toimittaa ohjelmistopäivitys tai -versiopäivitys itse tai kolmannen välityksellä;8) asettamisella saataville markkinoilla tuotteen toimittamista kaupallisen toiminnan yhteydessä Euroopan unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;9) markkinoille saattamisella tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla; 10) käyttöönotolla tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa kaupallisen toiminnan yhteydessä joko maksua vastaan tai maksutta olosuhteissa, joissa kyseistä tuotetta ei ole saatettu markkinoille ennen sen ensimmäistä käyttöä; 11) valtuutetulla edustajalla Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa kyseisen valmistajan puolesta tietyt tehtävät; 12) maahantuojalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen Euroopan unionin markkinoille; 13) jakelupalvelujen tarjoajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa kaupallisen toiminnan yhteydessä vähintään kahta seuraavista palveluista: tuotteen varastointi, pakkaaminen, varustaminen osoitteella ja lähettäminen, ilman että omistaa kyseisen tuotteen, lukuun ottamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja postipalveluja, rajatylittävistä pakettipalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/644 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja pakettipalveluja sekä muita postipalveluja tai tavaraliikennepalveluja; 14) jakelijalla toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla ja joka on muu kuin kyseisen tuotteen valmistaja tai maahantuoja; 15) talouden toimijalla tuotteen tai komponentin valmistajaa, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelupalvelujen tarjoajaa ja jakelijaa.2 §Laki ei koske: 2) yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin käytetylle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa; 3) komponentista tuotteelle aiheutunutta vahinkoa, jos komponentti oli integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan toimesta tai sen määräysvallassa; 4) ydinvastuulaissa (484/1972) tarkoitettua vahinkoa; eikä 5) kaupallisen toiminnan ulkopuolella kehitetyn tai toimitetun vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston aiheuttamaa vahinkoa.Vahingonkorvausvelvollisuuden edellytykset3 §Vahingonkorvausta on suoritettava vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin on ollut aihetta odottaa tai kuin lainsäädännön nojalla vaaditaan. Turvallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat mukaan lukien ainakin seuraavat seikat:1) tuotteen merkinnät, tekniset ominaisuudet, koostumus ja pakkaus, kokoamis-, asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeet sekä tuotteesta annetut muut tiedot ja tuotteen ominaisuudet sekä tuotteen suunnittelu;2) tuotteen kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö;3) tuotteen mahdollinen kyky oppia tai hankkia uusia ominaisuuksia markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen sekä tämän kyvyn vaikutus tuotteen turvallisuuteen;4) sellaisten muiden tuotteiden, joita voidaan odottaa käytettävän yhdessä tuotteen kanssa, myös liittämiskeinojen avulla, kohtuudella ennakoitavissa oleva vaikutus tuotteeseen;5) ajankohta, jona tuote saatettiin markkinoille tai otettiin käyttöön, tai, jos valmistajalla säilyy määräysvalta tuotteen suhteen kyseisen ajankohdan jälkeen, ajankohta, jona tuote lakkasi olemasta valmistajan määräysvallassa;6) merkitykselliset tuoteturvallisuusvaatimukset;7) tuotetta koskeva mahdollinen palautusmenettely tai muu asiaankuuluva tuoteturvallisuuteen liittyvä toimenpide, jonka toimivaltainen viranomainen tai talouden toimija on toteuttanut;8) sen käyttäjäryhmän erityistarpeet, jonka käyttöön tuote on tarkoitettu;9) tuotteen, jonka nimenomaisena tarkoituksena on estää vahinko, osalta se, onko tuotteen tämä tarkoitus toteutunut.4 b § Tuotteen katsotaan olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos:1) se, jolta vaaditaan korvausta, ei noudata tuomioistuimen määräystä todisteen esittämisestä tai luovuttamisesta taikka katselmuksen toimittamisesta;2) korvausta vaativa osoittaa, että tuote ei täytä niitä lainsäädäntöön tai viranomaisen antamiin määräyksiin perustuvia pakollisia tuoteturvallisuusvaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata sellaisen vahingon riskiltä, joka vahinkoa kärsineelle on aiheutunut; tai3) korvausta vaativa osoittaa, että vahinko on aiheutunut tuotteen ilmeisestä toimintahäiriöstä kohtuudella ennakoitavissa olevan käytön aikana tai tavanomaisissa olosuhteissa.Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuotteen katsotaan olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos puutteellista turvallisuutta on erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen ja korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen.Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyt olettamat voidaan kumota osoittamalla, että tuote ei ole turvallisuudeltaan puutteellinen.4 c §Vahingon katsotaan aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos korvausta vaativa osoittaa, että:1) tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen; ja2) aiheutunut vahinko on laadultaan tyypillisesti johdonmukainen kyseessä olevan tuotteen puutteellisen turvallisuuden kanssa.Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, vahingon katsotaan aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välistä syy-yhteyttä on erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen ja korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys.Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyt olettamat voidaan kumota osoittamalla, että vahinko ei ole aiheutunut tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta.5 §Tämän lain mukainen vahingonkorvausvelvollisuus on:1) turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen valmistajalla;2) tuotteen valmistajan lisäksi turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin valmistajalla, jos kyseinen komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan määräysvallassa ja se on aiheuttanut tuotteen puutteellisen turvallisuuden;3) valmistajan lisäksi turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin maahantuojalla, jos tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle;4) valmistajan lisäksi sen valtuutetulla edustajalla, jos turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle;5) valmistajan lisäksi jakelupalvelujen tarjoajalla, jos turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen tai komponentin valmistaja on sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle eikä Euroopan unioniin sijoittautunutta maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa ole.Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valmistajan vastuu kattaa myös turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin aiheuttaman vahingon, jos komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen kyseisen valmistajan määräysvallassa.Myös sitä, joka merkittävästi muuttaa tuotetta valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja tämän jälkeen asettaa sen saataville markkinoilla tai ottaa sen käyttöön, pidetään 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna valmistajana.6 §Jos yhtäkään 5 §:ssä tarkoitettua talouden toimijaa ei voida tunnistaa tai yksilöidä taikka jos yksikään tällainen toimija ei ole sijoittautunut Euroopan unioniin, kukin turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen jakelija vastaa tuotteen aiheuttamasta vahingosta.Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos jakelija ilmoittaa vahinkoa kärsineelle kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut tältä tunnistus- tai yksilöintipyynnön tai korvausvaatimuksen, joko vahingosta 5 §:n mukaan vastuussa olevan talouden toimijan tai oman Euroopan unioniin sijoittautuneen jakelijansa, joka on toimittanut tuotteen kyseiselle jakelijalle.Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaiseen verkkoalustan tarjoajaan, joka ei ole talouden toimija, jos:1) kyseinen verkkoalusta antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajan kanssa; ja2) digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 (digipalvelusäädös) 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.7 §Korvausvelvollisuutta 5 tai 6 §:n nojalla ei ole, jos:1) valmistaja tai maahantuoja näyttää, ettei se ole saattanut tuotetta markkinoille tai ottanut tuotetta käyttöön;2) jakelija näyttää, ettei se ole asettanut tuotetta saataville markkinoilla;3) talouden toimija näyttää, että vahingon aiheuttanut puute johtuu siitä, että tuotteen on oltava lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten tai viranomaisen antamien pakottavien määräysten mukainen; tai4) talouden toimija näyttää, että tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivinen taso ei tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohtana taikka sinä aikana, jona tuote oli valmistajan määräysvallassa, ollut sellainen, että tuotteen puutteellinen turvallisuus olisi voitu havaita.Korvausvelvollisuutta ei myöskään ole, jos talouden toimija saattaa todennäköiseksi joko sen, että tuotteen turvallisuudessa ei ollut vahingon aiheuttanutta puutetta silloin, kun se saattoi tuotteen markkinoille, otti sen käyttöön tai asetti sen saataville markkinoilla, tai sen, että vahingon aiheuttanut puute syntyi kyseisen ajankohdan jälkeen. Poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, talouden toimija ei kuitenkaan vapaudu korvausvelvollisuudesta, jos tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu valmistajan määräysvallassa olevasta:1) ohjelmistosta, mukaan lukien ohjelmistopäivitykset ja -versiopäivitykset, tai tuotteeseen liittyvästä palvelusta;2) turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittavien ohjelmistopäivitysten tai -versiopäivitysten puuttumisesta; tai3) tuotteen merkittävästä muutoksesta.Edellä 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu komponentin valmistaja ei myöskään ole korvausvelvollinen, jos se näyttää, että tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu tuotteen valmistajan komponentin valmistajalle antamista ohjeista tai sen tuotteen suunnittelusta, johon komponentti on integroitu tai liitetty. Edellä 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu toimija ei myöskään ole korvausvelvollinen, jos se näyttää, että vahingon aiheuttanut puute liittyy sellaiseen tuotteen osaan, johon muutos ei ole vaikuttanut.8 §Tämän lain nojalla korvataan myös datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys, jos dataa on käytetty yksinomaan henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös tässä momentissa tarkoitettuun taloudelliseen menetykseen.9 §Tähän lakiin perustuva korvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä, tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta ja korvausvelvollisesta.Kanne on kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu korvausvelvollinen:1) saattoi tuotteen markkinoille tai tuote otettiin käyttöön; tai2) asetti merkittävästi muutetun tuotteen saataville markkinoilla tai tällainen tuote otettiin käyttöön sen merkittävän muutoksen jälkeen. Poiketen siitä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, vahinkoa kärsinyt saa panna kanteen vireille 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, jos hän ei henkilövahingon piilevyyden vuoksi ole voinut panna kannetta vireille määräajassa. Tällainen kanne on kuitenkin pantava vireille 25 vuoden kuluessa siitä, kun määräaika on alkanut kulua 2 momentin mukaisesti.Erityisiä säännöksiä13 b §Jos oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä säädetyt edellytykset esineen tai asiakirjan todisteeksi tuomisesta tuomioistuimeen tai katselmuksen toimittamisesta täyttyvät taikka jos todisteen luovuttamiseen tai katselmuksen toimittamiseen on suostuttu vapaaehtoisesti, tuomioistuin voi vireillä olevassa oikeudenkäynnissä asianosaisen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä määrätä, että esine- tai asiakirjatodiste tai katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla (esittämistapamääräys), jos tällaisessa muodossa esitettävällä esineellä, asiakirjalla tai katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näyttönä ja jos tuomioistuin pitää määräystä oikeasuhtaisena ottaen huomioon määräyksen kohteelle siitä aiheutuvat kustannukset ja vaiva.Ennen esittämistapamääräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa häntä voidaan kuulustella noudattaen, mitä asianosaisen tai todistajan kuulustelemisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään sekä ottaa vastaan myös muita todisteita.Esittämistapamääräystä annettaessa on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava. Esittämistapamääräyksen tehosteeksi ei voida asettaa uhkasakkoa eikä määrätä ulosottomiestä panemaan määräystä täytäntöön. Todisteen tuomisesta tuomioistuimeen ja katselmuksen toimittamisesta on muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään.Esittämistapamääräystä koskevaan päätökseen haetaan muutosta noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 68 §:ssä säädetään.13 c §Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden on julkaistava helposti saavutettavassa ja sähköisessä muodossa tuomiot, joilla asia lopullisesti ratkaistaan ja jotka koskevat tämän lain soveltamisalaan kuuluvia oikeudenkäyntejä.Tuomio on ennen julkaisemista tarvittavilta osin pseudonymisoitava tai anonymisoitava.Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .Tällä lailla kumotaan tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan annettu asetus (1139/1995).Ennen tämän lain voimaantuloa markkinoille saatettuihin tai käyttöön otettuihin tuotteisiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.2.Lakikuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisestaEduskunnan päätöksen mukaisestimuutetaan kuluttajansuojalain (38/1978) 12 luvun 1 a §, sellaisena kuin se on laissa 16/1994, seuraavasti:12 lukuErinäisiä säännöksiä1 a §Vahingonkorvausta koskeva kanneaika eräissä tapauksissaTähän lakiin perustuva kanne, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista taikka palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista, on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta.Kanne on kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen: 1) saattoi tavaran tai materiaalin markkinoille tuotevastuulain 1 a §:n 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai kun se otettiin käyttöön mainitun pykälän 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla; tai 2) asetti tuotevastuulain 1 a §:n 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävästi muutetun tavaran tai materiaalin mainitun pykälän 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla saataville markkinoilla tai kun tällainen tavara tai materiaali otettiin käyttöön mainitun pykälän 10 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävän muutoksen jälkeen.Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .Helsingissä 24.9.2026PääministeriPetteriOrpoOikeusministeriLeenaMeri{6E756D4E-AEE6-40B9-A8BA-9934B3F45AD9}Julkaisu6E756D4E-AEE6-40B9-A8BA-9934B3F45AD9.pdfsftp://pintpurnukka.eduskunta.fi:22/home/vaskijul/liitteet/tojulkvp/6E756D4E-AEE6-40B9-A8BA-9934B3F45AD9.pdfapplication/pdfMD56426aca158cdec636289350c3c9e8afa","5","2026-09-25 16:54:27","HE 190/2026 vp","1042762","2026-09-26 11:09:53.504836"]],"columnCount":7,"rowCount":2,"pkName":"Id","pkStartValue":null,"pkLastValue":null}